elektrokardiografian tarkkuus ja yhteisymmärrys sydämen kaikukardiografian kanssa Lasten vasemman eteisen laajentumisen diagnosoinnissa

tässä tutkimuksessa arvioimme lae: n eri EKG-kriteerien diagnostista arvoa lapsipotilailla verrattuna gold-standard-kaikukardiografiaan. Tietääksemme tämä on ensimmäinen tutkimus yli 30 vuoteen, jossa näitä kriteerejä arvioidaan lapsipotilailla. Havaintomme osoittavat, että sekä P mitralen ≥40 msek että terminaalisen negatiivisen P-aallon esiintyminen lyijy-V1 ≥ 40 msek yhdessä voivat vahvistaa LAE-diagnoosin. EKG-kriteerejä ei kuitenkaan tule käyttää laen diagnosointiin ilman sydämen ultraäänitutkimusta, ja löydökset tulee ottaa huomioon kliinisten oireiden yhteydessä. Post-hoc-alaryhmäanalyysissämme todettiin, että sydämen ultraäänitutkimuksen ja EKG-kriteerien välinen vastaavuus oli yleensä suurempi yli vuoden ikäisillä potilailla. Erityisesti P mitrale ≥40 msek liittyi lisääntyneeseen yhteisymmärrykseen tässä ikäryhmässä eikä alle vuoden ikäisillä potilailla. P-aallon keston ja iän välillä ei näyttänyt olevan yhteyttä.

kirjallisuudessa on tietojemme mukaan ollut vain kaksi tutkimusta, joissa ECGs: n käyttöä on verrattu lapsipotilaiden lae-diagnoosin gold-standardiin sydämen ultraäänitutkimuksessa. Tutkimuksessamme käytetty suhteellisen pieni otoskoko on saattanut vaikuttaa kaikkien testattujen parametrien alhaiseen ROC-arvoon, mutta ottaen huomioon muiden pediatristen tutkimusten pienemmät otoskoot, tämä otoskoko on melko vankka. Huomioitavaa on, että tämä on ensimmäinen tutkimus, jossa pyritään vahvistamaan aiemmin tutkimattomat EKG-kriteerit, mukaan lukien P mitrale ja lisääntynyt P/PR-segmentin suhde ECGs: ssä lapsipotilailla. Biancaniello ym. on käyttänyt LAE-diagnosoinnissa kolmea kriteeriä, joita ei ole käytetty tässä tutkimuksessa: (1) P-aallon amplitudi ≥2, 5 mm; (2) P-aallon kesto > 0.08 sekuntia ja (3) negatiivinen pääte-taipuma v1: ssä ≥ -1 mm6. Näistä kriteereistä vastaa eniten nykyisessä tutkimuksessa käytettyjä kriteerejä P-aallon kesto >0,08 sekuntia verrattuna heidän tutkimuksessaan käytettyyn 0,110 sekuntiin. Vaikka näiden yksittäisten kriteerien herkkyyttä ei ole raportoitu, kaikkien kriteerien herkkyys oli EKG: ssä 50% verrattuna sydämen ultraäänitutkimukseen. Heidän tutkimuksessaan havaittu herkkyys on korkeampi kuin nykyisessä tutkimuksessa havaituissa P-aallon kestokriteereissä, mikä johtuu odotetusti matalammasta kynnysarvosta. Tämä on sopusoinnussa sen ajatuksen kanssa, että lyhyempi P-aallon kestokriteeri mahdollistaisi vasemman eteisen suurentumistapausten havaitsemisen verrattuna tässä tutkimuksessa käytettyihin diagnostisiin kriteereihin. On kuitenkin tärkeää huomata, että tulokset raportoitu Biancaniello et al. ovat rajallisia, koska spesifisyyttä ei ilmoiteta. Maok & Krongradit ovat käyttäneet samoja kahta kriteeriä kuin Biancaniello et al.: P-aalto missä tahansa raajan lyijyssä, jonka kesto >0,08 sekuntia ja negatiivinen pääte-taipuma lyijyssä V16,7. Näitä kriteerejä käyttäen he havaitsivat, että EKG: n herkkyys oli 40% ja sydämen ultraäänitutkimuksen ja EKG: n tulosten välinen vastaavuus oli 38%. Vaikka Maok: n käyttämät kriteerit & Krongrad poikkeavat tutkimuksessamme käytetyistä kriteereistä, raportoitu herkkyys on vertailukelpoinen (50-77%) ja sydämen ultraäänitutkimuksen ja EKG: n välinen vastaavuus on hieman korkeampi (38%). Alaryhmäanalyysimme osoitti, että sopiminen on lisääntynyt ≥1-vuotiailla potilailla, ja se oli 52% kolmen EKG-kriteerin yhdistelmällä ja LA/AO-suhde≥1, 8. Tämä viittaa siihen, että tässä tutkimuksessa käytetyt kriteerit voivat olla tiukempia alle 1-vuotiaille potilaille, mistä on osoituksena myös korkea erityisyys (96% tutkimuksessamme). Edellä mainitut tutkimukset ovat kaiken kaikkiaan yhtäpitäviä havaintojemme kanssa, mutta ne ovat saattaneet yliarvioida sekä EKG: n että sydämen ultraäänitutkimuksen välisen sovinnon että herkkyyden, koska niiden otoskoot ovat vaatimattomat 52 ja 90 potilasta.

