historiamme. Takaisin

Historialliset päivämäärät

1592 ensimmäinen kirjattu havainto 14.elokuuta englantilaisesta merikapteeni John Davisista laivalla ”Desire”.

1594 ensimmäisen kerran Richard Hawkinsin 2.helmikuuta esittämä vaatimus kuningatar Elisabet I: lle

1690 ensimmäisen kerran kirjattu maihinnousu, jonka teki englantilainen merenkulkija, kapteeni John Strong aluksellaan ”Welfare”. Hän nimesi kaksi pääsaarta jakavan kanavan ”Falkland Soundiksi” varakreivi Falklandin, silloisen Kuninkaallisen laivaston rahastonhoitajan, mukaan.

vuosien varrella saarilla vieraili useita ranskalaisaluksia, joita he kutsuivat nimellä Les Iles Malouines ranskalaisen St. Malon Sataman mukaan.

1740 Lordi Anson ohitti Saaret tutkimusmatkalla ja kehotti Britanniaa harkitsemaan niitä alustavana askeleena tukikohdan perustamiseksi Kap Hornin lähelle.

1764 ranskalainen diplomaatti ja tutkimusmatkailija Louis Antoine de Bougainville perusti siirtokunnan Port Louisiin Itä-Falklandille.

1765 tietämättä ranskalaisten asutuksesta kommodori John Byron nousi maihin Port Egmontissa Länsi-Falklandilla ja otti saaret haltuunsa Britannian kruunulle.

1766 kapteeni John MacBride perusti englantilaisen siirtokunnan Port Egmontiin.

Espanjan hallitus protestoi ranskalaisten siirtokuntaa ja Bougainville joutui luopumaan osuuksistaan saarilla sovittua rahasummaa vastaan. Espanjalainen kuvernööri nimitettiin ja Port Louis nimettiin uudelleen Puerto de la Soledadiksi ja asetettiin Buenos Airesin Kenraalikapteenin alaisuuteen, joka oli tuolloin Espanjan siirtomaa.

1770 englantilaiset pakottivat Port Egmontista espanjalaiset.

1771 vakavat diplomaattiset neuvottelut Britannian, Espanjan ja ranskan kanssa johtivat julistusten vaihtoon, jossa Port Egmont palautettiin Britannialle.

1774 Britannia vetäytyi Port Egmontista taloudellisiin syihin vedoten osana joukkojen uudelleensijoittamista lähestyvän Yhdysvaltain vapaussodan vuoksi jättäen jälkeensä muistolaatan, joka oli merkki Britannian suvereniteetin jatkumisesta.

1786 luutnantti Thomas Edgar RN kartoittaa läntistä Falklandinsaarta.

1811 espanjalainen varuskunta vetäytyi Puerto de la Soledadista. Tähän aikaan Etelä-Amerikan siirtomaat olivat kapinoimassa Espanjaa vastaan.

1816 provinssit, jotka muodostivat vanhan Espanjan vararuhtinaskunnan, julistautuivat itsenäisiksi Espanjasta River Platen yhdistyneiksi provinsseiksi. Espanja kieltäytyi tunnustamasta tällaista itsenäisyyttä.

1820 Buenos Airesilainen kaappari valtasi Falklandinsaaret todennäköisesti luvattomalla teolla – josta ei koskaan kerrottu Buenos Airesin hallitukselle. Tätä ei seurannut mikään ammatti.

1823 saarille yritettiin yksityisesti perustaa asutusta, mutta tämä epäonnistui muutaman kuukauden kuluttua. Järjestäjät vaativat Buenos Airesin hallitusta nimittämään yhden työntekijöistään siirtokunnan palkattomaksi ”komentajaksi”.

1825 Britannia ja Buenos Airesin hallitus allekirjoittivat sovinnon, kaupan ja merenkulun sopimuksen ilman, että siihen sisällytettiin ja tunnustettiin alueita tai laillisia oikeuksia.

1826 Louis Vernet, Buenos Airesin Kansalainen (alun perin ranskalainen, jolla oli saksalaisia yhteyksiä), ryhtyi yksityiseen hankkeeseen ja perusti uuden siirtokunnan Puerto de la Soledadiin ilmoitettuaan asiasta ensin Britannian konsulille.

1829 Buenos Aires ilmoitti vaativansa Falklandinsaaret perintöön perustuen Espanjasta. Luis Vernet nimitettiin Soledadin ja Tierra del Fuegon palkattomaksi komentajaksi. Britannia teki virallisen protestin, jossa se puolusti omaa suvereniteettiaan Falklandinsaarilla.

Vernet lähestyi tuolloin ensimmäistä kertaa Britanniaa saadakseen takaisin suvereniteettinsa saarista. Aiemmin hän oli saanut Britannian konsulin Buenos Airesiin vahvistamaan maaavustuksensa.

1831 Vernet valtasi kolme yhdysvaltalaista sulkualusta yrittäessään valvoa kalastusta Falklandin vesillä. Kostoksi Yhdysvaltain sluuppi ”Lexington” tuhosi Puerto de la Soledadin ja julisti saaret ”vapaiksi kaikesta hallinnosta”. Suurin osa uudisasukkaista suostuteltiin lähtemään ”Lexingtonin” laivalla.

