Christa McAuliffe-Opettaja, astronautti, sankari
avaruussukkula Challenger hajosi vain 73 sekuntia lennolleen 28.tammikuuta 1986 tappaen kaikki seitsemän miehistön jäsentä. Olin lukiossa, katselin lanseerausta mauttomasta televisiosta, – jonka olin auttanut tulemaan ranskantunnilleni. Voin silti nähdä sen istuu hutera musta kärry, antenni säädetty juuri-niin saadakseen kunnon kuvan sisar Yvette kääntyi äänenvoimakkuutta, jotta voisimme kaikki kuulla lähtölaskenta. Muistan yhä hänen kuiskaavat rukoussanansa, kun sukkulan kuva korvattiin kiertyvillä savupilvillä.
tragedian jälkeen kouluni Suri koko Challenger-miehistön menetystä, mutta koki erityisen kovan kolauksen Christa McAuliffen menettämisestä. Hän oli opettajana Concordissa, New Hampshiressa, aivan asuinpaikkani pohjoispuolella, ja hänestä oli tullut jokapäiväinen paikka paikallisissa uutisissa. Joka ilta näimme pätkiä ja kuvia naisesta, joka oli” vain ” opettaja saamassa elämänsä tilaisuuden. Christan oli jopa määrä puhua valmistujaisissamme tuona vuonna, ja hänestä oli tullut pienen yksityiskouluni tyttöjen sankari. Jos opettaja meidän pienestä osavaltiostamme voisi lentää sukkulalla, ajattelimme vain kuvitella, mitä voisimme tehdä jonain päivänä.
Haastajakatastrofista tuli ratkaiseva hetki paitsi luokkatovereideni, myös lukemattomien nuorten miesten ja naisten elämässä, jotka seurasivat laukaisua luokkahuoneissa ympäri maailmaa. Se juurrutti heihin päättäväisyyden luoda jonkinlainen merkitys kyynelten ja sydänsurujen tuolle puolen. Christa otti ison riskin valitessaan paikan sukkulassa. Hän teki jotain, mitä monien mielestä hän ei voi tai saisi tehdä, ja jota moni ei edes yrittäisi tehdä. Mutta hän teki sen. Hän otti riskin. Hän yritti. Vaikka hän ei koskaan saanut mahdollisuutta toteuttaa suunnittelemiaan avaruustunteja, hän tavoitti silti miljoonia lapsia. En voi laskea montako ihmistä, jotka hänen kuolemansa jälkeisinä 25 vuotena ovat kertoneet minulle jatkaneensa uraansa tieteen ja tekniikan parissa, koska Christa inspiroi heitä. Hänen aloittamansa tehtävä ei ole koskaan päättynyt.
Christa McAuliffen nimi löytyy nyt kouluista, plakaateista, museoista ja jopa aplanetaariosta. Niin ihania kuin nuo muistoesineet ovatkin, parhaat muistoesineet ovat niitä, joita kannamme sydämissämme. Ne, jotka pitävät meidät pyrkimässä siihen, mitä pidämme mahdottomana.
”Jos saan jonkun opiskelijan kiinnostumaan tieteestä, jos voin näyttää suurelle yleisölle, mitä siellä avaruusohjelmassa tapahtuu, niin työni on tehty.”- Christa McAuliffe