hitaasti toonisevat lihassyyt ja niiden mahdollinen innervaatio kilpikonnassa, Pseudemys (Trachemys) scripta elegans

esitetään kuvaus hitaiden toonis-ja nopeasti nykivien kuitujen suhteesta viiteen aikuisen kilpikonnan lihakseen, Pseudemys (Trachemys) scripta elegans. Lisäksi esitetään kunkin kuitutyypin poikkipinta-ala ja arvio eri kuitutyyppien käyttämästä suhteellisesta (painotetusta) poikkipinta-alasta. Kaksi takaraajalihasta (flexor digitorum longus, FDL; external gastrocnemius, EG) valittiin niiden soveltuvuuden perusteella tuleviin motoriikkayksikkötutkimuksiin. Kolme niskalihasta (testo-cervicis tec4: n neljäs Pää; retrahens capitus collique: n neljäs Pää, RCCQ4: n neljäs Pää; transversalis cervicis, TrC) valittiin niiden asteittain vähenevän hapetuskyvyn vuoksi. Sarjaosia värjättiin myosiiniadenosiinitrifosfataasilla (ATPaasi), NADH-diaforaasilla ja alfa-glyserofosfaattidehydrogenaasilla (alfa-GPDH). Tavanomainen kuitutyyppinen luokittelu suoritettiin sitten käyttäen epäsuoria markkereita supistumisnopeuden ja oksidatiivisen (aerobinen) vs. glykolyyttinen (anaerobinen) aineenvaihdunta: eli hidas oksidatiivinen (so, mukaan lukien hidas-twitch ja mahdollisesti hidas-tonic kuidut), nopea-twitch, oksidatiivinen-glykolyyttinen (sumu), ja nopeasti-twitch glykolyyttinen (FG) kuidut. So-luokan Slow-tonic-kuidut paljastettiin sitten ohjaamalla monoklonaalinen vasta-aine, ALD-58 (nostettu kanan anterior latissimus dorsi-ketjun slow-tonic-kuitua myosin-raskasta ketjua vastaan), ylimääräisiin lihasten poikkileikkauksiin. Kaikissa viidessä tutkitussa lihaksessa oli neljä kuitutyyppiä, ja ATPaasi-värjätyissä kuiduissa oli sekä slow-tonic-että slow-twitch-kuituja. So-kuitujen äärimmäiset jakaumat olivat pääosin glykolyyttisessä TrC: ssä vs. hallitsevassa hapettavassa TeC4-lihaksessa (TrC-SO, 9%; sumu, 20%; FG, 71% vs. TeC4-SO, 58%: sumu, 16%; Fg, 25%). Viidessä lihaksessa hitaasti toonisten kuitujen suhteellinen esiintyvyys (4-47%) oli samansuuntainen kuin so-kuitujen (9-58%). Tec4: ssä oli eniten hitaasti toonisia kuituja (47%). Testilihaksissa oli eriasteisia alueellisia pitoisuuksia kussakin kuitutyypissä, ja hitaita toonisia kuituja oli jakautunut samansuuntaisesti kuin SO-kuituja. Viidessä koelihaksessa kuitujen poikkipinta-ala luokiteltiin yleensä FG > FOG > SO, ja slow-twitch aina > slow-tonic. Painotetun poikkileikkauspinta-alan osalta, joka antaa karkearakeisen mittarin kunkin kuitutyypin mahdollisesta vaikutuksesta koko lihasvoimaan, kaikilla viidellä lihaksella oli suurempi Fg ja pienempi so-osuus poikkileikkauspinta-alasta kuin niiden vastaava kuitutyyppinen esiintyvyys antaa ymmärtää. Tämä koski myös slow-twitch vs. slow-tonic-kuituja. Päättelemme, että hitaasti piristäviä kuituja on laajalti kilpikonnien lihaksissa. Painotettu poikkipinta-alan näyttö viittasi kuitenkin siihen, että niiden vaikutus voiman syntymiseen on vähäinen lukuun ottamatta voimakkaasti hapettavia lihaksia, joilla on tec4: n kaltainen erityinen toiminnallinen rooli. On keskusteltu: 1) nykyisten tulosten ja aiempien homologisia niska-ja takaraajalihaksia koskevien tutkimusten välisestä suhteesta muilla ei -ammalilaisilla lajeilla, ja 2) hitaasti toonisten kuitujen mahdollisesta motoneuronaalisesta innervaatiosta kilpikonnan takaraajalihaksissa.