15 faktaa Bill of Rights
15.joulukuuta on Bill of Rights-päivä, joten juhlitaan tutkimalla muutoksia, jotka auttoivat muokkaamaan Amerikkaa.
se on paljon velkaa MAGNA CARTALLE.
jotkut bill of Rightsin tunnelmat ovat ainakin 800 vuotta vanhoja. Vuonna 1215 Englannin kuningas Juhanalla oli käsissään vakava kapina. Hänen paroniensa keskuudessa vallitsi monien vuosien ajan tyytymättömyys, ja monet heistä inhosivat kuningasta ja hänen korkeita verojaan. Toukokuuta Robert Fitzwalterin johtama kapinallinen ryhmittymä valtasi Lontoon ja pakotti Johnin neuvottelemaan.
heidän puheistaan syntyi yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä oikeusasiakirjoista. Kuningas ja hänen paroninsa laativat 63 pykälän sopimuksen, joka—näennäisesti—asettaisi tiettyjä rajoja kuninkaalliselle hallinnolle. Näistä laeista tunnetuin antoi englantilaisille aatelisille oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. He kutsuivat uraauurtavaa rauhansopimustaan Magna Cartaksi eli ” suureksi peruskirjaksi.”
alkuperäinen versio ei kuitenkaan kestänyt kauan. Johannes taivutteli paavi Innocentius III: n mitätöimään asiakirjan, ja kolmen kuukauden kuluessa Hänen Pyhyytensä teki juuri niin. Seuraavana vuonna kuningas Juhanan 9-vuotias poika Henrik III julkaisi lyhennetyn version Magna Cartasta paronien lepyttämiseksi, ja vuonna 1225 voimaan astui uusi ja tarkistettu Magna Carta. Nykyään Britannian kansalaisia suojelee kolme vuoden 1225 version lauseketta, kuten edellä mainittu oikeus valamiehistön oikeudenkäyntiin.
Magna Cartan vaikutus on ulottunut myös pitkälle Britannian ulkopuolelle. Atlantin toisella puolella sen kieli virtaa läpi Yhdysvaltain perustuslain. Yli puolet Amerikan Bill of Rightsin artikloista polveutuu suoraan tai epäsuorasti mainitun peruskirjan lausekkeista. Esimerkiksi viides lisäys takaa, että ” yksityistä omaisuutta ei saa ottaa julkiseen käyttöön ilman korvausta.”Magna Cartan 28. artikla esittää samanlaisen lausunnon” maissin tai muiden tavaroiden takavarikoinnista.”
toinen suuri vaikuttaja oli Englannin BILL OF RIGHTS.
vuonna 1689 annettu Parlamenttilaki antoi useita takuita, joita myöhemmin toistivat Yhdysvaltain 10 ensimmäistä perustuslakimuutosta. Esimerkiksi Englannin Bill of Rights kieltää ”julmat ja epätavalliset rangaistukset” ja varmistaa samalla ”alamaisten oikeuden esittää vetoomus kuninkaalle.”
Yhdysvaltain versiota puolusti usein sivuutettu PERUSTAJAISÄ.
on kunnon mahdollisuus, että et ole koskaan kuullut Georgesta Mason. Perustajastandardien mukaan tämä Virginialainen on jäänyt suurelta osin huomiotta. Ilman Masonia perustuslaki ei ehkä olisi saanut kunnioitettua Bill of Rightsia.
jo vuonna 1776 Mason kuului komiteaan, joka laati Virginian oikeuksien julistuksen. lopputuote sanoi:” ihmiset ovat luonnostaan vapaita ja riippumattomia, ja heillä on tiettyjä luontaisia oikeuksia … nimittäin elämän ja vapauden nauttiminen.”Kuulostaako tutulta? Sen pitäisi. Kuten kaikki tietävät, Thomas Jefferson kirjoittaisi toisen, kuuluisamman julistuksen sinä vuonna. Kun hän teki niin, hän sai paljon vaikutteita Masonin johtamasta dokumentista.
pikakelaus vuoteen 1787. Perustuslaillisen konventin loputtua Philadelphiassa Mason esitti, että lakiin tulisi lisätä luovuttamattomia oikeuksia. Osavaltion edustajat torjuivat tämän ajatuksen jyrkästi. Vastalauseena Mason kieltäytyi allekirjoittamasta valmista perustuslakia.
MASON löysi liittolaisen ”GERRYMANDERINGIN” ”GERRYSTÄ”.”
