Hoffman, Dustin

näyttelijä

syntynyt 8.elokuuta 1937 Los Angelesissa, CA; Harveyn (Lavastaja, lavastaja ja huonekalusuunnittelija) ja Lillian Hoffmanin poika; naimisissa Anne Byrnen (ballerina) kanssa 4. toukokuuta 1969 (avioero 6. lokakuuta 1980); naimisissa Lisa Gottsegenin (asianajaja) kanssa 21. lokakuuta 1980; lapset: Karina (lapsipuoli; ensimmäisestä avioliitosta), Jenny (ensimmäisestä avioliitosta); Jacob, Rebecca, Max, Alexandra (toisesta avioliitosta). Koulutus: osallistui Santa Monica City College; opiskeli musiikkia Los Angeles Conservatory of Music and Arts; opiskeli näyttelemistä Pasadena Playhousessa 1958 Barney Brownin, Lee Strasbergin ja Lonny Chapmanin johdolla.

osoitteet: Contact—540 Madison Ave. Ste. 2700, New York, NY 10022; 9830 Wilshire Blvd. Beverly Hills, CA 90212.

ura

näyttelijä elokuvissa, muun muassa: Tiger Makes Out, 1967; The Graduate, 1967; Midnight Cowboy, 1969; John and Mary, 1969; Little Big Man, 1970; Straw Dogs, 1971; Lenny, 1974; All the President ’ s Men, 1976; Straight Times, 1978; Kramer vs. Kramer, 1979; Tootsie, 1982; Ishtar 1987; Sademies, 1988; perheyritys, 1989; Dick Tracy, 1990; Billy Bathgate, 1991; Hook, 1991; Hero, 1992; Outbreak, 1995; American Buffalo, 1996; Sleepers, 1996; Wag the Dog, 1997; Sphere, 1998; Moonlight Mile, 2002; Confidence, 2003; Runaway Jury, 2003; I (Heart) Huckabees, 2004; Finding Neverland, 2004; Meet the Fockers, 2005; Racing Stripes, 2005. Tuottaja muun muassa: Puseromies, 1999. Stage esiintymisiä ovat: kyllä on hyvin nuori mies, Sarah Lawrence College, 1960; kokki Mr. General, Broadway tuotanto, 1961; Endgame, Theatre Company of Boston, 1964; Quare Fellow, Theatre Company of Boston, 1964; In the Jungle of Cities, Theatre Company of Boston, 1964; Harry, Noon and Night, American Place Theatre, New York City, 1965; The uupumus of Our Son ’ s Love; Eh?; Jimmy Shine, 1968; Death of a Salesman, Chicago, IL, and Washington, D. C., sitten Broadhurst Theatre, New York City, 1984; Merchant of Venice, London and New York City, 1989. Näyttämötyöhön kuuluu: ohjaajan assistentti, näkymä sillalta, Off-Broadway-tuotanto, 1965; näyttämömestari, aihe oli ruusut, Broadway-tuotanto, 1965; ohjaaja, Jimmy Shine, Broadway-tuotanto, 1968; ohjaaja, all Over Town, Broadway-tuotanto, 1974. Televisioesiintymisiä ovat muun muassa: Naked City, 1961; Marlo Thomas and Friends elokuvassa Free To Be You And Me (special), 1974; Death of a Salesman (special), 1985; The Simpsons (voice), 1991. Myyntimiehen kuoleman vastaava tuottaja, 1985. Punch Productions, rehtori. Työskenteli myös psykiatrisen sairaalan hoitajana, tarjoilijana, tiskaajana, konekirjoittajana, talonmiehenä, narikkamiehenä ja lelumyyjänä Macy ’sissa.

