Graeme Edge
The Moody Blues (1964-1966)Edit
Graeme Edge on yksi The Moody Bluesin alkuperäisjäsenistä laulaja/kitaristi Denny Laineen, laulaja/basisti Clint Warwickin, laulaja/kosketinsoittaja Mike Pinderin ja laulaja/huilisti/huuliharpisti Ray Thomasin ohella. Edge loi pohjan alkuperäiselle R&B-ja rock-makuiselle yhtyeelle, jonka keulahahmo Laine soitti kaikilla Decca-singleillään, mukaan lukien Britannian listaykköseksi noussut ”Go Now” (Tammikuu 1965) ja muut vuoden 1965 hittikappaleet; ”I Don’ t Want To Go On Without You”, ”Everyday” ja ” From the Bottom of my Heart (I Love You)”, jotka julkaistiin myös samana vuonna.
Core seven period (1966-1974)Edit
Laineen ja Clint Warwickin lähdettyä ja Justin Haywardin ja John Lodgen rekrytoitua vuonna 1966 yhtye jatkoi aluksi R&B-tyylistä materiaalia.
Edge toimi alun perin yhtyeen runonlausujana, ja hän antoi ”Morning Gloryn” ja ”Late Lamentin” vuonna 1967 ilmestyneelle Days of Future Passed-albumille (kertojana Pinder). Edge itse avasi teoksen ”Search of the Lost Chord” (1968) lyhyellä runollaan ”Departure”, joskin Mike Pinder kertoi ”The Word” – runonsa myöhemmin kyseisellä kuvauspaikalla. Muita Edgen toimittamia runoja olivat muun muassa ”in the Beginning” (kertojina Hayward, Edge ja Pinder vuorostaan) ja ”The Dream” (pinderin puhumana) for On the Threshold of a Dream (1969). Edge sanoo, että Pinder lausui suurimman osan runoistaan siksi, että hän poltti niin paljon tupakkaa ja joi niin paljon viskiä, että hänellä oli siihen paras ääni.
myöhemmin vuonna 1969, kun The Moodies perusti oman levy-yhtiönsä Threshold Recordsin, Edge alkoi esittää kappaleita; hänen ”Higher and Higher” (puhuttu Lyriikka musiikin päällä dramaattisella ’rocket blast off’ – avauksella; kuten tavallista, sen lausui Pinder) aloitti Our Children ’s Children’ s Children ’s Children’ s Children ’s Children’ s Children ’s Children’ s Children ’s Children’ s Children ’s Children’ s Children ’s children’ s.
Edge kuiskasi laulunsa ”Don’ t You Feel Small” sanat yhtyeen laulamien laulujen (Pinder, Thomas, Lodge ja Hayward) päälle a Question of Balance (1970), johon hän osallistui myös Ray Thomasin kanssa yhdessä kirjoittamansa loppurunon / laulun ”The Balance” (pinderin lausuma).
Edge oli mukana kirjoittamassa ja vaatimassa paalupaikkaa ”lead gruntina” yhtyeen vuonna 1971 julkaistulla albumilla ”every Good Boy Desives Favour”, jolla hänen kappaleensa ”After You Came” sisältää neljä laulajaa (Thomas, Pinder, Hayward ja Lodge) sekä yhdessä että lyhyillä sooloradoilla vuorollaan. Edgen kappaletta käytettiin myöhemmin Britannian B-puolena listahitille ”Isn’ t Life Strange?”vuonna 1972. Ensimmäisen elektronisen rummun sanotaan tehneen Edge yhteistyössä Sussexin yliopiston professorin Brian Grovesin kanssa. Laitetta käytettiin vuoden 1971” Every Good Boy Desives Favour ”- albumin kappaleessa ”Procession”.
vuoden 1972 seitsemännelle Sojourn-albumilleen Edge kirjoitti yhdessä Haywardin kanssa kappaleen ”You And Me”, joka otti lauluosuuden. Vuonna 2013 Edge sanoi Seventh Sojournista:
en tehnyt sitä albumia, koska kävin samaan aikaan läpi avioeroa ja se oli minulle hyvin, hyvin tuskallista. Kun se oli valmis, en soittanut sitä vuosiin ja vuosiin. En ole pelannut sitä. Ei sillä, että soittaisin meidän juttuja kovin paljon muutenkaan, mutta en ole koskaan soittanut sitä. Ja en ollut oikeastaan kuullut sitä lukuun ottamatta sitä, kunnes se ilmestyi ensimmäistä kertaa CD: nä ja minun piti kuunnella se digitaalisesti vain sanoakseni ”Joo, se sopii minulle.”Ja ajattelin,” No oikeastaan, se ei ole liian huono albumi!”That’ s the close I ’ ll ever be to hearing a Moodies album for the first time.
yhtye hiatusEdit
Moodiesin maailmankiertueen päätyttyä vuonna 1974 yhtyeen jäsenet pitivät tauon, jonka aikana kahden soololevynsä välissä Edge lähti maailmanympärimatkalle pienen miehistön kanssa Delia-jahdillaan.
