Cartography as an art and a science?

Abstrakti

huolimatta muuttuvista virallisista määritelmistä monet kartografit ajattelevat kartografiaa edelleen taiteen ja tieteen näkökulmasta. Tässä asiakirjassa kritisoidaan taiteen / tieteen dualismin käyttöä kartografian ymmärtämisen välineenä, erityisesti niiden, jotka ovat kiinnostuneita tutkimaan uudelleen estetiikan, muotoilun ja visuaalisen ilmaisun roolia kartografiassa. Kartografian ja informaatiografiikan yhteydessä kuvataan kahta ”taiteen” ja ”tieteen” peruslähestymistapaa rajoituksineen. On esitetty, että tapa, jolla taide/tiede dualismia on käytetty kartografiassa, ei kestä läheistä tarkastelua ja että yritykset erottaa taide ja tiede tiukasti toisistaan ovat päättyneet sekaannukseen samalla kun ne alentavat sekä taidetta että tiedettä. On esitetty, että erilaiset ja näennäisesti toisistaan poikkeavat suuntaukset, kuten postmoderni dekonstruktio, hypermedia, kognitiivinen psykologia, semiotiikka, maantieteelliset tietojärjestelmät ja visualisointi, viittaavat kaikki prosessisuuntautuneeseen karttatiedon ymmärtämiskeinoon. Tässä prosessissa ’taiteella’ ja ’tieteellä’ on toiminnallisesti samanlainen rooli, sillä ne kertovat eri tavoista, joilla tulemme tuntemaan ja tuntemaan uudelleen inhimillisen ja fyysisen maailmamme.