hyödyllisiä muistiinpanoja / ensimmäinen Sino-Japanin sota

Mainos:

ensimmäinen Kiinan-Japanin sota (25.heinäkuuta 1894 – 17. huhtikuuta 1895) käytiin Qing-dynastian Kiinan ja Meiji Japanin välillä pääasiassa Korean hallinnasta. Sota oli osoitus Japanin menestyksestä Meiji-restauraation jälkeen verrattuna Kiinan itseään vahvistavaan liikkeeseen ja korosti myös alueellisen vallan siirtymistä Kiinasta Japaniin.

konflikti alkoi, kun Japani pyrki liittämään Korean itseensä suojellakseen omia etujaan ja estääkseen toista maata tekemästä sitä ensin. Korean raaka-aineet hyödyttäisivät myös vasta teollistuneen Japanin kehitystä. Helmikuuta 1876 Japani määräsi Korealle Ganghwan rauhansopimuksen, joka pakotti Korean avautumaan Japanille ja ulkomaankaupalle sekä julistamaan itsenäisyytensä Kiinasta ulkosuhteissaan. Koreassa mielipiteet jakautuivat, ja suhteellisen yhtä lailla kannatettiin alistumista Kiinalle tai Japanille.

pian seurasi joukko konflikteja, jotka ennakoivat mahdollista sotaa. Näihin kuului Imo: n tapaus, jossa vakava ruokapula ja velka Koreassa johtivat mellakoihin ja pieneen sotilaskapinaan. Vuonna 1884 Gapsinin vallankaappaus tapahtui, kun ryhmä japanilaismyönteisiä uudistusmielisiä syöksi hetkellisesti vallasta Kiinan konservatiivisen Korean hallituksen verisessä vallankaappauksessa, jonka Kiinan tukema kiinalaismyönteinen vallankaappaus teki yhtä verisin tuloksin. Kiinan ja Japanin välisiä jännitteitä lievensi Tientsinin sopimus vuonna 1885. Lopulta Kiinan hallitus ilmoitti Japanin hallitukselle päätöksestään lähettää joukkoja Korean niemimaalle Tientsinin sopimuksen mukaisesti auttamaan Koreaa tonghak-kapinassa. Japani loukkasi tätä ja siirtyi vastineeksi Koreaan syrjäyttäen nykyisen hallituksen japaninmyönteisillä lainsäätäjillä ja määräten jo perääntyvät kiinalaiset joukot pois maasta.

Japani ennusti mahdollisen konfliktin ja ryhtyi edelleen katkaisemaan Kiinan toimitusjohtoja Koreaan. Kiinalaiset ja japanilaiset Laivat saavuttivat taistelupaikan Asaninlahdella, minkä seurauksena Pungdon taistelu ja Kiinan joukkojen ja sotatarvikkeiden kuljettamiseen Koreaan vuokraama brittiläinen höyrylaiva Kow-shing upposi. Ohimennen sanoen Kow-shingin upottaneen japanilaisen sotalaivan kapteeni oli Heihachiro Togo, joka teki englantilaisiin syvän vaikutuksen tietoisuudellaan kansainvälisestä oikeudesta ja poliittisesta tarkkanäköisyydestään, kun laivanvarustajat yrittivät kyseenalaistaa Japanin päätöksen upottaa höyrylaiva. Tarkoituksenaan syrjäyttää Kiinalaisjoukot Koreasta kokonaan, Japanin maajoukot siirtyivät hyökkäämään kiinalaisten asemiin Koreoiden puolella Asaninlahdella. Japanilaiset onnistuivat reitittämään Kiinalaisjoukot sekä Seonghwanin taistelussa että Pjongjangin taistelussa, mikä enemmän tai vähemmän poisti kiinalaisten läsnäolon manner-Koreassa.