Awards: Obie-palkinto parhaasta näyttelijästä, Village Voice, for the uupumus of Our Son’ s Love, 1966; Drama Desk Vernon Rice Award for performance for Eh?, 1967; Theatre World Award for Eh?, 1967; Golden Globe—palkinto lupaavimmasta tulokkaasta-mies, HollywoodForeign Press Association, Graduate, 1967; Bafta-palkinto lupaavimmasta tulokkaasta, Graduate, 1968; Bafta-palkinto parhaasta miespääosasta, sekä Midnight Cowboy että John and Mary, 1969; Drama Desk-palkinto erinomaisesta suorituksesta, Jimmy Shine, 1969; National Association of Theater Owners Star of the Year Award, 1976; New York Film Critics Circle-palkinto parhaasta miespääosasta, elokuvasta Kramer vs. Kramer, 1979; Los Angeles Film Critics Association Award for best miespääosa, for Kramer vs. Kramer, 1979; Golden Globe-palkinto parhaasta miespääosasta elokuvassa (draama), Hollywood Foreign Press Association, elokuvasta Kramer vs. Kramer, 1979; parhaan miespääosan Oscar-palkinto, Academy of Motion Picture Arts and Sciences, elokuvasta Kramer vs. Kramer, 1979; National Society of Film Critics-palkinto parhaasta miespääosasta sekä elokuvasta Kramer vs. Kramer että Agatha; National Society of Film Critics-palkinto parhaasta miespääosasta, elokuvasta Tootsie, 1982; Golden Globe-palkinto, Paras miespääosa elokuvassa (musikaali tai komedia), Hollywood Foreign Press Association, for Tootsie, 1982; parhaan miespääosan Bafta-palkinto, for Tootsie, 1983; Drama Desk Award for outstanding actor in a play, for Death of Salesman 1984; Antoinette Perry (Tony) Award for best actor in a play for death of Salesman, 1984; Golden Globe-palkinto parhaasta miespääosasta televisioelokuvassa, Hollywood Foreign Press Association, for death of a Salesman, 1985; Emmy-palkinto erinomaisesta miespääosasta minisarjassa tai erityisessä, Academy of Television Arts and Sciences, for death of a Salesman, 1986; Oscar-palkinto parhaasta miespääosasta, Academy of Motion Picture Arts and Sciences, for Rain Man, 1988; People parhaan draamaelokuvan näyttelijän valinta-palkinto, 1989; Breline Film Festival Golden Bear for Lifetime Achievement, 1989; Honorary Associate of Arts degree, Santa Monica College, 1989; People ’s Choice Award for world’ s favourite movie actor, 1990; French Order of Arts and Letters, 1995; Venetsian elokuvajuhlien Golden Lion for Lifetime Achievement, 1996; Cecil B. DeMille Award, Hollywood Foreign Press Association, 1997; Bafta Britannia Award, 1997; American Film Institute Lifetime Achievement Award, 1999.

sivuosissa

vaikka Dustin Hoffman ei ollut klassisen komea miespääosa, hänestä tuli nopeasti merkittävä näyttelijä Hollywoodissa, esiintyen monissa 1960-luvulla ja 2000-luvun alussa tuotetuissa elokuvissa. Hoffman otti rooleja elokuvissa sekä särmikkäästi että kaupallisesti, kaikissa tyylilajeissa. Hän sai työstään lukuisia kunnianosoituksia, muun muassa useita Oscar-palkintoja.

8.elokuuta 1937 Los Angelesissa, Kaliforniassa syntynyt Hoffman oli Harvey ja Lillian Hoffmanin toinen poika. Hänen isänsä työskenteli rekvisiittana Columbia movie Lotissa ja siirtyi myöhemmin suunnittelemaan ja myymään huonekaluja. Varttunut Los Angeles hänen vanhempi veljensä Ron, Hoffman oli menossa Los Angeles High School, kun hän kiinnostui näyttelemisestä. Hän kertoi Leslie Bennetts, New York Times, ” suuri syy menin toimii oli sosiaalinen: se oli tavata tyttöjä. En ollut urheilullinen, olin erittäin huono oppilas, en kokenut voivani tehdä mitään. Näytteleminen oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun tunsin itseni viehättäväksi, ensimmäinen kerta, kun tunsin tietäväni, mitä teen. Rakastin sitä.”

käytyään lyhyen aikaa Santa Monica City Collegea ja jätettyään opinnot kesken Hoffman opiskeli musiikkia Los Angeles Conservatory of Music and Artsissa ja näyttelemistä Pasadena Playhousessa. Hän opiskeli näyttelemistä myös Lee Strasbergin, Lonny Chapmanin ja Barney Brownin johdolla. Hoffman muutti Los Angelesista New Yorkiin edistääkseen uraansa ja ryhtyäkseen näyttämöhahmonäyttelijäksi.

hakiessaan monia näyttämörooleja Hoffmanilla oli useita muita töitä elättääkseen itsensä. Hän työskenteli talonmiehenä tanssistudiossa, takkitarkastajana, tiskaajana ja myi leluja Macy ’ sissa. Hoffman teki lavadebyyttinsä vuonna 1960 elokuvassa Yes is for a Very Young Man Sarah Lawrence Collegessa. Seuraavana vuonna hän teki Broadway-debyyttinsä elokuvassa a Cook for Mr. General. Samana vuonna, Hoffman oli hänen televisio debyyttinsä jaksossa alaston Kaupunki.

