Bone Maturity

Tanner-Whitehouse Method

vuosina 1959 ja 1962 Englannissa työskennelleet Tanner ja Whitehouse julkaisivat ensimmäisen yrityksensä luustokohtaisesta pisteytysjärjestelmästä. Se tunnettiin nimellä TW1, mutta myöhemmin se uudistettiin ja julkaistiin nimellä TW2 ja äskettäin nimellä TW3 . Perusteluna oli, että jokaisen yksittäisen luun kehitys heijasti yhtä prosessia, jonka he määrittelivät kypsymiseksi. Pisteytykset voitaisiin antaa tiettyjen kypsyysindikaattoreiden perusteella kehittyvissä luissa. Ihanteellista olisi, että jokaisen tietyn yksilön luiden jokaisen n-pistemäärän pitäisi olla sama. Tämä yhteinen pistemäärä sopivalla standardoinnilla olisi yksilön kypsyys. Käytännöllisen tekniikan kehittämiseksi tähän ajattelutapaan oli tehtävä erilaisia muutoksia. Lisäksi Tanner kollegoineen suhtautui erittäin kriittisesti menetelmään ja siihen, miten se käytännössä toimi—kuinka hyvin se palveli niitä lapsi-ja tutkimusyhteisöjä, joille se oli tarkoitettu. Heidän järjestelmänsä seuranta edisti erilaisia muutoksia, jotka johtivat TW2: een ja TW3: een.

Tanner–Whitehouse-tekniikoiden taustalla oli tyytymättömyys aikajärjestykseen perustuvaan kypsyysjärjestelmään ja siten tarve määritellä kypsyysasteikko, joka ei suoraan viittaa ikään. Tällaisen järjestelmän tulos olisi, että missä tahansa väestöryhmässä voitaisiin tutkia sukukypsyyden ja iän välistä suhdetta ja tuottaa pituus-tai painonormeja vastaavia kypsyysnormeja. He keskittyivät käden ja ranteen luihin ja määrittelivät kullekin luulle kahdeksan kypsyysindikaattoria ja värttinäluulle yhdeksän. (Kuten Oxfordin menetelmässä, sesamoidiluut jätettiin huomiotta.) Tämän jälkeen näitä kypsyysindikaattoreita ei arvioitu suhteessa kronologiseen ikään vaan suhteessa niiden ilmaantumiseen kunkin tietyn luun kypsymättömyydestä täysi-ikäisyyteen. Näin voitiin esimerkiksi sanoa, että lunateen tietty indikaattori esiintyi ensimmäisen kerran 13 prosentin maturiteetilla ja että ensimmäisen kämmenluun fuusio alkoi 85 prosentin maturiteetilla. Lisäksi Tanner ja kollegat olivat sitä mieltä, että kämmenluut ja falangit, joiden lukumäärä oli suurempi kuin ranneluiden, painoivat lopulliset pisteet pitkien luiden eduksi; siksi he jättivät lopullisista laskelmista pois säteet 2 ja 4. Lisäksi he painoivat pisteet niin, että puolet kypsistä pisteistä oli peräisin ranneluista ja puolet pitkistä ja lyhyistä luista. Pisteet suhteutettiin niin, että lopullinen kypsä pistemäärä oli yhteensä 1000 pistettä. Viisituhatta röntgenkuvaa normaaleista brittiläisistä lapsista luokiteltiin tämän tekniikan avulla väestöstandardien kehittämiseksi, jotka liittivät luun kypsyyspisteet kronologiseen ikään. Tuloksena saatu luun kypsyysasteen käyrä suhteessa ikään oli sigmoidi, mikä osoitti epälineaarisen suhteen luuston kypsyyden ja kronologisen iän välillä.

TW1: n kanssa oli kolme ongelmaa. Ensinnäkin eräissä kypsyysindikaattoreissa arvioitiin luiden välisiä kokosuhteita, joita patologiset tilat voivat muuttaa, ja näin ollen TW1 rikkoo kypsyysindikaattoreiden valinnassa yleisyyttä koskevaa vaatimusta. Toiseksi rajoittamalla maturiteettimittareiden määrä kahdeksaan, Tanner et al. heikensivät heidän järjestelmäänsä jättämällä huomioon ottamatta sen tosiasian, että joissakin luissa voi olla enemmän tai vähemmän kypsyysindikaattoreita kuin TW1-järjestelmän vaatimissa kahdeksassa. Kolmanneksi karpuksen osuus koko maturiteetista 50 prosenttiin aiheuttaa ongelman, joka liittyy kypsyysindikaattorien toistettavuuteen (eli karpuksen luotettavuus on heikompi) ja koska karpuksen ei tiedetä vaikuttavan merkittävästi pituuskasvuun tai epifyseaaliseen fuusioon.