Japani jatkoi aggressiivista hyökkäystään Yalujoen taistelussa (1894), jossa se upotti 8 kiinalaista taistelulaivaa ilman tappioita, vaikka kaksi nykyaikaista saksalaisvalmisteista kiinalaista taistelulaivaa säilyivät käytännössä läpäisemättöminä Japanilaisten tulitusta vastaan ja olisivat aiheuttaneet melkoisesti enemmän vahinkoa ilman hirvittävää kranaatinheiton laatua ja lippulaivojen Oman kapteenin sabotaasia, mikä johti siihen, että laivastoa komentanut amiraali ja suurin osa hänen esikunnastaan oli toimintakyvyttömiä. Asiaa ei auttanut se, että Kiinalaisalukset oli väitetysti ylimaalattu lakalla ja maalilla, ja se edesauttoi kiinalaisalusten tuhoamista vielä nopeammin. Hävittyään Korean maataistelut kiinalaiset joukot vetäytyivät Mantšuriaan Japanilaisten seuratessa perässä. Täällä kiinalaiset hävisivät vielä toisen konfliktin Jiuliangchengin taistelussa, ja japanilaiset jäljittivät heidät Lüshunkouhun (Port Arthur), jossa Lushunkoun taistelun jälkeen he antautuivat Port Arthurin verilöylyyn surmaten tuhansia kiinalaisia siviilejä.

japanilaiset tuhoaisivat täysin kiinalaisten läsnäolon Koreassa, kun he jatkoivat viimeisintä voittoaan toisella Weihaiwein taistelussa. Viimeinen suuri taistelu käytiin Yingkoun satamakaupungin ulkopuolella Mantšuriassa 5. maaliskuuta 1895. Tyytymättöminä siihen vähäiseen vastarintaan, jota japanilaiset kohtasivat, he etenivät Pescadores-kampanjassa, johon sisältyi enemmän tai vähemmän veretön hyökkäys Pescadores-saarille Taiwanin länsirannikolla, japanilaiset perustivat aseman, joka pakottaisi tuloksena olleen Shimonosekin sopimuksen huhtikuussa 1895.

Shimonosekin rauhansopimus allekirjoitettiin 17. Kiina tunnusti Korean täydellisen itsenäisyyden ja luovutti Liaodongin niemimaan (nykyisen Liaoningin maakunnan eteläosassa), Taiwanin ja Penghun Saaret Japanille ”ikuisiksi ajoiksi”. Lisäksi Kiinan oli määrä maksaa Japanille 200 miljoonaa Kuping taelia korvauksena. Kiina allekirjoitti myös kauppasopimuksen, joka salli Japanilaisten alusten liikennöidä Jangtse – joella, pitää tuotantolaitoksia sopimussatamissa ja avata neljä muuta satamaa ulkomaankaupalle.tämä oli tärkeä virstanpylväs Kiinan talouskehityksessä, sillä se merkitsi Kiinan teollistumisen alkua. Kolminkertainen väliintulo—venäjän, ranskan ja Saksan harjoittama diplomaattinen painostus-pakotti kuitenkin Japanin luopumaan Liaodongin niemimaasta vastineeksi 30 miljoonasta Kuping taelista (450 miljoonaa jeniä). Ohimennen sanoen venäläiset valtasivat Lüshunkoun modernine laivastotukikohtineen sen jälkeen, kun se oli palautettu Japanista 99 vuodeksi. Se toimisi venäläisten tärkeimpänä laivastotukikohtana tulevassa Venäjän-Japanin sodassa.

