entiset lukiolaiset lukittautuivat keskusteluun kumpikaan ei halunnut

ERROL PARKER | Editor-at-large | Contact

vaikka on kulunut lähes vuosikymmen siitä, kun Sam Willhelm ensimmäisen kerran nosti hänen kulmakarvat ja hymyili Dave Mulholland kun he kävelivät ohi toisiaan matematiikan osasto käytävällä South Betootan tekninen, pari jaettu pleasantries jälkeen törmännyt toisiinsa kaupungin vilkkaassa taloudellinen kaupunginosa iltapäivällä.

Sam, joka on nykyään muuttaja ja ravistelija aavikon pääkaupungin mittatilaustyönä tehdyissä pörssimeklareissa, paljasti The Advocaatille yrittäneensä aluksi väistää Davea liukastumalla Queen Streetin sushijunaan, mutta joutui huomatuksi.

” Ha ha! Hei, Sambo! Miten voit? Siitä on ikuisuus!”sanoi Dave läimäyttäessään Samin selkää muutaman liian monta kertaa ja hieman liian kovaa.

”Ha ha! Davo, Mitä kuuluu? Missä olet töissä?”sanoi Sam, vain yrittää olla kohtelias.

”Yeah just down at ANZ bro. En tee paljoa vain laskemalla numeroita ja muuta. Entä sinä?”

”Oi joo, mate. Samanlaista paskaa. Yksityistä omaisuudenhoitoa ja sellaista. Hyvä palkka, mutta. Ei pääkaupunki Claude Monet, mutta hyviä skrilloja kuitenkin.”

kaksikko päätti tuskallisen keskustelunsa ontolla lupauksella vaihtaa kuulumisia oluelle, vaikka kumpikaan ei oikeastaan halunnut nähdä toisiaan enää koskaan.

molemmat kuitenkin tajusivat järkyttävän hetken sen jälkeen, että he tekevät kaiken uudestaan ensi vuonna 10-vuotistapaamisessa.

Lisää tulossa.