Askeettiset käytännöt Uudessa testamentissa/Pyhän Yrjön kreikkalaisortodoksisessa katedraalissa

askeettiset käytännöt Uudessa testamentissa

heti palveluksensa alussa Jeesus joutui ”Hengen johdattamaksi”ja vetäytyi autiomaahan, jossa hän paastosi. Hän olisi voinut valita toisen tien, mutta hän näytti meille tien, jota meidän on kuljettava valmistaaksemme ihmisruumiimme sen lopullista ylösnousemusta varten. Autiomaassa ollessaan hän osallistui ” hengelliseen sodankäyntiin.”Hän” paastosi neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä.”Hän kohtasi” villipetoja.”

Mitä aavikolla tarkoitetaan? Se on paikka, jossa voi meditoida yksin, rukoilla, paastota ja pohtia sisintä olemusta, joka voimistaa heidän hengellistä todellisuuttaan. Autiomaa on paikka, joka erottaa meidät maallisen elämän normaaleista toiminnoista. Se on paikka, jossa voimme olla kahden jumalan kanssa. Mikä tärkeintä, Herramme näytti meille tämän tien ja kutsuu meitä seuraamaan esimerkkiään. Meidät kaikki kutsutaan menemään”autiomaahan” määräajoin.

Matteuksen evankeliumissa Herra sanoo: ”loistakoon teidän valonne niin ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja kirkastaisivat Isäänne, joka on taivaassa.”(Matt 5:48)” hyvät teot”, joihin hän viittaa, ovat Autuaita köyhiä, Autuaita nöyriä, Autuaita nälkäisiä, Autuaita puhdassydämisiä. Hän ei puhunut tässä sosiaalisesta toiminnasta, vaan henkisestä kehityksestämme. Nämä ihanteet, jotka esiintyvät Autuuksissa, ovat kaikkien ortodoksikristittyjen askeettisten tapojen taustalla.

Herra pyytää meitä hyvin suoraan täydellistämään itsemme. Hän sanoo: ”Olkaa siis täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”Hän sanoo meille selvästi, että meidän täytyy työskennellä itsemme hyväksi täydellistääksemme tapamme olla. Hän ei ainoastaan käske meitä olemaan keskivertoa parempia, vaan olemaan ”täydellisiä” niin kuin Jumala. Matteus osoittaa, että Herra pani alulle askeettiset tavat ”autiomaahan vetäytymisen lisäksi.”Jeesus olisi voinut poistaa askeettiset tavat, mutta hän puhdisti ne ja antoi niille oikean aseman hengellisessä elämässämme. Meidän tulee tehdä ne, mutta tehdä ne leveilemättä, ilman ulkokultaisuutta tai kunniaa. Hän sanoo: ”Katsokaa, ettette tee vanhurskauttanne ihmisten edessä, jotta he näkisivät teidät; sillä silloin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa.”(Matt 6:1) Hän näyttää meille, miten rukoilla ja hän neuvoo opetuslapsiaan paastoamaan, kun hänet otetaan pois. Eräässä vaiheessa hän sanoi opetuslapsilleen, että he eivät voineet ajaa ulos Perkelettä, koska sellainen voidaan ajaa pois vain rukouksen ja paaston avulla.(Matt 17:21 & Mark 9:29)

Paavalin roomalaisille ja Galatalaisille lähettämiä kirjeitä käyttävät usein ne, jotka vastustavat askeettisia tapoja modernismin nimissä. He käyttävät osia näistä kirjeistä oikeuttaakseen, että pelastus on Jumalan ilmainen lahja ja että kaikenlaiset teot, erityisesti askeettiset toimet, kuten paasto, rukous, almujen antaminen ja palvonta, ovat ristiriidassa armon vapaan luonteen ja pelastuksen ilmaisen lahjan kanssa. Tällainen ajattelutapa kieltää perimätiedon, evankeliumin opetukset ja monien pyhimysten kokemuksen. Se on” joko/tai ” – ajattelutapa, jossa uskotaan, että jos ihminen pelastui pelkästään uskon kautta, niin hän ei pelastu teoilla. Jotta nämä kaksi kirjettä voitaisiin ymmärtää oikein, on tehtävä ero juutalaisuudessa ymmärrettyjen lain tekojen ja Kristuksen puhdistamien lain tekojen välillä. Pelastuksemme ei perustu yksistään uskon äärimmäisyyteen eikä yksistään tekojemme varaan. Molemmat näistä äärimmäisyyksistä ovat vääriä, mutta sekä usko että teot ovat välttämättömiä. Jumala loi ihmisen, jolla oli vapaa tahto omaksi kuvakseen. Tämän seurauksena Jumala antoi meille synergistisen pelastustien, joka vaati meitä käyttämään valinnanvapauttamme. Jumala on syy ja alkuunpanija ja se, joka täydentää pelastuksemme, mutta meitä vaaditaan hengellisesti vastaamaan armon ilmaiseen lahjaan. Askeettiset toimet sijoittuvat tähän reaktioon oikein. Oikeiden valintojen tekemiseen tarvitaan sisäistä kuria eli sydämen puhtautta. Tällä ei ole mitään tekemistä ”lain tekojen” kanssa Juudealaisessa merkityksessä.

Paavali sanoo puhuessaan hänen ja muiden apostolien kutsumuksesta: ”me olemme saaneet armon ja apostolin viran saadaksemme aikaan uskon kuuliaisuuden hänen nimensä tähden.”(Rom 1:4-5) ajatus ”uskon kuuliaisuudesta” on sellainen, joka viittaa ihmisen täyteen hengelliseen toimintaan vastatessaan Jumalan armoon. Siihen sisältyy jatkuva hengellinen ponnistelu. Siihen liittyy valintoja ja toimintaa. Paavali kirjoittaa, että Jumala ” antaa kullekin hänen tekojensa mukaan.”(Room 2: 6) työmme ovat tärkeitä uskomme ohella.

