[FEATURE] the HEAVY LIST: Top 10 ska-Punk Albums

toinen osa punkin sukupuuta on ska. Olemme katsoneet punkia ylipäätään ja sen heviveljeä Hardcorea… nyt on aika valaista rentoa serkkuaan ska: ta. Monet punk-ja hardcore-yhtyeet sekoittavat ska: ta musiikissaan, jotkut enemmän kuin toiset.

Reggae on ska-musiikin todellinen kummisetä. Trojan Records oli brittiläinen levy-yhtiö, joka keskittyi reggae -, ska -, rocksteady-ja dub-musiikkiin. Sen sisarmerkin Island Recordsin perusti Jamaikalla Leslie Kong vuonna 1959. Suuret, kuten Lee ’Scatch’ Perry, Bob Marley, Desmond Dekker, Bruce Ruffin, Nicky Thomas, Dave ja Ansell Collins kuuluivat kaikki vallankumouksellisiin levy-yhtiöihin.

Toots & Maytalit keksivät yhdessä kappaleessaan sanan ”reggae” levittäen juurensa niin sanottuun 2-Säveliseen ska revivaliin. Liike sai alkunsa 70-luvun lopulla Britanniassa. 2-Sävel sekoitti SKA: ta punk-musiikkiin.

listan kärjessä olevat olivat iso osa 2-Tone-liikettä, kun taas loput vaihtelevat 80-luvun lopulta läpi 90-luvun aina viime aikoihin asti. Aloitan kunniamaininnoilla. Ensin kolme kotimaista SKA-yhtyettä, sitten kolme kansainvälistä keikkaa.

Enjoy… Time to skank it up!!!

kunniamaininnat:

Nancy Vandal: Bikini High Pool Party Massacre 3, Who Invited the Undead? (1997)

the Porkers: Time Will Tell (2000)

Area-7: Say It To My Face (2001)

311: 311 (1995)

Voodoo Glow Skulls: Baile de Los Locos (1997)

Reel Big Fish: Everything Sucks (1995)

Top 10 Ska Albums:

10. Buck-O-Nine: Barfly (1995)

San Diegolainen ska-punk-asu Buck-O-Nine julkaisi jatkoa Debyyttikappaleilleen the Key of Bree (1994) Mickey Rourken, Fayen innoittamana Dunaway Motion Picture, Barfly (1987), osittain omaelämäkerta runoilija/kirjailija Charles Bukowski aikana viettänyt runsaasti alkoholia Los Angeles.

Taang! Records julkaisi levyn ja omistaja, Curtis Casella, fani Bukowski halusi julkaista EP Buck-O-Nine raita Barfly, joukossa kannet ja uudelleen julkaisu debyytti Taang! levymyynnin kasvun vuoksi. Albumilla oli useita covereita, joissa yhtyeen vaikutteet punk-yhtyeessä olivat Teenagers from Mars (Misfits), Soundsystem (Operation Ivy) ja Wrong ’Em Boyo (The Clash). Huomattavin cover of Pass the Dutchie (Musical Youth) joka Buck-O-Nine teki oman, alkuperäinen jäsenet reggae ryhmä muutamalla keikalla.

an EP nimeltään Pass the Dutchie (1998) julkaistiin myöhemmin alkuperäisen EP: n ”Water In My Head” (1996) ja kolmannen albumin ”Twenty-Eight Teeth” (1997) jälkeen. Buck-O-Nine on kiertänyt muiden ska-punk-yhtyeiden, Voodoo Glow Skullsin, The Suicide Machinesin ja 2-Tonen, The Specialsin, alkuunpanijoiden kanssa. Myös saamassa paikan ’97 Warped Tour ja valitsi Primus tukee Brown albumi (1997).

Standout-kappaleet: Pass the Dutchie, Water In My Head, Sound System, Barfly.