1960-luvun kahden ensimmäisen kolmanneksen ajan Hoffman keskittyi näyttämölle esiintyen useissa Koillismaan tuotannoissa. Tässä 1964, hän esiintyi useissa tuotannoissa jäsenenä Theatre Company of Boston, kuten Endgame ja Jungle of Cities. Seuraavana vuonna Hoffmanilla oli roolit elokuvissa Harry, Noon and Night at the American Place Theatre. Muita merkittäviä New Yorkin rooleja Hoffmanille olivat poikamme rakkauden uupuminen ja Eh?.

Hoffman uskaltautui myös näyttämötyöhön. Hän työskenteli kaksi tuotantoa ohjaaja Ulu Grosbard, toimii hänen avustajansa 1965 tuotanto näkymä sillalta ja vaiheessa johtaja tuotannon samana vuonna aiheesta oli ruusut. Hoffman ohjasi ainakin kaksi Broadway-tuotantoa, Jimmy Shinen vuonna 1968 ja All Over Townin vuonna 1974.

vaikka Hoffman löysi menestystä näyttämöllä, elokuva osoittautui välineeksi, joka teki hänestä tähden. Tehtyään elokuvadebyyttinsä vuonna 1967 Tiger Makes Out, näyttelijä ampui tähteyteen toisen elokuvan julkaistiin samana vuonna, Graduate. Klassikoksi nousseessa elokuvassa Hoffman esitti 21-vuotiasta Benjamin Brad-Dockia, hämmentynyttä nuorukaista, joka on epävarma tulevaisuudestaan. Hänen suorituskyky keräsi hänelle Oscar-ehdokkuuden ja teki hänestä johtava mies elokuva huolimatta hänen lyhytkasvuisuus ja puute marquee hyvä ulkonäkö.

Hoffmanin seuraava elokuvarooli oli hyvin erilainen, mutta nousi samalla amerikkalaisen elokuvan klassikoksi. Tässä 1969, hän soitti fyysisesti haastettu katu hustler Ratso Rizzo kiistelty Midnight Cowboy, ensimmäinen X-rated elokuva julkaistaan suuri studio. Hänen sivuroolinsa johti myös parhaan miespääosan Oscar-ehdokkuuteen, kun taas itse elokuva voitti parhaan elokuvan Oscarin. Samana vuonna kun Midnight Cowboy julkaistiin, Hoffman meni naimisiin ensimmäisen vaimonsa ballerina Anne Byrnen kanssa. Parilla oli kaksi lasta, Karina, tytär Byrnen ensimmäisestä avioliitosta, jonka Hoffman adoptoi, ja Jenny.

elokuvanäyttelijänä Hoffman otti toistuvasti haastavia, monimutkaisia rooleja, vaikka kaikki hänen elokuvansa eivät olleet hittejä. Vuonna 1969 ensi-iltansa saanut elokuva John ja Mary keskittyi nykyajan kosiskeluun, kun taas 1970-luvun Little Big Man oli lännenelokuva. Vuonna 1971 Hoffman esiintyi myös elokuvassa Straw Dogs matemaatikkona, joka omaksuu väkivaltaisia ratkaisuja kotiinsa kohdistuviin hyökkäyksiin. Seitsemän vuotta myöhemmin hän näytteli rikollista Straight Time-elokuvassa.

Hoffman esiintyi 1970-luvulla myös kehutummissa elokuvissa. Kolmannen Oscar-ehdokkuutensa hän sai roolistaan koomikko Lenny Brucena vuoden 1974 elokuvassa Lenny. Hoffman teki toisen osumansa vuoden 1976 All the President ’ s Men-kappaleella. Hän näytteli Washington Postin toimittajaa Carl Bernsteinia draamassa miehistä, jotka auttoivat paljastamaan Watergate-skandaalin aiemmin tällä vuosikymmenellä.

Hoffman jatkoi valtakauttaan lippuluukuilla vuoden 1979 hitillä Kramer vs. Kramer. Hoffman esitti Ted Krameria, mainostoimiston johtajaa, jolla ei ollut todellisia yhteyksiä poikaansa tai vaimoonsa, jota esitti Meryl Streep, kunnes tämä jättää hänet ja heidän poikansa. Hoffmanin hahmo joutuu kasvattamaan poikansa yksin. Hoffmanin roolisuoritus Kramerissa toi näyttelijälle hänen ensimmäisen Oscar-palkintonsa.

Kramer vs. Kramer-elokuvan kuvauksissa Hoffmanin oma avioliitto oli hajoamassa, mistä hän ammensi tunteikkaasti roolia varten. Hän erosi ensimmäisestä vaimostaan vuonna 1980 ja avioitui uudelleen saman vuoden lokakuussa. Hoffmanin toinen vaimo oli asianajaja Lisa Gottsegen, ja pari sai neljä lasta: Jacob, Rebecca, Max ja Alexandra.