1832 Yhdysvaltain ja Argentiinan diplomaattisuhteet katkesivat vuoteen 1844. Britanniaa tukeneena Yhdysvallat kyseenalaisti väitteen, jonka mukaan kaikki espanjalaisten omaisuus oli siirretty Buenos Airesin hallitukselle ja vahvisti käyttäneensä Falklandinsaaria kalastustukikohtana yli 50 vuotta. Yhdysvallat julisti, että Espanja ei ollut käyttänyt suvereniteettia useilla rannikoilla, joille Buenos Aires väitti olevansa perillinen, mukaan lukien Patagoniassa.

Buenos Aires nimitti saarille väliaikaisen komentajan, komentaja Mestivierin, joka saapui lokakuussa (mukanaan pieni varuskunta ja joitakin vankeja). Britannian ministeri protestoi jälleen.

joulukuuta komentaja Onslow palasi Cliolla Port Egmontiin ja rakensi linnoituksen uudelleen 20.

1833 komentaja Mestivier oli joutunut omien miestensä murhaamaksi, kun kapteeni Onslow purjehti Port Egmontista sotalaiva ”Cliolla” ja otti Port Louisin komentoonsa Britanniaan. Buenos Airesin varuskunnan jäänteet lähtivät rauhallisesti.

Buenos Aires esitti vastalauseensa, mutta hänelle kerrottiin: ”Englannin hallitus on tässä tilanteessa vain käyttänyt täyttä ja kiistatonta oikeuttaan … Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus piti aikoinaan sopimattomana säilyttää varuskuntia noilla saarilla: se on nyt muuttanut näkemyksiään ja katsonut aiheelliseksi perustaa sinne virka.”

tästä lähtien Britannian hallinto on pysynyt katkeamattomana lukuun ottamatta 10 viikkoa kestänyttä Argentiinan miehitystä vuonna 1982.

1845 Stanleystä tuli virallisesti saarten pääkaupunki, kun kuvernööri Moody siirsi hallinnon Port Louisista. Pääkaupunki nimettiin silloisen Siirtomaaministerin Edward Geoffrey Smith Stanleyn, Derbyn 14. jaarlin mukaan.

1914 Falklandinsaarten taistelu, yksi ensimmäisen maailmansodan merkittävimmistä merisotatoimista, jossa brittien voitto varmisti Kap Hornin kulkureitin sodan loppuajaksi.

1947 Falklandinsaaret on lueteltu Yhdistyneissä Kansakunnissa itsehallintoalueeksi (NSGT), joka kuuluu YK: n dekolonisaatioprosessin piiriin.

vuoden 1960 YK: n päätöslauselma 1514 antaa itsemääräämisoikeuden kaikille NSGTs: n kansoille.

1965 Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi päätöslauselman 2065 Argentiinan lobbauksen seurauksena. Tämä muistutti järjestön lupauksesta lopettaa kaikenlainen kolonialismi. Argentiinan ja Britannian hallituksia kehotettiin neuvottelemaan rauhanomainen ratkaisu suvereniteettikiistaan, mikä toisi asian virallisesti kansainväliseen tietoisuuteen ensimmäistä kertaa.

1966 Britannia Ja Argentiina aloittivat diplomaattisten kanavien kautta keskustelut vastauksena YK: n yleiskokouksen painostukseen.

1967 vaikutusvaltaiset tukijat Yhdistyneessä kuningaskunnassa perustivat Falklandinsaarten hätäkomitean lobbaamaan Britannian hallitusta suvereniteettikysymyksen heikentämistä vastaan. Ulkoministeri vakuutti huhtikuussa alahuoneelle, että saarelaisten etu on etusijalla kaikissa keskusteluissa Argentiinan kanssa.

Britannian ja Argentiinan hallitukset allekirjoittivat vuonna 1971 Viestintäsopimuksen, jonka mukaan Argentiina toimittaisi Falklandinsaarille ulkoisen viestinnän.

1982 2.huhtikuuta Argentiina hyökkäsi Falklandinsaarille ja maiden diplomaattisuhteet katkesivat. Argentiinalaiset joukot miehittivät saaria kymmenen viikkoa ennen kuin britit löivät heidät. Argentiinalaiset antautuivat 14. kesäkuuta, joka tunnetaan nykyään nimellä vapautuksen päivä.

1990 Britannian ja Argentiinan diplomaattisuhteet palautettiin.

1999 Falklandinsaarten valtuutettujen aloitteesta ja heidän myötävaikutuksellaan Britannian ja Argentiinan hallitukset allekirjoittivat yhteisen julkilausuman 14. Sen tarkoituksena oli ”rakentaa luottamusta ja vähentää jännitteitä” saarten ja Argentiinan välillä. Kaksi valtuutettua saarilta oli todistamassa allekirjoitusta Falklandinsaarten hallituksen puolesta.

2009 lähes kymmenen vuotta kestäneiden keskustelujen ja neuvottelujen jälkeen Falklandinsaarten uusi perustuslaki astui voimaan 1. Uusi perustuslaki, joka on tärkeä virstanpylväs Falklandinsaarten historiassa, vahvistaa paikallisdemokratiaa ja sisäistä itsehallintoa sekä vahvistaa itsemääräämisoikeutta.