a Guide to Miamin Chicest Shopping Districts

When it comes to fashion, Miamia on pilkattu vuosikymmeniä maana, jonka tyyli unohti, mutta kaupunki on ollut Chicin keskus jo kauan ennen kuin Gianni Versace hallitsi South Beachia. Sen välillä-sodat kukoistus, Lincoln Road, yksi maan ensimmäisistä jalankulkijoiden ostoskeskuksia, kutsuttiin viides Avenue etelään.

myönnettäköön, että ajat, jolloin Lincoln Roadin vaatteet aivastivat ja muodikkaat naiset kaikkialla vilustuivat, kun tavaratalot, kuten Bonwit Teller, hallitsivat Stripiä, ovat kaukana poissa—yhtä haalistuneita kuin viime vuoden rusketus. Mutta kiitos ryhmä kunnianhimoisia kehittäjiä reimagining tulevaisuuden tiili-ja-laasti vähittäiskaupan sarjana kokemuksia ja taiteellisia seikkailuja, kaupunki nauttii toinen hetki Muodin auringossa.

Aventura: Isoille tuhlaajille, jotka himoitsevat kaikkea sushista Gucciin

”olemme ostoskeskuksessa, mutta sillä ei ole vanhan koulukunnan ostoskeskuksiin liittyvää stigmaa”, sanoo Jackie Soffer, Turnberry Associatesin puheenjohtaja ja toimitusjohtaja.Turnberry Associates on perheyritys, joka on Aventuran pääomistaja, vuonna 1983 avattu Leviathan Koillis-Miamissa, joka saa 28 miljoonaa kävijää vuodessa. ”Se on kehittyneempi kuin ihmiset odottavat.”

no Mitchell. Soffer, joka on pukeutunut Korkea/Matala sekoitus Celine ja COS, hänen siro runko täydennetty jyrkät korkki kiilat, on taluttaa minut läpi maan tasolla Uusi kolmikerroksinen, 315000 neliön jalka ylellisyyttä siipi, joka avattiin vuonna 2017. 214 miljoonan dollarin arvoisen laajennuksen sisäänkäyntiä hallitsevat kaksi interaktiivista taideteosta, saksalaisen kuvanveistäjän Carsten Höllerin suunnittelema 93-metrinen spiraalirakennelma sekä designmaailman kultien Simon ja Nikolai Haasin kolmesta suurikokoisesta pronssigorillasta ja neljästä pronssipuusta koostuva roiskesuihkulähde-installaatio.

suunnittelija ja kaupunkisuunnittelija Nathan Browningin maisemointi (enimmäkseen istutettuja mahonkia ja mustia rautapuita) häämöttää pihan yllä antaen sille kypsyneen pysyvyyden ilmat. Ainoa vihje siitä, että paikka on suhteellisen uusi, on sanfranciscolaisen palkitun Michael Minan pian ilmestyvä ravintolakyltti. Ylemmältä tasolta löytyy kolme Ugo Rondinonen saviveistosta, Tesla showroom, hipsteri gastropub ja rönsyilevä sisä-ulkoilmatapahtumatila, joka ehkä merkkinä shoppailun muuttuvasta tenorista saattaa lopulta sisältää tai olla sisältämättä diskreetin VIP-alueen.

”vähittäiskaupassa on tänään kyse kriittisestä massasta ja ostosmatkailijoiden tulon syiden lisäämisestä”, Soffer sanoo onnistuen jotenkin jonglööraamaan kaksi muuta keskustelua puhelimellaan. ”Tavoitteena on luoda useita syitä sille, miksi ihmiset haluavat kokea omaisuutemme.”

vaikka Soffer, itsekin taidekeräilijä, on kärkkäästi huomauttanut, että hän on hankkinut merkittäviä teoksia kiinteistöihinsä sen jälkeen, kun Norman Braman, miamilainen liikemies ja taidekeräilijä, pyysi häntä tekemään niin 00-luvun alussa (”hän pohjimmiltaan kertoi minulle, että se oli kansalaisvelvollisuuteni”), häntä voidaan myös syyttää inspiraation löytämisestä hieman lähempänä kotia.