Kramer vs. Kramer-elokuvan jälkeen Hoffman ei esiintynyt muissa elokuvissa kolmeen vuoteen. Palattuaan näyttelemisen pariin hän otti jälleen erikoisen roolin. Komediassa Tootsie Hoffman näytteli Alityöllistettyä Michael Dorseya. Koska Dorseylla on vaikeuksia löytää rooleja, hän päättää pukeutua naiseksi pyrkiäkseen saippuaoopperaan. Hänen luomansa nainen, keski-ikäinen etelän näyttelijä Dorothy Michaels, saa roolin saippuasarjassa ja hänestä tulee ikoni, mutta häntä näyttelevä näyttelijä ihastuu saippuasarjan vastanäyttelijään, jota esittää Jessica Lange.

vaikka Tootsie oli suosittu sekä kriitikoiden että yleisön keskuudessa, kuvaukset eivät olleet sujuneet ongelmitta. Hoffman osallistui käsikirjoituksen kehittämiseen, mutta oli tiettävästi hankala kuvauspaikalla. Hän ja ohjaaja Sydney Pollack ottivat usein yhteen. Hoffman oli kuitenkin ylpeä tuotteesta ja kiintyi esittämiinsä hahmoihin. Hän kertoi Leslie Bennetts of New York Times, ” Pidin todella hänestä. Aloin tuntea häntä kohtaan niin kuin en ollut koskaan ennen tuntenut hahmoa kohtaan. Hän sai minut hyvin tunteelliseksi. En ole vieläkään ymmärtänyt sitä täysin.”

vaikka Hoffmanilla oli vankka elokuvaura, hän ei koskaan unohtanut rakkauttaan näyttämölle. Koko uransa ajan hän esiintyi edelleen näyttämötehtävissä. Yksi rooli hän oli himoitsi monta vuotta oli, että Willy Loman Death of a Salesman, jonka hän sai pelata 1984 Chicagossa, Washington, DC, ja New Yorkissa monia myönteisiä ilmoituksia. Tuotanto nauhoitettiin TV-spesiaalia varten vuonna 1985. Vuonna 1989 Hoffman näytteli Shylockia William Shakespearen näytelmässä Venetsian kauppias Lontoossa ja New Yorkissa.

Hoffman poimi välillä epäonnistuneita projekteja. Tässä 1987, hän oli yhteistyössä pääosassa rooli Warren Beatty in Ishtar, yksi pahimmista elokuva epäonnistumisia kaikkien aikojen. Marokossa ja New Yorkissa kuvattu elokuva keskittyi Hoffmanin ja Beattyn hahmoihin, kahteen epäonnistuneeseen laulaja-lauluntekijään, joiden on päästävä Marokkoon saadakseen töitä. Elokuva ylitti budjetin ja oli tuolloin 50 miljoonan dollarin hintalapullaan kaikkien aikojen kallein komedia. Kuvausten jälkeen oli paljon viiveitä ennen kuin se lopulta julkaistiin. Ishtarin piti bruttouttaa 100 miljoonaa dollaria päästäkseen tasoihin, mutta ei päässyt lähellekään. Elokuva sai karmeat arvostelut ja epäonnistui täysin kriitikoiden ja elokuvayleisön keskuudessa.

Hoffman pystyi toipumaan seuraavasta roolistaan, autistisesta savantista Raymond Babbittista vuoden 1988 elokuvassa Sademies. Haastavassa roolissa Hoffmanin hahmo joutuu Tom Cruisen näyttelemän nuoremman aikuisen veljensä Charlien sieppaamaksi laitoksestaan, jotta hän saisi käsiinsä isänsä testamentin veljensä hoitajilta. Toisin kuin Ishtar, Sademies sai kriitikoiden ja lippuluukuilla suosiota. Hoffman voitti roolisuorituksestaan Oscar-palkinnon.

Sademiehen jälkeen Hoffman ei saavuttanut 1990-luvun alussa suurta lipputulomenestystä. Vaikka hänen elokuviensa ansiot vaihtelivat, ne eivät vain tuoneet yleisöä. Esimerkiksi Hoffman näytteli nimihenkilöä vuoden 1991 elokuvassa Billy Bathgate, joka oli valtava lipputulotappio. Vaikka Steven Spielbergin ohjaama vuoden 1991 Hook ei epäonnistunut yhtä pahasti, seuraavana vuonna julkaistu toinen elokuva floppasi täysin. Elokuvassa Hero Hoffman esitti rikollista Bernie Laplantaa, joka pelastaa useita matkustajia palavasta lentokoneesta vaarantaen henkensä, mutta ei saa teostaan kiitosta, koska antoi huijarin ottaa kunnian itselleen.

