Aisteihin perustuvissa hoidoissa
autismikirjon häiriöiden (ASDs) hoidossa keskitytään korjaamaan tai parantamaan elimistön poikkeavaa vastetta ulkoisiin ärsykkeisiin.
me kaikki koemme maailman aistiemme kautta— näkö, haju, kosketus, maku ja ääni. Tulkitsemme ja reagoimme ympäristöömme sen tiedon perusteella, jonka aivot saavat silmistämme, nenästämme, ihostamme, kielestämme ja korvistamme. Koko sen ajan, kun olemme hereillä, nämä erilaiset aistielimet lähettävät jatkuvasti tietoa aivoihin. Niillä meistä, joilla ei ole ASD: tä, aivot suodattavat tämän jatkuvan sisään tulevien aistien viestien virtauksen ja pystyvät jättämään huomiotta ne, jotka eivät ole merkityksellisiä sillä hetkellä.
esimerkiksi istuessani tietokoneeni ääressä ja kirjoittaessani huomaan vain ruudulla näkyvät sanat ja sormenpääni silittävät näppäimistön näppäimiä. Jos kuitenkin annan itseni keskittyä kaikkiin saapuviin aistiviesteihin, voin kuulla myös kollegani työhuoneesta tulevia näppäilyääniä, ohiajavan ajoneuvon ja toimistolämmittimen matalan huminan. Näen pöydälleni kasatut paperipinot ja valonjuovia, jotka tulevat ikkunaverhojen läpi. Tunnen vaatteeni ihoa vasten ja jopa maistan viimeiset pisarat aamukahvia. Onneksi suurimman osan päivästä olen täysin tietämätön näistä muista aistitiedon lähteistä. Pystyn keskittymään vain edessäni olevaan työhön.
monilla ASD: tä sairastavilla henkilöillä tämä tarpeellinen merkityksettömien aistinsyötteiden suodatus ei kuitenkaan toteudu. Raitoja valon tulevan ikkunan kaihtimet voi olla lumoava, kun taas alhainen hum lämmittimen voi olla sietämättömän ärsyttävää. Tämä kyvyttömyys sulkea pois normaalit ” Tausta ”ärsykkeet joskus tuottaa tilan” aistien ylikuormitus ” yksilöiden ASD, häiritsee niiden kyky keskittyä ja keskittyä, jotka ovat välttämättömiä taitoja oppimiseen ja kommunikointiin. Vaikeutena ei ole yksi tietty aisti, vaan se, miten monta aistia koetaan kaikki kerralla. 1
on olemassa erilaisia hoitoja, jotka yrittävät auttaa ASDs: ää sairastavia käsittelemällä näiden aistien lisäksi niiden vaikutusta aivoihin. Näistä kaksi tunnetuinta ovat aistinvarainen Integraatiohoito ja Kuulointegraatiohoito.
Sensory Integration Therapy
1970-luvulla toimintaterapeutti ja laillistettu kliininen psykologi Jean Ayres kehitti teorian, jota hän kutsui Sensoriseksi integraatioksi (si). Tarkkaillessaan oppimisvaikeuksista kärsiviä lapsia hän huomasi, että heillä on usein motorisia, aistillisia ja aistivaikeuksia, ja alkoi epäillä, etteivät he kykene käsittelemään ja integroimaan aistitietoa oikein. Kaksi nykyajan tutkijaa kirjoittaa:” hän esitti teorian, että käytös-ja oppimisvaikeudet johtuivat osittain aistitietojen virheellisestä integroinnista ja korkeampien keskusten kyvyttömyydestä moduloida ja säädellä aivojen alempia aistimotorisia keskuksia.”2
tämä teoria perustuu uskomukseen, että aivoja voi muuttaa muuttamalla kokemusta. Jos ihmisellä on heikko aistien integraatio, joka vaikuttaa toimintakykyyn ja oppimiskykyyn, voi tarjota aistikokemuksia, jotka parantavat paitsi aistien integraatiota itsessään, myös toimintaa yleisesti.