Paavali neuvoo meitä hallitsemaan ruumiillisia halujamme. Hän sanoo meille: ”älköön synti siis hallitko kuolevaisessa ruumiissanne totellaksenne sen himoja. Älkääkä antako jäseniänne synnille oikeamielisyyden aseiksi.”(Room 6:12) Hän näkee meidän käyvän hengellistä taistelua. Hän sanoo, että meidän täytyy kyetä hallitsemaan ruumiillisia himojamme ensin, jotta voimme tehdä valintoja, jotka sallivat meidän toteuttaa lain opinkappaleet.. Sana ase viittaa myös siihen, että olemme mukana eräänlaisessa hengellisessä sodankäynnissä.

hän kirjoittaa myös: ”te, jotka olitte synnin orjia, tottelitte sydämestä…”(Room.6: 17) aiemmin hän mainitsi ihmiskunnan ”sydämeen kirjoitetun lain” Yleismaailmallisen puolen.(Room 2:15) Paavali puhuu sisäisen elämämme syvimmästä puolesta. Hän antaa ymmärtää tottelevaisuuden, joka tulee sydämestä ja toimii apostolisten opetusten mukaisesti. Tämä ei ole sama asia kuin noudattaa jonkinlaista sääntökirjaa, vaan tapa olla siellä, missä olemme puhtaita aikomuksissamme. Tämä puhtaus on se, mitä täytyy kehittää täydellistääksemme olemuksemme, jotta voimme tulla lähemmäksi Jumalaa.

hän kirjoittaa esimerkiksi: ”pyydän siis teitä, veljet, Jumalan armon kautta, että annatte ruumiinne eläväksi uhriksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi, joka on teidän kohtuullinen palveluksenne.”(Room !2: 1) me tarjoamme hänen sanoissaan ”palveluksen”, joka on teko, ja uhraamme ruumiimme ”eläväksi uhriksi.”Paavali käskee myös:” älkää mukautuko tähän maailmaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte koetella, mikä on se Jumalan hyvä ja otollinen ja täydellinen tahto.”(Room 12:2) Paavali olettaa tässä kahden tahdon yhteisvaikutuksen, toisen Jumalan tahdon, joka etenee ja täydentää, ja toisen, joka on ihmisen tahto, joka vastaa ja on yhteistoiminnassa. Hän muistuttaa meitä alituisesti siitä, että tavoitteenamme on elämä taivaan valtakunnassa, joka ei ole tästä maailmasta, vaan sellainen, johon meidän täytyy valmistautua.

kirjeissään Korinttilaisille hän vertaa hengellistä elämää kilpajuoksuun ja sodankäyntiin. Hän kirjoittaa: ”Ettekö tiedä, että ne, jotka juoksevat kilpajuoksussa, kaikki juoksevat, mutta yksi saa palkinnon? Juokse niin, että voit saada sen. Ja jokainen palkinnosta kilpaileva on kaikessa malttamaton. Nyt he tekevät sen saadakseen katoavan kruunun, mutta me katoamattoman kruunun. Siksi juoksen näin: En epävarmuudella. Näin minä taistelen: En niin kuin se, joka hakkaa ilmaa. Mutta minä kuritan ruumistani ja saatan sen alamaiseksi, etten itse muille saarnatessani tulisi kelvottomaksi..”(I Kor 9:24-27) tässä hän painottaa itsehillintää. Hän käyttää analogioita valmistautumisesta urheilukilpailuihin, joissa pitää harjoitella ja treenata, jotta voi juosta hyvän kisan. Hän osoittaa, että hengellisessä elämässä on aivan kuin yleisurheilussa. Meidän täytyy harjoitella, valmistautua niin kuin hyvä urheilija kilpailuun, jos haluamme saavuttaa hengellisen tavoitteemme tulla Jumalan kaltaisiksi. Nämä harjoitukset ovat askeettisia harjoituksiamme.

läpi Uuden testamentin näemme, että pelastukseemme sisältyy synergistinen lähestymistapa, ja siksi toimenpiteet, joihin ryhdymme parantaaksemme tai puhdistaaksemme inhimillistä tilaamme, ovat tärkeitä voidaksemme seurata Kristuksen opetuksia. Tätä ei odoteta vain luostareilta. Meidän kaikkien täytyy osallistua siihen, jos olemme vakavissamme pelastuksemme suhteen. Askeettiset tieteenalat ovat tapa, jolla koulutamme itsemme saattamaan inhimillisen tahtomme sopusointuun Jumalan tahdon kanssa, jotta voimme elää Hänen yhteydessään ja hänen armonsa kautta tulla korotetuiksi paratiisiin ja ikuiseen elämään.

ortodoksinen elämäntapa ei selvästikään ole pelkästään uskoon perustuva passiivinen. Sekä usko että teot Kristuksen esittämässä laissa, joita ei tule sekoittaa juutalaisten lakeihin, joille Kristus antoi uuden merkityksen, ovat välttämättömiä. Ortodoksisuus ei ole usko, joka erottaa kaksi elämäntapaa – Luostarinen tai naimisissa. Molemmat hyväksytään laillisiksi poluiksi, vaikka toinen voi olla parempi kuin toinen. Jokainen meistä voi vapaasti valita valitsemamme tien. Meidän on käsiteltävä ympäristöä, jonka valintamme luo meille. Meidän täytyy puhdistaa itsemme itsekurin avulla, jotta voimme tulla täydellisemmiksi ja edetä kohti päämääräämme tulla Jumalan kaltaisiksi.