1990-luvun puolivälissä Hoffman alkoi jälleen esiintyä hiteissä. Hän näytteli pääosaa draamaelokuvassa ”Outbreak” vuonna 1995. Hoffman esitti eversti Sam Danielsia, lääkäriä, joka auttaa pelastamaan maailman tartuntataudilta. Hän esiintyi myös laatuelokuvissa kuten American Buffalo, pelaa varas tässä Mukauttaminen David Mamet pelata.

1990-luvun loppu ja 2000-luvun alku olivat Hoffmanille jatkuvan menestyksen aikaa. 1990-luvun lopulla hän oli näytellyt kolmessa Barry Levinsonin ohjaamassa elokuvassa. Hoffman näytteli huumeongelmaista asianajajaa vuoden 1996 elokuvassa Sleepers. Tässä 1997 Wag the Dog, Hoffman pelataan Hollywood-tuottaja, joka luo fake sota auttaa tekemään amerikkalaiset kiinnittää vähemmän huomiota seksiskandaali liittyy heidän presidentti. Hoffman ja elokuva saivat paljon hyviä arvosteluja, ja Hoffmania pidetään yhtenä elokuvan parhaista osista. Hän oli ehdolla myös toiseen Oscar-palkintoon. Hoffmanin viimeinen elokuva Levinsonin kanssa oli Sphere, jossa hän esitti veden alla työskentelevää tiedemiestä.

Hoffmanin roolit 2000-luvun alussa jatkuivat monipuolisina ja kiinnostavina. Vuonna 2002 ilmestyneessä Moonlight Mile-elokuvassa hän esitti aikuisen tyttären isää, joka kuolee, ja hän saa vaimonsa kanssa lohtua suhteestaan sulhaseensa. Seuraavana vuonna Hoffman esiintyi elokuvassa Runaway Jury, joka perustui John Grishamin romaaniin. Hoffman näytteli etelän lakimiestä Wendall Rohria. Tässä 2004, Hoffman oli yksi päärooleista I (Heart) Huckabees, osana eksistentiaalinen etsivä duo hänen elokuva vaimonsa soitti Lily Tomlin.

jotkut Hoffmanin myöhemmistä elokuvista olivat suuria hittejä. Hänellä oli sivurooli 2004 Finding Neverland, joka näytteli Johnny Depp näytelmäkirjailija J. M. Barrie; Hoffman oli rahoittaja hänen näytelmiä. Hoffman oli suurempi hitti 2005 komedia Meet the Fockers. 2000-luvun Meet the Parents-elokuvan jatko-osassa Hoffman esitti Greg (Gaylord) Fockerin isää Barbra Streisandin ollessa hänen elokuvavaimonsa. Samana vuonna, Hoffman edellyttäen ääni Tucker, shetlanninponi, perheen komedia Racing Stripes.

hänen ajaa näyttelijänä ja henkilö, Hoffman kertoi Bernard Weinraub New York Times, ”olen joutunut keksiä itseni uudelleen joka päivä. En ollut lukiossa kerhossa, en ollut in-ryhmässä ja tavalla, joka on jäänyt mieleen . Olen aina tuntenut itseni altavastaajaksi alusta asti, Valmistumisestakin lähtien. Uskoin todella, että se oli sattumaa ja kieltäydyin uskomasta, että olin saapunut. Tavallaan olen roikkunut sormenpäistä kiinni koko matkan ajan.”

lähteet

Kirjat

Julkkiselämäkerrat, Perustaso II, Inc., 2005.

aikakausjulkaisut

Boston Globe, 11. joulukuuta 1988, s.B1.

Entertainment Weekly, 4.helmikuuta 2005, s. 62-68.

Independent (Lontoo, Englanti), 28.tammikuuta 2005, s. 8-9.

Los Angeles Times, 22. joulukuuta 2004, s.E14.

New York Times, 19.12.1982, sec. 2, s. 1; 21.12.1982, s. C11; 18.3.1984, sec. 6, s. 37; 10.12.1989, sec. 2, s. 1; 27.9.1992, sec. 2, s. 13; 17.2.1998, s. E1. People, 25. toukokuuta 1987, s.102.

St. Petersburg Times (Florida), 16. joulukuuta 1988, s.19.

Time, 19. kesäkuuta 1989, s.56.

Vanity Fair, maaliskuu 2005, s. 312.

Washington Post, 19. joulukuuta 1979, s.C1.

– A. Petruso