12.4: I‑ryhmän intronien (Tetrahymenan pre‑rRNA) Itsesidonta

Intron on katalysaattori, jota käytetään tässä järjestelmässä

RNA: n osallistuminen itsesidontaan on stoikiometristä, mutta poistetulla intronilla on katalyyttinen aktiivisuus in vitro. Intramolekulaaristen syklisaatio-ja pilkkoutumisreaktioiden sarjan jälkeen lineaarista excisoitua intronia, jolta puuttuu 19 nukleotidia (kutsutaan L-19 IVS: ksi), voidaan käyttää katalyyttisesti nukleotidien lisäämiseen ja poistamiseen keinotekoiseen substraattiin. Esimerkiksi Intronin sisäisiä ohjaussarjoja täydentävä C5 voidaan muuntaa C4 + C6: ksi ja muiksi tuotteiksi (Kuva 3.3.12).

Taitetun RNA: n 3‑D-rakenne vastaa reaktion spesifisyydestä ja tehokkuudesta (vastaa yleisiä käsityksiä entsymaattisella aktiivisuudella toimivista proteiineista). Splikaation spesifisyys johtuu ainakin osittain emäspariutumisesta yläjuoksun eksonin 3’‑pään ja intronissa olevan alueen, jota kutsutaan sisäiseksi ohjaussekvenssiksi, välillä. Aloittava G nt sitoutuu myös tiettyyn kohtaan RNA: ssa lähellä 5′: n liitoskohtaa. Näin ollen kahta Pre-rRNA-intronin aluetta käytetään peräkkäin liitoksissa (Kuva 3.3.13 A ja 3.3.13.B.).

Kuva 3.3.13.A.

sisäistä ohjaussekvenssiä (IGS) ei tarvita katalyysissä, mutta se antaa spesifisyyden. Näin voidaan suunnitella RNAS exon vaihto soluissa. Tätä geneettisten häiriöiden mahdollista hoitomuotoa kutsutaan ” exon-korvaushoidoksi.