Edge palasi levyttämään myöhemmin vuonna 1974 ja perusti studiopohjaisen The Graeme Edge Bandin (mukana kitaristi / vokalisti Adrian Gurvitz) ja Paul Gurvitzin, joka julkaisi ensimmäisen albumittoman singlen ”We Like To Do it” Threshold-albumilla (TH 18) heinäkuussa 1974 (tämä lisättiin myöhemmin hänen ensimmäiselle Graeme Edge Band-albumilleen CD-julkaisun bonuskappaleeksi). Graeme Edge-yhtye julkaisi 1970-luvun puolivälissä kaksi albumia, joista ensimmäinen oli syyskuussa 1975 levymerkillä Kick Off Your Muddy Boots, joka on Decca Recordsin tytäryhtiö, luettelonumerolla THS 15. Se julkaistiin gatefold kanssa albumin art Joe Petagno ja mukana Adrian Gurvitz ja Paul Gurvitz, Plus vieras esiintyminen co-rummutus Edge Ginger Baker (on ’Gew Janna Woman’), ja taustalaulua muiden Moodies jäsen Ray Thomas. Ensimmäinen albumi ylsi Yhdysvalloissa Billboard-listan sijalle 107. Heidän toinen albumi oli Paradise Ballroom 1977, tärkein Decca label, luettelonumero TXS 121, ja Yhdysvalloissa London Records label, luettelonumero PS 686 albumi kartoitettu Yhdysvalloissa saavuttaa No. 164 Billboard kaavio. Se julkaistiin myös gatefold-levynä Joe Petagnon albumitaiteella, jossa esiintyivät jälleen Adrian ja Paul Gurvitz. Edge esiintyi myös omana itsenään vuonna 2016 ensi-iltansa saaneessa komediassa ”Characterz”.
uusimmalta albumilta otettu single ”Everybody Needs Somebody” julkaistiin Decca-levymerkillä (F. 13698), jonka B-puolena oli kesäkuussa 1977 julkaistu ”Be My Eyes”.
Band reformation (1978–present)Edit
the Moodiesin jälleennäkemisen jälkeen vuonna 1978 Edge toimitti kappaleen ”I’ ll Be Level With You” (yhtyeen laulamana, Haywardin johtamana) albumille Octave on Decca. Albumin julkaisun jälkeen Pinder kieltäytyi kiertueista yhtyeen kanssa ja hänet korvasi entinen Yes-kosketinsoittaja Patrick Moraz.
Long Distance Voyagerille vuonna 1981 Edge teki kappaleen ”22,000 Days”—the length of an average human lifespan in days—jonka lauloivat Thomas, Lodge ja Hayward; tätä käytettiin myös Britanniassa singlen ”Gemini Dream”B-puolena.
Edgen ”Going Nowhere” (laulajana Ray Thomas) oli hänen yksinäinen sävellyksensä Present’ – albumilla vuonna 1983, ja hän liittoutui Morazin kanssa ”The Spirit” (laulajina yhtyeen laulajat harmoniassa) the Other Side of Life-albumilla vuonna 1986.
Edge ei ollut mukana lauluntekijänä tai runoilijana joko Sur La merillä (1988) tai Keys of the Kingdomilla (1991) eikä rumpalina jokaisella kappaleella jälkimmäisellä albumilla; hän kuitenkin osallistui loppurunoon / kappaleeseen ”Nothing Changes”, jonka the Moodies (Hayward featured) alun perin kertoi itse ja jonka the Moodies (Hayward featured) lauloi vuonna 1999 julkaistulla Strange Times-albumilla.
Edge on liittynyt lavalle Gordon Marshallin toisena rumpalina Moodies-konsertteihin vuosina 1991-2015 ja Billy Ashbaugh vuodesta 2016. Lisäksi rummut, Edge on tarjonnut monipuolinen valikoima lyömäsoittimet instrumentointi, sekä muita piano Moodies teoksia, ja esillä hänen sähköisen rumpusetti 1970-luvun alusta lähtien Moodies albumit, hänen rummutus tyyli on tunnistettavissa ja erottuva.
Edge osallistui vuonna 2011 julkaistulle Moody Blues bluegrass-tribuuttialbumille Moody Bluegrass TWO … Paljon rakkautta, joka tarjoaa johtaa laulu bluegrass-sävyinen versio hänen runo ”Higher And Higher”.
Edge myönsi kerran Rocklinella, ettei hänen toinen vaimonsa Susan menisi naimisiin hänen kanssaan, koska ei halunnut tulla nimitetyksi ”Sue Edgeksi” (jätevesi).
Edge on Star Trek: Deep Space Ninen fani. Artikkeli hänestä sanoi, että hänellä on ”runsaasti aikaa valvoa joitakin vuokrakiinteistöjä, tekee hyväntekeväisyystyötä, pelaa paljon golfia ja katsella Deep Space Nine hänen Sarasota kotona Floridan Gulf Coast”.
vuonna 2013 Justin Hayward puhui Edgen oppineesta transsendentaalisesta meditaatiosta vuonna 1967 yhdessä muiden the Moody Bluesin jäsenten kanssa.
Edge on ainoa jäljellä oleva The Moody Bluesin alkuperäisjäsen, joka esiintyy yhä yhtyeessä. Yhtyeen tunnetuimman version Justin Hayward ja John Lodge ovat kuitenkin edelleen mukana.
Edge käyttää DW-rumpuja, Zildjian-symbaaleja ja Regal Tip-rumpukapuloita eli niiden 5A-mallia.