Suunnittelupiiri: Taiteen keräilijöille, kulttuurin korppikotkille ja levy-yhtiölle cognoscenti

Soffer on naimisissa Kehittäjä Craig Robinsin kanssa, joka oli vastuussa South Beachin elvyttämisestä 80-luvulla ja on liikkeellepaneva voima Design Districtissä, joka ulottuu 18 korttelin päähän Miamin keskustasta pohjoiseen rajoittuen wynwoodin ja Edgewaterin kaupunginosiin. (He tapasivat todistajanlausunnossa.) Vuoden 2002 avajaisten jälkeen Design District sai kolauksen siitä, että se oli eräänlainen hieno Potemkinin kylä, joukko ylellisesti nimettyjä kauppapalatseja usein autioilla kaduilla etsimässä naapurustoa. Vuosia jatkuneen loputtomalta tuntuvan rakentamisen jälkeen-myös Browningin maisemoima taidealue-on vihdoin saamassa omansa elinvoimaisena erillisalueena.

John Baldessarin ja Buckminster Fullerin kaltaisia julkisia installaatioita ovat yhdistäneet Urs Fischerin ja Bouroullecin veljesten paikkasidonnaiset teokset. Koti Institute of Contemporary Art Miamille (Norman Bramanin tukema) ja de la Cruzin kokoelmalle on avattu, samoin kuin museon autotalli, pysäköintiasema, jonka julkisivua viisi eri taiteilijaa on huijannut. Toptier brands, kuten Hermès, Dior, ja Louis Vuitton edelleen rakentaa monumentaalinen lippulaivoja, luotonantoa väitteelle, että vaikka jalka liikenne täällä ei ehkä vielä vastaa piirin kilpailijat, ostajat eivät ole pulaa penniäkään.

sillä välin stalwartit, kuten Michael ’ s Genuine Food, kilpailevat Brad Kilgoren ja Joël Robuchonin uusista paikoista (hänen yhteistyökumppaninsa ovat edelleen sitoutuneet kolmeen paikkaan, jotka master Chefin oli määrä avata ennen kuolemaansa aiemmin tänä vuonna) sekä Swan, Pharrell Williamsin ja hospitality Maven David Grutmanin hartaasti odotettu ravintola ja oleskelutila, jossa on hyvin Instagrammattavat sisätilat Ken Fulkin toimesta.

”aina kun todella keksit jotain, se vie aikaa”, Robins sanoo istuen toimistossaan kaupunginosaa pyörittävässä kehitysyhtiö dacrassa. ”Ja uuden vision ulkomuseosta, joka tekee muusta poikkeavan kannanoton vähittäiskaupasta, rakentamisen piti aina kestää vähän aikaa. Olemme melkein perillä.”

Paalisatama: Kuninkaallisille, valtaapitäville ja jetsetting voluptuaries

tietenkin design Districtin syntyminen vilpittömänä voimana luksussodissa ei ole suinkaan vähäinen seuraus pitkällisestä kädenväännöstä Robinsin ja Whitmanin perheen välillä, joka omistaa Bal Harbourin, Etelä-Floridan ostosten ne plus Ultran sen avauduttua vuonna 1965. Kaupunki nojaa turisteihin (viimeaikaiset tutkimukset osoittavat yli 15 miljoonaa yöpyjää vuodessa, tuottaa myynti $26 miljardia), ja get-go Bal sataman sijainti, lähellä monia hotelleja ja asuntoja kilometrin alueella välillä ranta ja Lahti, antoi sille suoran putkilinjan kaikkein varakkaiden joukossa, joten se kaikkein johdonmukaisesti kannattava ostoskeskus maassa.

a ei liian salainen osa sen menestyksestä oli sen ovela värttinärajoitus, joka esti vuokralaisia perustamasta myymälää muualle siirtämällä heidät vähemmän kaupatuille alueille tai vaatimalla heitä pulittamaan prosenttiosuuden myynnistä. Vuonna 2011, kun Louis Vuitton jätti Bal Harbourin, seurasi muita LVMH— merkkejä, ja niiden mukana lähti ehdotus, että kaupungissa olisi vain yksi luksusnimi-varsinkin, kun LVMH osti Design Districtin yhden sijoitusaseensa kautta.

tuolloin perustaja Stanley Whitmanin poika Randall Whitman lähetti Robinsille kirvelevän viestin välitettäväksi LVMH: n isoille kihoille. Mutta jos on jäljellä vihamielisyyttä, avainpelaajat eivät kerro. ”Suoraan sanottuna minusta oli jo aika siirtyä eteenpäin”, sanoo Matthew Whitman Lazenby, Stanleyn pojanpoika, joka on toiminut toimitusjohtajana vuodesta 2013. ”Elämä on liian lyhyt. Oli kyse sitten meistä tai heistä, bisnes on liian tärkeää uhrattavaksi.”Lazenby huomauttaa, että osa LVMH: n brändeistä—muun muassa Loro Piana ja Bulgari—ei koskaan lähtenyt, ja hän pyrkii yhtiön kanssa tuomaan takaisin joitakin loikkareita.