9. No Doubt: Tragic Kingdom (1995)

vaikka omakustanteinen debyytti No Doubt (1992) omituisella singlellään Trapped in a Box ja toisella albumillaan The Beacon Street Collection (1995) Bradley Nowell (Sublime) lyöttäytyi yhteen Gwenin kanssa Stefani on total hate ’95, se oli vasta heidän kolmas albumi bändi näki menestystä. Vuodesta vain kestää vuoden

vain kestää vuoden Interscope puutteen vuoksi albumimyynti debyytti, äänitys autotallissa / studiossa Beacon Street, California äänitys yksitoista studiot Los Angeles. Tragic Kingdom näki lukuisia singlejä, jotka kaikki ovat standout kappaleita alla.

no Doubt oli ehdolla parhaaksi uudeksi artistiksi ja Rock-albumiksi 39.vuotuisessa Grammy-palkintogaalassa myyden kuusitoista miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti. Auttaa ska elpyminen 90-luvulla ja tuo kiinnostusta levy-yhtiöt allekirjoittamalla enemmän SKA bändejä, epäilemättä otti valtavirran myrskyn.

Standout-kappaleet: Spiderwebs. sunnuntaiaamu. Don ’ t Speak, Just a Girl, anteeksi Herra

8. The Mighty Mighty BossTones: Let ’ s Face It (1997)

bostonilainen ska-punk giants aloitti hardcore-yhtyeenä 80-luvulla pitkäaikaisen basistin Joe Gittlemanin, juuret hardcore-nelihenkisestä Gang Greenistä. Juuri vokalisti Dicky Barrettin kiinnostus 2-sävyistä Ska: ta kohtaan muutti B0sst0nesin Mighty Mighty Bosstonesiksi ja Jengivihreiden jäsenten ja halvoissa luistimissa olleiden yhdistymisen Barrettin johtamiksi. Kaksi ensimmäistä levyä,

kaksi ensimmäistä levyä, Devil ’ s Night Out (1989), More Noise and Other disorders (1992) julkaistiin Taang! (Buck-O-Nine). Kolmas Don ’ t Know How to Party (1993) oli ensimmäinen major label Mercurylla ja näki fanien suosikin Someday I otaksun menestyksen, kuten myös cover Tin Soldiers (Stinky Fingers) Darryl Jenniferin (Bad Brains) kanssa. Vaikutteita oli myös SKA-Corella, The Devilillä ja Morella (1993), jonka EP: llä coveroivat muun muassa Misfits, The Angry Samoans ja The Wailers.

vasta 5.albuminsa julkaisun jälkeen The Mighty Mighty BossTones oli pelinsä huipulla. Albumi saavutti platinaa sillä vaikutelmalla, että pääsen Billboardin Modern Rock Tracks-listan ykköspaikalle. Royal Oil ylsi sijalle kaksikymmentäkaksi, kun taas Rascal King nousi sijalle seitsemän. Albumi saavutti Billboard 200-listan kahdeskymmenesseitsemän sijan ollen ainoa Bosstonesin albumi, joka pääsi Top 50: een.

Standout-kappaleet: The Rascal King, Royal Oil, the Impression That I Get, Break So easy.

7. Sublime: 40oz. To Freedom (1992)

ska-punk Long Beach Californiasta voi olla kiitollinen yhtyeelle, joka aloitti kaiken tällä debyytillä, joka lainasi monilta ja inspiroi edelleen monia muusikoita nykyään. Sellaiset kuin Slightly Stoopid, Pepper, Long Beach Dub All-Stars ja Sublime with Rome, kuten ne nykyään tunnetaan, ovat kaiken velkaa edesmenneen Bradley Nowellin jättämälle perinnölle.

klassisessa kokoonpanossa oli Nowell laulajana, kitara, Eric Wilson bassossa, Bud Gaugh rummuissa ja Marshall Goodman levysoittimien takana. Kaikki tyylilajit olivat mukana vaikutteilla aina punkista; covering Hope (Descendants), We ’re Only Gonna Die (Bad Religion), ska, rocksteady; 54-46 That’ s My Number (Toots & The Maytals) ja reggaesta; Rivers of Babylon (the Melodians).