ASDs: ää sairastavilla henkilöillä tiedetään olevan laaja kirjo aistivaikeuksia, 3,4,5,6, ja nämä näyttävät olevan osa yleistä epäonnistumista sosiaalisen ja aineellisen maailman omaksumisessa odotetuilla tavoilla. Siksi ei ehkä ole yllättävää, että eräässä verkkokyselyssä sensorinen Integraatiohoito osoittautui kolmanneksi yleisimmäksi hoitomuodoksi, jota ASDs-lasten vanhemmat käyttävät: 38,2% sanoi käyttävänsä hoitoa tällä hetkellä ja 33,2% kertoi käyttäneensä sitä aiemmin. 7 Toimintaterapeuteista (OTs) on tullut keskeisiä tällaisten hoitojen tarjoajia. (Eräässä tutkimuksessa 99% OTs: stä käytti aistinvaraisia integraatiomenetelmiä asiakkaiden kanssa ”taajuudella.”8)
SI-teoriaa ei ole helppo erottaa si-terapiasta, sillä ne ovat kehittyneet rinnakkain. Lyhyesti, lapset arvioidaan nähdä, jos he ovat hypo-tai hyper-herkkä – eli ali – tai yliherkkä-ja mitä ärsykkeitä: melu, kosketus, näkö, haju, maku. Myös propioseptiset ja vestibulaariset aistit ovat puhuttelevia. (Propioseptiseen aistiin kuuluu ihmisen oma tietoisuus siitä, mitä hänen lihaksensa ja nivelensä tekevät, eli siitä, missä ne ovat avaruudessa ja miten ne liikkuvat. Sisäkorvaan liittyvään tasapainoaistiin kuuluu ihmisen tietoisuus liikkeestä, pään asennosta, tasapainosta ja koordinaatiosta.) Yksilöllistettyyn ohjelmaan voi kuulua niinkin monipuolista toimintaa kuin sormella piirtäminen sileässä hiekassa, köydellä keinuminen ja pallokuoppaan hyppääminen tai tunnelin läpi ryömiminen. Toiminta sovitetaan lapsen aistitarpeisiin, ja tavoitteena on luoda saavutettavissa olevia ”aistihaasteita”, jotka perustuvat leikkiin. 9 taas ei ole tarkoitus puuttua vain tiettyihin aistiherkkyyksiin tai mielihaluihin, vaan kaikkien aistien yhdistämiseen sekä yleiseen toimintaan.
toistaiseksi on vain vähän näyttöön perustuvaa tutkimusta, joka lopullisesti tukisi SI-hoidon harjoittamista. 10,11 kuitenkin vanhempien ja harjoittajien kokemusten perusteella sitä käytetään laajalti ASDS-yksilöiden hoitoon. Laajennettu tutkimus sen tehokkuuden määrittämiseksi on käynnissä. 12
Auditory Integration Training
Auditory Integration Training (AIT) on Ranskassa vuonna 1982 kehitetty Auditory Integration Training (Ait), jossa ASD: tä sairastavaa hoidetaan kuuloaistin avulla. AIT: ssa musiikilliset äänet pestään niitä muuttavalla suodatuslaitteella, joka korostaa joitakin ääniä ja vähentää toisten voimakkuutta, kun taas hoitoa saava henkilö kuuntelee laadukkaiden kuulokkeiden avulla. Teoriassa aivojen on tehtävä työtä suodatettujen äänten uudelleen integroimiseksi, ja ne kytkeytyvät paremmin toisiinsa ja pystyvät integroitumaan kaikin tavoin tämän prosessin kautta. Toiveena on, että hoito ei pelkästään vähennä ääniyliherkkyyttä, vaan johtaa yleiseen käyttäytymisen ja tarkkaavaisuuden paranemiseen. Vaikka AIT-hoidosta on useita variaatioita, siihen kuuluu yleensä kymmenen päivän kuuri, joka kestää kaksi kertaa päivässä puolen tunnin hoitoja. 13
äskettäinen Internet-tutkimus ASDs-lasten vanhemmille osoitti, että 9,1% heistä käytti AIT: tä, kun 21% oli käyttänyt sitä joskus aikaisemmin. 14 AIT on hoito, joka on nauttinut suurta anekdotaalista tukea, alkaen vuonna 1991 kirja, jossa äiti kuvaili, miten hänen tyttärensä –diagnosoitu autismi ja skitsofrenia—oli ”parantunut” kautta AIT. 15 valitettavasti varsinaiset tutkimukset hoidosta eivät ole tuottaneet rohkaisevia tuloksia. Vain kourallinen tutkimuksia on suunniteltu niin hyvin, että ne voidaan sisällyttää asiantuntijoiden arviointeihin. Suurin näistä tutkimuksista osoitti, että AIT: stä ei ollut mitään hyötyä. Kolmessa muussa tutkimuksessa saatiin jokseenkin myönteisiä tuloksia, mutta tuloksia heikensi se, että A) tutkimukset olivat hyvin pieniä ja B) niissä ei sovellettu suotuisasti niiden käyttämää mittaria ”paranemisen mittaamiseksi”.”16 ”AIT: n tapauksessa”, kirjoitti eräs arvioija, ” tälle interventiotutkimukselle ei ole saatavilla oleviin kontrolloituihin tutkimuksiin perustuvaa tai parhaimmillaankin yksiselitteistä tukea.”17
hyvin suunniteltua tutkimusta, jota tehdään laajemmassa mittakaavassa ja jossa käytetään hyvin hyväksyttyjä tulosmittareita, tarvitaan sen määrittämiseksi, onko AIT: stä koskaan todella hyötyä.