vaikka näitä EKG-kriteerejä ei ole vielä validoitu lapsipotilailla, niitä on jo kauan sitten käytetty aikuisväestössä. Munuswamy ym. verrattiin kaikkia tutkimuksessamme käytettyjä 4 kriteeriä aikuisten kaikukardiografisiin kriteereihin ja havaittiin hyvin samanlaisia löydöksiä kuin nykyisessä tutkimuksessa14. Samoin kuin tutkimuksemme, he määrittivät, että bimodaalisen P-aallon, jonka kesto on >40 ms minkä tahansa lyijyn herkkyys oli 15% ja spesifisyys 100%. Lisäksi heidän havaintonsa siitä, että P-aallon kestot >110 msek olivat herkkyydeltään ja spesifisyydeltään 33% ja 88%, ja P:PR-suhde >1,6 31% ja 64%, olivat myös hyvin yhdenmukaisia havaintojemme kanssa. Niiden tulokset kriteereistä, joihin liittyi negatiivinen V1 P-aalto >40 msek, poikkesivat kuitenkin suuresti tämän tutkimuksen tuloksista, sillä ne ilmoittivat suhteellisen korkean herkkyyden olevan 83% mutta vastaavan spesifisyyden olevan 80%. Mielenkiintoista, uudempi tutkimus Batra et al. tutkittaessa vain V1 P-aaltoa >40 ms LAE: n kriteerinä aikuisväestössä havaittiin herkkyyksiä ja erityispiirteitä 54, 4%: lla ja 57, 14%: lla 15. Useiden tässä tutkimuksessa tutkittujen kriteerien ja aikuisväestöä koskevien tutkimusten välinen vastaavuustaso saattaa osoittaa, että populaatiot ovat samankaltaisempia kuin alun perin oletettiin. Tällä sopimuksella voidaan näin ollen laajentaa kaikukardiografia-ja EKG-kirjallisuudessa olevien laajojen löydösten yleistettävyyttä aikuisväestöstä lapsipotilaisiin.

on tärkeää huomata, että kaikki tässä asiakirjassa tehdyt ROC-analyysit ovat yhtenäisiä ROC-analyysejä. Vaikka näiden tietojen monimuuttujainen ROC-analyysi olisi erittäin kiinnostava, sitä ei tehty kahdesta syystä. Ensinnäkin yleisimmät monimuuttujamenetelmät perustuvat oletukseen monimuuttujamaisesta normaalijakaumasta koron 16,17 ominaisuuksille. Toiseksi tarvitaan erittäin suuri otoskoko, jotta menettely saavuttaa kohtuullisen herkkyyden. Tarkastellessamme tietojamme, yksinkertaisia histogrammeja ja Q-Q-juonia (Figs. 4 ja 5) osoittavat, että kiinnostuksen ominaisuudet ovat vääristyneet eivätkä siksi yleensä jakaudu, mikä tekee monimuuttujamenetelmästä, joka perustuu oletukseen monimuuttujamuuttujanormaalisuudesta, sopimattoman. Lisäksi, kuten edellä on todettu, vaikka tutkimuksemme otoskoko on tällä alalla suhteellisen vankka, se ei ole riittävän suuri monimuuttuja-analyysien tueksi. Näistä syistä olemme esittäneet yhtenäiset ROC-analyysit, jotka on tehty erikseen jokaisesta kiinnostavasta ominaispiirteestä.

q-q kuvaaja tutkimukseen osallistuneiden jakaumaksi P / PR-segmentin mukaan.

Q-q tutkimusosallistujien jakauma la/ao-suhdeluvun mukaan.

tutkimuksessamme oli useita rajoituksia. Ensinnäkin tämän tutkimuksen retrospektiivisen luonteen vuoksi osallistujia ei voitu seurata oireiden, hoidon tai hoitotulosten korreloimiseksi Havaittujen EKG-löydösten kanssa. Lisätutkimuksia tarvitaan sen määrittämiseksi, miten löydöksiä sovelletaan kliinisessä esitystavassa. Toinen mahdollinen rajoitus tutkimuksessamme on se, että vasemman eteisen tilavuuksia ei arvioitu tutkimuspopulaatiossamme. American Society of Echokardiografian ohjeet suosittelevat kaksitasoisen alueen pituuden menetelmää vasemman eteisen tilavuuden (LAV) mittausten suorittamiseen transthorasic ekokardiografialla3. Kaksiulotteisten lavojen mittausten on osoitettu antavan tarkimman oikean vasemman eteisen koon mittauksen ja olevan luotettava indikaattori diastolisen toimintahäiriön kestosta ja vakavuudesta sekä aikuisilla että lapsilla. Kuitenkin nykyisessä kliinisessä käytännössä monissa sairaaloissa valtakunnallisesti, lapsipotilaiden LAVs ei rutiininomaisesti mitata eikä tulkita varten hoidon suunnittelu. Niinpä tutkimuksessamme pyrittiin käyttämään vasemman eteisen indeksoitua halkaisijaa Z-score ≥2.0 ja kohonnutta LA/AO-suhdetta lae: n indikaattoreina, koska lasten kardiologit tarkastelevat näitä diagnostisia tekijöitä yleisesti. Se on vasta viime aikoina, että olemme alkaneet tehdä la tilavuus mittaukset rutiininomaisesti, kun LA on laajentunut. Lisäksi keräsimme tietoja vain LAE-potilaista, emmekä pysty laskemaan EKG-kriteerien väärää positiivisuutta. Tulevissa tutkimuksissa on kerättävä tietoja VERROKKIPOTILAILTA, jotka eivät olleet LAE: n verrokkipotilaita, jotta voidaan arvioida näiden kriteerien väärien positiivisten tulosten lähtötaso. Post-hoc-alaryhmäanalyysimme osoitti, että ikä, jopa lapsipotilailla, voi muuttaa sydämen ultraäänitutkimuksen ja EKG: n välistä yhteyttä. Tulevissa tutkimuksissa halutaan ehkä vielä tutkia testien suhdetta laajempaan ikäjakaumaan, erityisesti P-aallon kestoon.