Subliimilla on taito antaa kaikille kansille oma soundi, erityisesti epätodennäköinen tulipunaisten begonioiden cover (Grateful Dead). Kaikki eivät ole kannet, vaikka se on alkuperäisiä kuten päivämäärä raiskaus, paha kala ja takaisin, että törröttää. Se oli kolmas ja surullisen viimeinen, Sublime (1996), joka valloitti valtavirran myrskyn singleillään What I Got, Santeria, Wrong Way ja Doin’ Time.

Standout Tracks: 40oz. to Freedom, Smoke Two Joints, Badfish, Date Rape, Right Back, Scarlet Begonias.

6. Rancid: … And Out Come the Wolves (1995)

voidaan väittää, että kalifornialaisen Punk-yhtye Rancidin kolmannen albumin olisi pitänyt kuulua top 10-punk-albumien joukkoon. Kuitenkin, SKA juuret kulkevat syvällä keulahahmo Tim Armstrongin laulutyylit ja rakkaus Joe Strummer (The Clash), luottaen sanoitukset nimikappale Indestructible (2003) ”… and I ’ ll keep listening to the great Joe Strummer/Cause through music he can live forever.”Rakkaus 2-Tone on läsnä enemmän niin Life Won’ t Wait (1998) kanssa yhteistyötä reggae legenda Buju Banton. Livekeikoilla myös The Harder They Comen (Jimmy Cliff) coverina tunnettu yhtye ei ole mikään salaisuus ska-ja reggae-vaikutteistaan.

SKA-soundi on läsnä myös Armstrongin kitaransoitossa skanking-tekniikalla. Albumi myi kultaa vuonna 1996 ja platinaa vuonna 2004. Albumilta julkaistiin myös kolme singleä, Roots Radicals, Time Bomb ja Ruby Soho.

mielenkiintoinen seikka surullisenkuuluisassa kannessa oli se, että Rancid sai idean Minor Threat (1984) – kansikuvasta, jossa esiintyi Ian Mackayen pikkuveli Alec hunched over steps.

Standout-kappaleet: Roots Radicals, Time Bomb, Olympia WA, Ruby Soho.

5. Operaatio Ivy: Energy (1989)

ei olisi härskiä ilman Operation Ivyä, josta kaikki alkoi Armstrongilla, joka käytti nimeä Lints kitarassa, taustalaulajana ja basisti Matt Freeman, joka tunnettiin nimellä Matt McCall.

Armstrong vieraili myös Hellcat records-levy-yhtiön perustamassa Tim Timebomb-nimisessä nimikkoyhtyeessä, haarautui Epitaphista, julkaisi omaa soolomateriaaliaan ja kiinnitti yhtyeitä levy-yhtiöön. Freeman ja Armstrong soittivat alun perin ska-punk-yhtyeessä Basic Radio ennen liittymistään Operation Ivyyn, jota johti laulaja Jesse Michaels.

Operation Ivy jättää jälkeensä perinnön julkaistuaan vain debyytti-EP: n, hektisen (1988) ja vain yhden LP: n, jossa Goldfinger kattaa Smilingin, Millencollin Knowledgen, Hollywood Undead Bad Townin ja Green Day myös Knowledin.

Standout Tracks: Knowledge, Sound System, Bankshot, Unity.

4. Fishbone: Truth and Soul (1988)

tunnettu funkin, Soulin, metallin ja ska-punkin sekoittamisesta losangelesilainen Fishbone ei pelännyt tyylilajien sekoittamista, eikä sitä voinut puluttaa mihinkään kategoriaan. Way before their time, after the follow-up to the debut, in Your Face (1986) and forming in 1979 their second album said sekalaisia arvosteluja. Jotkut eivät ymmärtäneet sitä, kun taas toiset kehuivat albumia vuolaasti. Vasta albumi ”prior, the Reality of My environments” (1991) toi menestystä Everyday Sunshine-ja Sunless Saturday-singleillä ja saavutti Billboard 200-listan 49.sijan. Vaikka albumi nousi Billboard 200-listalla sijalle 153, se vain todistaa, että maailma ei ollut valmis tähän mestariteokseen,

