Dixiecrats

presidentti Franklin Rooseveltin vuoden 1945 valitsijamiehistöön oli kuulunut monipuolinen, itse asiassa ristiriitainen joukko elementtejä — sekä konservatiiveja että liberaaleja, pohjoisia ja eteläisiä demokraatteja ja republikaaneja. Vuoteen 1948 mennessä kansalaisoikeuskysymys kuitenkin paljasti pohjoisen ja etelän demokraattien todelliset filosofiset erot ennennäkemättömällä tavalla. Eteläisten osavaltioiden siirtyminen vankasta demokraattisesta vakaaseen republikaaniseen alkoi tapahtua. Siinä ympäristössä syntyivät Dixiekraatit ja” etelän strategia”.vuoden 1948 demokraattien puoluekokouksessa Minnesotan senaattori Hubert Humphreyn johtama ryhmä ehdotti joitakin kiistanalaisia uusia kansalaisoikeuslankoja, jotka koskivat rotuintegraatiota ja Jim Crow-lakien kumoamista. Etelän demokraatit tyrmistyivät. Presidentti Harry S. Truman joutui keskelle äskettäistä käskyään yhdistää asevoimat rodullisesti. Kompromissina hän ehdotti, että käyttöön otettaisiin vain ne lankut, jotka olivat olleet vuoden 1944 tasanteella. Se ei riittänyt liberaaleille. Trumanin omat kansalaisoikeusaloitteet olivat tehneet kansalaisoikeuskeskustelusta väistämätöntä. Lankut hyväksyttiin ja 35 etelän demokraattia käveli ulos protestina. He muodostivat States ’ Rights Democratic Party-puolueen, joka tuli kansanomaisesti tunnetuksi nimellä Dixiecrats. Heidän kampanjansa iskulause oli ” Segregation Forever!”Heidän alustaansa sisältyi myös” valtioiden oikeudet ” vapauteen hallituksen puuttumisesta yksilön tai järjestön oikeuteen asioida kenen kanssa he halusivat. New Yorkin maltillisen Nelson Rockefellerin tappio presidentinvaalien esivaaleissa merkitsi maltillisten ja liberaalien lopun alkua republikaanipuolueessa. Demokraatti-ja Republikaanipuolueiden välille alettiin vetää selkeämpiä poliittisia ja ideologisia rajoja maltillisten ja liberaalien muuttuessa republikaaneista demokraateiksi. Demokraattipuolueen konservatiivit alkoivat siirtyä yhä konservatiivisempaan republikaanipuolueeseen.Birminghamissa Alabamassa kokoontuneet Dixiecratsit nimittivät presidenttiehdokkaakseen Etelä-Carolinan kuvernöörin Strom Thurmondin ja Mississippin kuvernöörin Field J: n. Wright on heidän varapresidenttiehdokkaansa. Puoluelava edusti useimpien silloisten valkoisten etelävaltiolaisten avoimen rasistisia näkemyksiä. Se vastusti äänestysveron poistamista samalla kun se kannatti rotuerottelua ja kunkin rodun” rodullista koskemattomuutta”. Marraskuun vaaleissa Thurmond kannatti Alabaman, Louisianan, Mississippin ja Etelä-Carolinan osavaltioita. Vaikka Thurmond ei voittanut vaaleja, hän sai reilusti yli miljoona yleisöääntä ja 39 valitsijamiesääntä.vuoteen 1952 mennessä etelän demokraatit olivat tulleet siihen tulokseen, että he voisivat käyttää enemmän vaikutusvaltaa Demokraattisen puolueen kautta ja palasivat siksi takaisin. He pysyivät demokraattien puolella, kunnes Republikaanikonservatiivi Barry Goldwaterin ehdokkuus vapautti heidät vuonna 1964 virkistämällä joitakin Dixiecrat-ideologioita ja nopeutti siten siirtymistä demokraattien vankasta etelästä republikaanien puolelle. Strom Thurmond vaihtoi samana vuonna republikaanipuolueeseen ja pysyi siellä kuolemaansa saakka joulukuussa 2003. Muut presidenttiehdokkaat, kuten republikaani Richard M. Nixon vuonna 1968, ovat tehokkaasti hyödyntäneet etelän strategiaa ”osavaltioiden oikeuksista” ja rodullisesta epätasa-arvosta kerätäkseen ääniä eteläisten osavaltioiden rotukonservatiiviselta äänestäjäkunnalta.