At Mason ei tehnyt perustuslakiehdotusta, vaikka hän kannatti sitä. Sen sijaan kunnia kuuluu eräälle Elbridge Gerrylle, joka oli myös salannut allekirjoituksensa perustuslaista. Hänestä tuli kuuluisa Massachusettsin kuvernöörikaudellaan. Vankkumaton demokraattis-republikaaninen Gerry toimi kuvernöörinä Bayn osavaltion kongressipiirien räikeän puolueellisen uudelleenarvioinnin aikana. Nykyään kutsumme tätä epäreilua poliittista manööveriä ” gerrymanderoinniksi.”
THOMAS JEFFERSON oli valtava kannattaja …
Monticellon tietäjä asettui Masonin puolelle. Perustuslain hyväksymisen jälkeen Jefferson esitti muutaman kommentin ystävälleen James Madisonille (jota historia on kutsunut isäkseen). ”En pidä siitä, että – – bill of rights jätetään pois”, hän kirjoitti. ”Lisään vielä, että kansalaisilla on oikeus bill of Rightsiin jokaista maan päällä olevaa hallitusta vastaan.”
… ja niin oli myös JOHN ADAMS.
Adams oli poissa Isossa-Britanniassa, kun perustuslakia luotiin. Luettuaan sen sisällön hän julisti, että ” oikeuksien julistus, jonka haluan nähdä koko sydämestäni, vaikka olen järkevä sellaisen laatimisen vaikeudesta, johon kaikki valtiot voivat yhtyä.”
aluksi JAMES MADISON ajatteli, että se olisi hyödytöntä.
alkamisesta tämä tuleva presidentti ihaili lakiesityksen taustalla olevaa periaatetta oikeuksien. Hän ei kuitenkaan aluksi nähnyt mitään järkeä sellaisen luomisessa. Madison selitti kantaansa Jeffersonille lokakuussa 1788 kirjoittaen: ”oma mielipiteeni on aina ollut bill of Rightsin puolesta … samaan aikaan en ole koskaan ajatellut, että laiminlyönti olisi aineellinen vika.”Mutta Madison muutti lopulta sävelmäänsä. Tultuaan kongressiedustajaksi 1789 hän esitti muodollisesti muutokset, jotka sisältäisivät nykyisen bill of Rightsin.
ennen kuin hän ehti esitellä BILL OF Rightsin, Madisonin oli voitettava JAMES MONROE.
Madison voitti paikkansa Yhdysvaltain edustajainhuoneessa asetuttuaan ehdolle miestä vastaan, josta tulisi hänen Oval Officen seuraajansa. Molemmat ehdokkaat toimivat kohteliaasti: kampanjapolulla ollessaan he söivät säännöllisesti yhdessä ja jopa jakoivat nukkumapaikkoja.
kongressi hyväksyi 12 muutosta, mutta kaksi jäi myöhemmin pois.
alun perin edustaja Madison esitti 19 muutosta. Elokuuta 1789, jolloin talo vihersi 17. Saman vuoden syyskuussa senaatti teki joitakin raskaita muutoksia, trimmaten nämä jopa tusinaan, joita osavaltiot sitten tarkastelivat. Lopulta numerot kolme – 12 hyväksyttiin, ja niistä tuli yhdessä Bill of Rights 15. joulukuuta 1791.
perustutkintoa suorittava opiskelija sai yhden noista lakkautetuista muutoksista ratifioitua vuonna 1992.
parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Toinen ehdotettu muutos olisi rajoittanut kongressin mahdollisuuksia antaa itselleen palkankorotus tai leikkaus. Mikään sen jäsenten palkkoja säätävä laki ei astuisi voimaan ennen kuin seuraava kongressi olisi alkanut. Niin järkevältä kuin tämä ajatus kuulostaakin, Yhdysvaltain vaadittu kolmen neljäsosan enemmistö ei ratifioinut lisäystä. valtio. 202 vuotta se oli jumissa limbossa.
Enter Gregory Watson. Hänen vuoristoratamainen taipaleensa uinuvan kosinnan kanssa alkoi vuonna 1982. Sitten opiskelija Texasin yliopistossa, Watson oli tutkimassa tutkielmaa, kun hän löysi tämän kongressin Palkkamuutoksen. Kun hän kaivoi syvemmälle, undergrad totesi, että se oli vielä ” teknisesti vireillä ennen osavaltion lainsäätäjät.”