avaus Freddie ’ s Deadin (Curtis Mayfield) in-your-face coverilla tarjoten funkia, Mighty Long Wayn bluesmaista groovea ja reggae-ja ska-vaikutteita vahvoina Ma ja Pa, kaatosade ja elämän Kysymys. Muusikkous erottuu joukosta Chris Dowdin (laulu, koskettimet, pasuuna), John Norwood Fisherin (laulu, bassokitara), Philip ”Fish” Fisherin (rummut, lyömäsoittimet, laulu), Kendall Jonesin (laulu, sähkökitara, akustiset kitarat), Walter A. Kibby II: n (laulu, trumpetti) ja Angelo Mooren (laulu, saksofoni) loistavalla kokoonpanolla.

debyytti-EP: ltä Fishbone (1985), joka toi yhtyeen suosituimman kappaleen Party At Ground Zeron kanssa, joka oli vahvasti ska-vaikutteinen yhtyeen viimeiseen ponnistukseen asti, Still Stuck in your Throat (2007), jossa oli metallimaisempi Elementti funk metalin ja ska: n sekoituksellaan. Viimeinen raita kattaa Date Rape (Sublime), osoittaa molemmat yhtyeet olivat faneja toistensa musiikkia. Sublime oli hyvitetty Fishbone lopullinen raita, Kiitos Dub debyyttinsä, 40oz To Freedom (1992), jossa he kiittivät ystäviä, perhettä ja inspiraatioita.

Fishbone and the Familyhood Nextperience Present: The Psychotic Friends Nuttwerx (2000) sisälsi hardcore-legenda H. R.: n (Bad Brains), Gwen Stefanin (No Doubt), funk-legenda George Clintonin lisäksi muun muassa John Fruscianten ja Flean (Red Hot Chili Peppers). Yhtyeelle, joka oli aikaansa edellä, Fishbone piti alkuperäisen samalla kun piti merkityksellisiä ja inspiroivia muusikoita ympäri maailmaa.

Standout-kappaleet: Freddie’ s Dead, Ma ja Pa, Bonin ’ in the Boneyard, kaatosade

3. Beat: I Just Can ’ t Stop It (1980)

Call them what you will new wave, post-punk, ska, yksinkertaisesti nimellä The Beat tai The English Beat Pohjois-Amerikassa, he olivat iso osa 2-Tone-liikettä ja heidän debyyttinsä tekee tervetulleen sisääntulon lista.

pääosassa laulaja / kitaristi Dave Wakeling ja Ranking Roger, joka oli punk-fani 70-luvulla, joka liittyi 2-Tone-vaikutteiseen ryhmään, koska termi kehua hänen laulu lähestymistapa, tekniikka tunnetaan MCs. Kokoonpanoon liittyivät kitaristi Andy Cox, basisti David Steelen, rumpali Everett Morton ja saksofonia soittava Lionel Augustus Martin, joka käytti saxaa monistina.

peili kylpyhuoneessa-single toi yhtyeelle paljon menestystä ja se on yhtyeen tunnetuin kappale. Reggae-sovitus Can ’ t Get Used to Losing You (1963) (Andy Williams) oli epätodennäköinen cover, joka sai hyvän vastaanoton.

Welsh Alternative/Ragga group Skindred, johtajanaan Benji Webbe (Dub War) covered Twist & Crawl on the motion picture soundtrack Sky High (2005). Biitti jättää edelleen jälkensä maailmaan jättäen massiivisen iskelmän taakseen.

Standout Tracks: Mirror in the Bathroom, Twist & Crawl, Can ’ t Get Used to Losing You.