Tanner kollegoineen otti kritiikin huomioon kehittäessään TWII-järjestelmää, joka oli yleisessä käytössä Euroopassa 20 vuotta. He eivät muuttaneet kypsyysindikaattoreita, mutta he muuttivat yksittäisille luille annettuja pisteitä siten, että luuston kypsyysaste voitiin laskea ainoastaan värttinäluun, kyynärluun ja lyhyiden luiden (RUS) perusteella tai ranneluiden (CARPAL bones) perusteella ainoastaan täyden 20 luun pistemäärän lisäksi .

TW-järjestelmien matemaattisilla perusteilla on huomattava merkitys. Ongelmana Oxfordin tekniikka oli, että osoittamalla pisteet 1,2,3, jne. kypsyysindikaattoreiden ulkonäkö ei salli sitä, että muutokset yhdeltä kypsyystasolta toiselle voivat olla hyvin erilaisia eri luissa. Tanner ja kollegat olivat sitä mieltä, että jokaisen luun kehitys heijastaa ensisijaisesti yhtä kypsymisprosessia, ja että tietyn yksilön jokaisen luun pisteiden tulisi sopivan standardoinnin myötä olla samat ja tämän yhteisen pistemäärän tulisi olla yksilön kypsyys. Käytännössä eri luiden pisteet eivät ole identtisiä, ja yksi tärkeimmistä syistä ovat suuret erot peräkkäisten tapahtumien välillä yhdessä luussa. Tanner ym. siksi määritelty pisteet siten, että minimoidaan yleinen erimielisyys eri luut. Ensinnäkin tietyn yksilön erimielisyyttä mitataan hänen luupisteidensä poikkeamien neliösummalla niiden keskiarvosta. Toiseksi pisteitä rajoitetaan, jotta vältyttäisiin ratkaisulta, jossa täydellinen yhteisymmärrys saavutetaan antamalla samat pisteet jokaiselle vaiheelle.

Taulukko 1 havainnollistaa tätä menettelyä. Kaksi kilpailevaa pistejärjestelmää on kuvitettu, merkitty L ja M, samoin kuin kolmen luun vaiheet tietyssä yksilössä. Riippumatta siitä, käytetäänkö järjestelmää L vai M, tuloksena oleva keskiarvo on 9. Luiden välinen ero on kuitenkin suurempi systeemissä L kuin systeemissä M mitattuna keskiarvon poikkeamien neliösummalla (systeemissä l 146 ja systeemissä M 42). Tanner ym. yleistetään tämä käyttämällä kaikkia luita ja kaikkia vaiheita ja lisäämällä neliöiden yhteenlaskettu erimielisyyden summa kaikkien suuren standardoidun ryhmän jäsenten päälle. Järjestelmä, joka tuottaa poikkeamien neliöiden vähimmäissumman, on ensisijainen. (Järjestelmän matemaattinen perusta on monimutkainen, mutta sitä voidaan tutkia Tanner–Whitehouse-tekniikan toisessa ja kolmannessa painoksessa tai Healyn ja Goldsteinin tekemässä paperissa .)

Tanner kollegoineen on julkaissut päivitetyn menetelmän, joka tunnetaan nimellä tw3 . Se julkaistiin noin 20 vuotta TW2: n toisen painoksen julkaisemisen jälkeen, ja kuten kaikki kasvututkimuksen järjestelmät, jotka perustuvat tietyn historiallisen ajan lähdenäytteisiin, Tanner ja kollegat olivat hyvin tietoisia sekulaarisesta suuntauksesta. Tämä suuntaus on lähes yleismaailmallinen, ja se on ollut sukupolvien välisten erojen tunnustettu piirre ihmisen kasvussa jo vuosien ajan. Maallinen suuntaus vaikuttaa kasvuun sekä kokoluokassa että kypsyydessä siten, että koko kasvaa ja aikuistumistapahtumat tapahtuvat aikaisemmin jokaisen seuraavan sukupolven kohdalla. Siten, määrä luuston kypsymisen on myös kehittynyt ja luun erityisiä pisteytys tekniikoita pitäisi heijastaa tai mahdollistaa tämän etenemistä.

lisäksi viimeisten 20 vuoden aikana on tapahtunut joitakin merkittäviä käsitteellisiä edistysaskeleita, kuten se, että nykyään yleisesti tunnustetaan, että standardit ja viittaukset eivät ole samat. Standardeja pidetään nykyään ohjaavina, ja ne perustuvat toivottuun terveiden lasten ryhmien kasvuun, jotka elävät optimaalisissa ympäristöissä (eli taudista vapaissa ja ympäristön kannalta ihanteellisissa). Viittaukset ovat kuvailevia ja perustuvat normaaleissa ympäristöissä elävien lasten kasvuun, joissa heillä on normaali tartuntatautien määrä ja joita ei ole suojattu ympäristön loukkauksilta (ts., kasvu ”sellaisena kuin se on”). Lähdenäytteet, joista TW3: n viitekartat on laadittu, eivät koostu lapsista, joiden kasvu on optimaalista ja jotka elävät optimaalisissa ympäristöissä. Siksi ne kuvastavat normaalia kasvuprosessia, ja niitä pitäisi kutsua viittauksiksi.