Robins pelaa myös mukavasti. ”Mielestäni Whitmanit ovat antaneet yhteisöllemme niin paljon, ja toivon heille vain parasta”, hän sanoo. Soffer lisää: ”näen heidät ulkona, mutta en todellakaan tunne heitä” – tosin hän kuulostaa enemmän Mariah Careyn meemiltä, jossa diiva väittää olevansa tuntematon kilpailijan kanssa.

sitä paitsi Lazenby tiimeineen kehittelee parhaillaan 350 000 neliömetrin lisärakennusta, johon kuuluu viereinen tontti ostoskeskuksen lounaispuolella. 400 miljoonan dollarin laajennuksen rakentaminen valmistuu vasta vuonna 2023, mutta Lazenby ei ole niinkään huolissaan kasvamisesta vaan tarjontansa yksinoikeuden laimentamisesta. ”Voisimme luultavasti täyttää koko uuden tilan vain tekemällä olemassa olevat vuokralaiset suuremmiksi”, hän sanoo ja lisää, että hän voisi täyttää minkä tahansa jäljelle jääneen tilan tulevien vuokralaisten odotuslistalta. ”Filosofiani lähes kaikesta elämässä on, että kaikki on kiertokulkua. Juuri nyt Luksus on laajennustilassa, ja jossain vaiheessa, kuten kaikessa, se menee liian pitkälle ja supistuu taas. Maailma on kuitenkin toinen, ja toistaiseksi Miamin markkinoille mahtuu varmasti kolme tai neljä paikkaa luksusbrändeille.”

Brickell: for techies and titans of industry

loppuvuodesta 2016 Miamin Game of Thronesin uusin tulokas on Brickell City Centre, Hong Kongin Swire Propertiesin omistama vähittäiskaupan ja vieraanvaraisuuden behemoth, joka siistissä juonessa kilpailemaan Robins-Soffer-avioliiton kanssa on saanut apua epätodennäköiseltä liittolaiselta: Whitmaneilta. Yli miljardin dollarin hintalappu, 4,9 miljoonan neliön kauppa -, toimisto -, asunto-ja hotellihanke on kiistatta Miamin puhutuin kehityskohde. 40-kerroksisen East Miami-hotellin lisäksi siellä sijaitsevat Saks Fifth Avenue, kolmikerroksinen Italialainen ruokahalli La Centrale, uudenaikainen CMX-elokuvateatteri sekä millennial Retailin Graalin malja: Apple store.

siinä missä lähes 65 prosenttia Bal Harbourin myynnistä tulee turisteilta, tämä finanssipiirin kompleksi on riippuvainen alueen suuresta päivätoimistoväestöstä ja lähistölle viime vuosina nousseiden 5 000 asunnon asukkaista. ”Ihmiset eivät halua asua miljoonien kilometrien päässä työpaikastaan”, sanoo Swire Properties USA: n Oxfordissa opiskellut johtaja Kieran Bowers. ”Ja miten Miami kartta on jaettu, näimme todellinen mahdollisuus keskustassa sijainti vieressä ei myydä mitään ainetta.

Bowers ja hänen kohorttinsa ovat seuranneet kilpailua tiiviisti. Brickellillä ei ole vielä pysyvää taidekokoelmaa, mutta viime vuonna, Juuri ajoissa Art Basel Miami Beachille, ostoskeskus kutsui paikallisia kuraattoreita sisällyttämään tarjontaansa Yoko Onon ja Sissityttöjen feministiaiheiset näyttelyt.

”taiteella ei välttämättä ole suoraa kaupallista tarkoitusta, mutta se luo leimahduspisteen ja kiireellisyyden tunteen”, hän sanoo. ”Loppujen lopuksi me kaikki olemme luomassa innostavia hetkiä ja uteliaisuutta.”Tai lainatakseni kaupankäynnin yleiskieltä, ka-ching!

tämä juttu on ilmestynyt Town & Country-lehden joulukuun 2018 / tammikuun 2019 numerossa. Tilaa nyt