sota osoitti parhaiten tulevan puoliteollistuneen Japanin ja sen modernisoidun armeijan ja laivaston voiman, joka perustui vahvasti saksalaisiin ja brittiläisiin linjoihin, sekä Qing – dynastian sotavoimien vakavat puutteet valtakunnan modernisoinnissa-vaikka ne olivat suurempia ja niillä oli ylivertainen aseistus, aluksilta ja kalustolta (No, ei aivan, lippulaivassa oli puutteita) puuttui riittävä johto-ja logistiikkahenkilöstö, koska Qing ei perustanut asevoimiaan mihinkään tiettyyn eurooppalaiseen malliin (mukaan lukien yleinen Esikunta / ESIKUNTAKONSEPTI, jonka japanilaiset ottivat saksalaisilta). Qing ei myöskään ollut yhteydessä yhtä läheisesti ulkomaisten sotilasorganisaatioiden kanssa kuin japanilaiset, eli heidän upseerinsa ja tekniset asiantuntijansa eivät olleet omaksuneet samoja taitoja tai kokemusta kuin heidän IJA-ja IJN-kollegansa. Paradoksaalista kyllä, tänä päivänä paremmin johdetun logistiikan ja komentoorganisaatioiden tavoittelu oli jotain, jota yrittivät vain vallat, joilla ei ollut resursseja vastata vastustajiinsa – Saksa, jota ympäröivät potentiaaliset ja erittäin voimakkaat viholliset, ollen monivuotinen esimerkki. Kävi ilmi, että Saksan ja Japanin ajama ”rajallisten resurssien strategia” antaisi niille molemmille myöhemmin mahdollisuuden lyödä ”yli painonsa” taistellessaan paljon voimakkaampia vihollisia, kuten Venäjää, vastaan.

Japanin vaikutusvallan kasvu Koreassa ja kolmessa itäisessä provinssissa (eli Manzhouguo / Mantšuria) loi pohjan Venäjän ja Japanin väliselle konfliktille, jonka Japani käynnistäisi hieman ennen Trans-Siperian rautatien (joka yhdistäisi Pietarin venäläiseen Lüshunkouhun ja Vladivostokiin) suunniteltua valmistumista.

tämän takia myös (Etelä) Korea on nykyään niin vahvasti Kristillinen. Monissa Aasian ja Afrikan maissa kristittyjä lähetyssaarnaajia pidettiin länsimaisen imperialismin lisänä. Koreassa keisarilliset vallat olivat Kiina ja Japani; kristityt lähetystyöntekijät valmistivat Raamattuja, rukouskirjoja, katekismuksia jne. koreaksi, ja opettivat Koreaa kouluissaan-toisin kuin kiinalaiset ja japanilaiset, jotka pyrkivät tyrkyttämään omia kulttuurejaan. Etelä-Korea lähettää ulkomaille enemmän kristittyjä lähetystyöntekijöitä kuin mikään muu maa Yhdysvaltoja lukuun ottamatta.

fiktiiviset kuvaukset

• Japanin ja Länsi-Saksan yhteistuotanto Mantšurian taistelu (Nikkatsu/Monarex, 1973/1976). Elokuva sisältää oikeita kuvia ja kuvamateriaalia Japanin eri julmuuksista Kiinaan.
• Japaninmeren taistelun ensimmäiset 2 minuuttia kertovat Boksarikapinasta ja sodan jälkivaikutuksista.
• kaksi jaksoa NHK: n historiallisessa draamassa Saka no Ue no Kumo kattaa päähenkilöiden roolit sodan aikana; Saneyuki palvelee sota-aluksella Weihaiwein taistelun aikana, kun taas Yoshifuru komentaa ratsuväkiosastoa, joka joutui kahakkaan Qing-joukkojen kanssa.
• Hetalia: Axis Powers-stripissä ”the Story of China And Teensy Japan” Kiina kutsuu Japanin sisälle syömään hänen kokkaamaansa zong ziä. Japani kuitenkin kukistaa katanansa ja ryhtyy väkivaltaisesti pettämään Kiinaa, aloittaen ensimmäisen Kiinan-Japanin sodan. Se jätettiin pois strippiä mukailevasta jaksosta ilmeisistä syistä.
• kysymyksessä on takaumia tähän ajanjaksoon, kun se käsittelee Richard Dragonia ja Bronze Tigeria valmentaneen ja Lady Shivan kummisetänä toimineen häväistyn japanilaisen taistelijan varhaista elämää. Kyseinen mies oli armeijan upseeri, joka tuli yhä tyytymättömämmäksi siviileihin kohdistuneisiin julmuuksiin ja päätyi sodan aikana karkaamaan ja auttamaan suojelemaan ryhmää kiinalaisia siviilejä.