TW2: n ja TW3: n välillä on neljä suurta eroa. Tärkeintä on kuitenkin se, että luiden vaiheiden kuvauksia ja manuaalisia luokituksia ei ole muutettu. Ne pysyvät samoina, joten aiemmat luokitukset ja laskelmat luun kypsyysasteista TW2: ssa pätevät edelleen TW3: een. Tw2 (20) – luupistemäärä kuitenkin poistettiin, koska uskottiin, että rannekkeen maturiteettipisteiden ja Rusin maturiteettihaavojen sekoituksella ei ollut suurta arvoa. Ranneluiden luuston kypsyys eristyksissä on useimmissa tilanteissa ongelmallista. Ne näyttävät antavan erilaista tietoa kypsymisprosessista. Rusin luut ovat varmasti hyödyllisempiä sekä luuston yleisen kypsyyden että aikuisen pituuden ennustamisen kannalta. Toiseksi vertailutaulukkojen lähdenäytteet on päivitetty niin, että ne nyt vastaavat normeja uudemmille näytteille lapsista Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. Siten myös luun iän muuttuminen muuttuu, erityisesti noin 10 vuodesta eteenpäin.

kolmas ja neljäs muutos liittyvät pituuden ennustusmenetelmään eikä luuston kypsyyden arviointiin sinänsä. Rusin luupistettä käytetään nyt luun iän sijaan ennusteyhtälöissä, ja lähdenäytettä on parannettu käyttämällä Zürichin pitkittäistutkimuksesta saatuja tarkoituksenmukaisempia tietoja.

Uusi maturiteettilukema, jota kutsutaan nimellä EA90 (eurooppalaisten ja amerikkalaisten lähteiden mukaan) tai TW3, perustuu 1970-1990–luvuilla arvioituihin tietoihin Euroopan, Pohjois-Amerikan ja Japanin lasten otoksista. Näitä olivat belgialaiset tiedot (21 174 poikaa ja 10 000 tyttöä) Leuvenin kasvututkimuksesta, espanjalaiset lapset (n = 2000, yli 5000 röntgenkuvaa) Bilbaon tutkimuksesta, japanilaiset lapset (n = 1000) Tokiosta, italialaiset lapset (950 poikaa ja 880 tyttöä) Genovasta, argentiinalaiset tiedot 1970-luvun alusta ja Project Heartbeat-hankkeen tiedot noin 1000 normaalista eurooppalaisesta amerikkalaislapsesta Texasissa . Uudet ea90-luuiät valittiin vastaamaan tätä pisteytysjärjestelmää, mutta ne keskittyivät pääasiassa belgialaisiin, espanjalaisiin ja amerikkalaisiin näytteisiin.

Russ-pisteiden erot TW2: n ja TW3: n välillä molemmilla sukupuolilla on esitetty kuviossa. 3. Preadolescent iät poikien pistemäärät vaihtelevat vain vähän eri järjestelmien välillä. Kun pojilla on ikää 9 vuotta ja tytöillä noin 5 vuotta, erot kasvavat melkoisesti niin, että esimerkiksi 405 pistettä saaneella Pojalla olisi TW2-luuikä 13 vuotta ja TW3-luuikä 11,7 vuotta. Tämä ero on yhdenmukainen nuoruusiässä, mikä kuvastaa ea90-näytteen suhteellista etenemistä TW2-näytteeseen verrattuna.

kuva 3. Tw2: n ja TW3: n luuston kypsyysasteiden erot koko vuoden ajan kronologisessa iässä 2-16 vuotta. TW3 pisteet on vähennetty ; siten, negatiiviset arvot osoittavat etenemistä TW3 yli TW2. Esimerkiksi keskimäärin 12-vuotiaalla pojalla luun kypsyysluku on TW2: lla 361 ja TW3: lla 427. Ero on siis -66 (361-427 = -66). Näin ollen TW3-otoksessa tämä kypsyysaste on saavutettu varhaisemmassa iässä kuin TW2-otoksessa, ja TW3 on kehittynyt suhteessa TW2: een.