Niinpä Watson ryhtyi aggressiiviseen kirjeenkirjoituskampanjaan. Hänen kehotuksensa ansiosta valtiot toisensa jälkeen lopulta ratifioivat lisäyksen, kunnes lopulta yli 38 oli tehnyt sen. 20.toukokuuta 1992 perustuslakia päivitettiin kongressin kanssa käytyjen lakiväittelyjen jälkeen siten, että se sisällytettiin perustuslakiin 27. (ja viimeisimpänä) lisäyksenä. Watson muuten sai C: n tuosta termipaperista.)
osa alkuperäisistä kappaleista todennäköisesti tuhoutui.
hänen ensimmäisellä kaudellaan presidentti Washington ja kongressi teettivät 14 virallista käsin kirjoitettua kopiota Bill of rightsista. Tällä hetkellä kaksi on näkyvästi kateissa.
yksi kappale jäi liittovaltion haltuun ja loput lähetettiin 11 osavaltiolle sekä Rhode Islandille ja Pohjois-Carolinaan, jotka eivät olleet vielä ratifioineet sopimusta. Myöhemmin Pennsylvania, Maryland, New York ja Georgia menettivät omansa. Uskotaan, että Empire State ’ s paloi vuonna 1911 tulipalo, kun taas Georgia todennäköisesti savuna ilmaan sisällissodan aikana.
vuonna 1945 kauan kadoksissa ollut alkuperäiskappale-asiantuntijat eivät ole varmoja, mikä—lahjoitettiin Kongressin kirjastolle. Neljäkymmentäyhdeksän vuotta aiemmin New Yorkin julkinen kirjasto oli hankkinut toisen. Koska yleisesti uskotaan, että tämä kuului alun perin Pennsylvanialle, asiakirja on tällä hetkellä jaettuna Keystonen osavaltion ja NYPL: n välillä vuoteen 2020 asti, jolloin New Yorkilla on se 60 prosenttia ajasta ja Pennsylvanialla loput.
Pohjois-Carolinan kopio on saattanut olla sisällissodan sotilaan varastama.
keväällä 1865 Raleigh oli tiukasti unionia kannattavien joukkojen hallinnassa. Yhdysvaltain syyttäjänviraston tuossa kaupungissa julkaiseman lausunnon mukaan ” Jolloinkin miehityksen aikana erään kenraali William Shermanin armeijan sotilaan väitetään ottaneen Pohjois-Carolinan Bill of Rightsin kopion ja vieneen sen pois.”
sen jälkeen se vaihtoi omistajaa useita kertoja ja päätyi lopulta antiikkikauppias Wayne Prattin haltuun. Kun FBI sai tietää Hänen suunnitelmastaan myydä pergamentti, agentit takavarikoivat sen. Vuonna 2007 kappale lähti paljon julkisuutta saaneelle kiertueelle Pohjois-Carolinaan ennen paluutaan Raleighiin—toivottavasti lopullisesti.
kolme osavaltiota ratifioi sen vasta vuonna 1939.
perustuslain 150-vuotisjuhlan kunniaksi Massachusetts, Connecticut ja Georgia antoivat virallisesti Bill of Rightsille hyväksynnän, jota ne olivat salanneet reilusti yli vuosisadan ajan.
BILL OF Rightsin vähiten käräjöity muutos on kolmas.
tämän ansiosta sotilaita ei voi laillisesti majoittaa kotiisi ilman suostumustasi. Koska siirtokuntien amerikkalaiset olivat eläneet peläten joutuvansa yhtäkkiä majoittamaan ja ruokkimaan brittijoukkoja, muutos otettiin 1700-luvun lopulla lämpimästi vastaan, mutta nykyään siihen vedotaan harvoin. Tätä kirjoitettaessa korkein oikeus ei ole koskaan perustanut päätöstä siihen, joten Amerikan Asianajajaliitto kutsui tätä muutosta perustuslain ”rääpäleeksi”.
BILL OF Rightsin päivä on vuodelta 1941.
27. marraskuuta 1941 presidentti Franklin D. Roosevelt kehotti Amerikan kansalaisia viettämään joulukuun 15. päivää ”Bill of rights day” sen vuosipäivän kunniaksi:
”kehotan hallituksen virkamiehiä ja Yhdysvaltain kansaa viettämään päivää näyttämällä Yhdysvaltain lippua julkisissa rakennuksissa ja kokoontumalla yhteen sellaisiin rukouksiin ja seremonioihin, jotka saattavat tuntua heistä sopivilta.”
” on erityisen sopivaa”, hän lisäsi, ” että tätä vuosipäivää muistaisivat ja noudattaisivat ne demokraattisen kansan instituutiot, jotka saavat kiittää olemassaolostaan Bill of Rightsin takuita: vapaita kouluja, vapaakirkkoja, ammattiliittoja, uskonnollisia, kasvatus-ja kansalaisjärjestöjä, joita ei olisi koskaan voinut olla olemassa ilman Bill of Rightsin takuuta; jotka sairastuttavat ja katoavat aina, kun näitä oikeuksia missä tahansa maassa rajoitetaan tai poistetaan.”
tämä juttu ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 2015.