2. Madness: One Step Beyond (1979)

englantilainen ska-yhtye Madness on valloittanut maailman myrskyllä joukolla tunnettuja hittejä kuten Baggy Trousers (Absolutely, 1980), Our House (Rise & Fall, 1982), sekä House of Fun ja it must be love (1981). Ennen suunnanmuutosta popiksi hulluuden pääpaino oli SKA: ssa.

yhtyeen debyytti oli suuri, kun skinheadeina tunnetut brittiläisen työväenkulttuurin jäsenet olivat mukana. Ryhmä nähtiin rasisteina, mikä aiheutti paljon kohua. Kaikki skinheadit eivät olleet rasisteja, sillä he suhtautuivat alakulttuuriin myönteisesti. Madness itse oli mukana alakulttuurissa ja paheksui rasismia. Ennen soittamista trumpetti ja basso Madness, Chas Smash oli ollut mukana taistelee skinheads ja esityksen jälkeen noin aikaan debyytti vuonna 1979, keulahahmo Graham ”Suggs” McPherson anna väkijoukon tietää, että hän ei ollut tyytyväinen yleisön käyttäytymistä, koska he olivat laulaneet punaisia papuja ja riisiä pois lavalta, koska musta laulaja.

rakkaus ska-musiikkiin rohkaisi fanien suosikkia, prinssiä, jossa hulluus osoitti kunnioitusta jamaikalaiselle rocksteady-muusikolle Prince Busterille. Albumilta julkaistiin useita singlejä, the Prince on yksi niistä nimikappaleen One Step Beyond sekä lukuisia EP-levyjä, jotka sisälsivät muun muassa Night Boat to Cairon.

albumin äänittäminen kesti kolme viikkoa ja se nousi Britannian listan sijalle 2 ja pysyi siellä vuoden. Ennen debyytin julkaisua Madness oli kiertänyt 2-Tone actsin, The Selectorin ja The Specialsin kanssa… mikä johtaa meidät listan sijalle 1…

Standout-kappaleet: One Step Beyond, the Prince, My Girl, Night Boat to Cairo, Tarzan ’ s Nuts, bed and Breakfast Man.

1. The Specials: The Specials (1979)

2-Tonen uudistajia hulluuden ohella oli brittiläinen SKA revival-yhtye The Specials. Monet yhtyeen debyytin kappaleista olivat covereita klassisilta Jamaikalaisartisteilta, jotka kuuluivat Trojan-Ja Island-levy-yhtiöihin. The Specials teki kappaleista omia tuomisiaan reggaen ja ska: n valtavirtaan.

Apinamies (Toots & The Maytals) on fanien suosikki, ja The Specials sai jopa edesmenneen Amy Winehousen lavalle esittämään sen heidän kanssaan muiden hittien ohella. Too Hot (Prince Tubby) oli coveroitu samoin kuin gangsterit, myös Cecil Bustamente Campbell original, bonuskappale, joka löytyy joistakin Yhdysvaltain, Australian ja Uuden-Seelannin julkaisuista.

se oli ”a Message to you Rudyn” (Dandy Livingstone) kansikuva, jonka The Specials teki kuuluisaksi yltäen Britannian singlelistan sijalle 10. Rico Rodriguez soitti pasuunaa Livingstonen alkuperäisellä levyllä ja Specialsin kannessa. Live-versio Too Much Too Young-kappaleesta julkaistiin myöhemmin viiden kappaleen EP: llä the Special AKA Live (1980), joka nousi Britannian listaykköseksi

heidän debyyttinsä tuotti Elvis Costello ja se julkaistiin 2 Tone Recordsilla, jonka perusti The Specialsin kosketinsoittaja ja lauluntekijä Jeremy David Hounsell ”Jerry” Dammers.

Dammersin ja SKA: N 2-Säveljuurten herätyksen merkitys ja vaikuttavuus kulkevat edelleen syvälle haarautuen kaikkeen tämän päivän ska-punk-musiikkiin. Ilman Trojan Ja Island records, meillä ei olisi 2 Tone Records ja kuten näette punk aggressio kietoutunut reggae, ska, rock steady ja vastaavat.

Standout-kappaleet: Message To You Rudy, Concrete Jungle, Monkey Man, Too Much Too Young.