How Can You Be So Obtuse?

koko päivän ajan esitettiin, epäilemättä, ajatusten ja kysymysten vaihtoa, kun Paavali puhui Juutalaiskokoukselle residenssissään Roomassa (AP.t. 28:23, 30). Ongelmana oli, että jotkut uskoivat, mutta ilmeisesti useimmat eivät uskoneet (AP. t. 28: 24), mikä oli ominaista juutalaisten reaktiolle koko Paavalin palveluksen ajan (AP. t. 28: 24). 13:45, 48; 14:4; 17:4-5; 18:6-8; 19:8-9). Rooman loppu ei tullut Paulille yllätyksenä.

meidän ei kuitenkaan pidä tulkita, että Paavalin lainaus Jesajasta Apostolien tekojen 28:26-27: ssä merkitsisi sitä, että Jumala hylkäsi juutalaiset ja kääntyi pakanoiden puoleen ottaakseen heidän paikkansa. Tämä ei ole se, mitä Paavali (tai Luukas) haluaa meidän ymmärtävän, sillä vaikka Kristillinen kirkko on enimmäkseen pakana, eivät myöskään pakanat (kokonaisuutena) ole hyväksyneet Jeesusta Herraksi. Mutta mitä tulee juutalaisiin, Paavali kertoo selvästi Roomalaiskirjeessään, että Jumala ei ole hylännyt kansaansa, juutalaisia (Room.11:1-2). Heidän suhtautumisensa evankeliumiin ei muuta Jumalan reaktiota heihin. Päinvastoin, Paavali todistaa, että juutalaisten lankeemuksesta tuli kansojen rikkaus (Room.11:12). Sitten hän väittää, jos heidän lankeemuksensa on niin arvokas maailmalle, kuinka arvokas on heidän paluunsa Jumalan armoon (Room. 11:12) ja vastaa sitten omaan kysymykseensä Room.11: 15: ssä osoittaen, että heidän sovintonsa johtaa ihmiskunnan ylösnousemukseen.

Paavalin lainaus Jesajan kirjasta 6:9-10 Roomalaiskirjeen 28:26-27 on muunnelma Septuagintasta eikä Masoreettisesta tekstistä (hepreankielinen käännös). Heprea käyttää imperatiivi aikamuoto Jesaja 6:10 kun taas LXX käyttää aoristi aikamuotoa. Seurauksena on ,että ” Israelin Jumalasta vieraantumisen syy pannaan kansan itsensä uppiniskaisuuden niskoille.”Lisäksi Septuaginta-käännös ilmaisee toiveikkaamman kertomuksen osoittaen, että jos ihmiset katuisivat ja kääntyisivät, niin Jumalakin palaisi ja parantaisi heidät.

ongelma tuo mieleen tapauksen yhdessä suosikkielokuvistani, Shawshank Redemptionissa. Siinä päähenkilö Andy Dufresne, joka istuu epäoikeudenmukaisesti vankilassa murhasta, jota hän ei tehnyt, on vihdoin löytänyt todisteita syyttömyydestään. Hän yrittää selittää kaiken korruptoituneelle vankilanjohtaja Nortonille ja pyytää tätä toimittamaan todisteet oikeille viranomaisille. Andyn sanat kaikuvat kuuroille korville, joten hän kysyy: ”miten voit olla niin tyly? … Onko se tahallista?”

juutalaisten ahdinko Apostolien teoissa ja heidän suhtautumisensa evankeliumiin näyttää hyvin samanlaiselta kuin vankilanjohtajan suhtautuminen Andyyn. Aivan kuten Johtaja Nortonilla oli oma agendansa, joka ei sisältänyt Andyn vapauttamista, niin juutalaisilla—erityisesti 1.vuosisadan juutalaisilla viranomaisilla—oli oma agendansa. Heillä oli toivo olla vapaita, ja he etsivät Messiasta, joka vapauttaisi heidät heidän vihollisistaan, joka 1.vuosisadalla oli Rooma. Paavalin sanoma siitä, että Jeesus täyttää messiaanisen viran valloittamalla juutalaisten ja pakanoiden sydämet, ei sopinut tähän juutalaiseen 1.vuosisadan toivoon. Sen ajan juutalaisten katse kohdistui sen sijaan toivoon vapaudesta nykyisistä ei-toivotuista olosuhteistaan, ei ikuisen vapauden toivon täyttymiseen. He pitivät pakanoiden läsnäoloa ei-toivottuna, Mutta Jumala oli asettanut heidän pienen maansa kahden suuren pakanavaltakunnan väliin, joiden viestintä ja kaupankäynti kulki juutalaisten maiden kautta. Jesajan juutalaisten tehtävä viedä evankeliumi kansoille (Jesaja 49:3, 6), joka lopulta käsittää kaikki ihmiset veljinä, oli hyvin epämieluisa ajatus juutalaisille sortavan Rooman vallan alla 1.vuosisadalla CE.