Ihmisihmisen elämä ja ihmisarvo

perinne

kun emme tunnusta osana todellisuutta köyhän ihmisen, ihmisalkion, vammaisen ihmisen arvoa – vain muutamia esimerkkejä mainitakseni – on vaikea kuulla itse luonnon huutoa; kaikki liittyy toisiinsa. (Paavi Franciscus, on Care for Our Common Home, no. 117)
aivan kuten käsky ”Älä tapa” asettaa selvän rajan ihmiselämän arvon turvaamiseksi, tänään meidän on myös sanottava ”Älä tapa” syrjäytymisen ja epätasa-arvon taloudelle. Tällainen talous tappaa. Miten voi olla mahdollista, että se ei ole uutinen, kun asunnoton vanhus kuolee altistukseen, vaan uutinen, kun osakemarkkinat menettävät kaksi pistettä? Tämä on poissulkemista. Voimmeko edelleen katsoa vierestä, kun ruokaa heitetään pois, kun ihmiset näkevät nälkää? Kyse on epätasa-arvosta. Nykyään kaikki on kilpailun ja vahvimpien selviytymisen lakien alaista, missä voimakkaat ruokkivat voimattomia. Sen seurauksena ihmismassat huomaavat olevansa syrjäytyneitä ja syrjäytyneitä: ilman työtä, ilman mahdollisuuksia, ilman pakokeinoja. Ihmisiä itseään pidetään kulutushyödykkeinä, joita käytetään ja jotka sitten heitetään pois. Olemme luoneet ”heittää pois” – kulttuurin, joka nyt leviää. Kyse ei ole enää vain riistosta ja sorrosta, vaan jostakin uudesta. Syrjäytymisellä on viime kädessä tekemistä sen kanssa, mitä merkitsee olla osa yhteiskuntaa, jossa elämme; syrjäytyneet eivät ole enää yhteiskunnan alapinta tai reunapinta tai sen äänioikeudettomia – he eivät ole enää edes osa sitä. Syrjäytyneet eivät ole ”riistettyjä” vaan hylkiöitä, ”tähteitä”. (Paavi Franciscus, evankeliumin ilo, ei. 153)

yksilön arvokkuus ja oikeudenmukaisuuden vaatimukset edellyttävät erityisesti nykyään, etteivät taloudelliset valinnat saa varallisuuseroja kasvamaan kohtuuttomalla ja moraalisesti tuomittavalla tavalla. (Paavi Benedictus XVI, Charity in Truth, nro 32)

ihmiset ovat Jumalan tahtomia; heihin on painettu Jumalan kuva. Heidän arvokkuutensa ei tule siitä työstä, mitä he tekevät, vaan siitä, millaisia he ovat. (Johannes Paavali II, Satavuotisena vuonna, ei. 11)

kaiken sen perusta, mitä kirkko uskoo talouselämän moraalisista ulottuvuuksista, on sen näkemys ihmisten ylimaallisesta arvosta-pyhyydestä. Ihmisen ihmisarvo, joka toteutuu yhdessä muiden kanssa, on kriteeri, jota vasten kaikkia talouselämän osa-alueita on mitattava.

kaikki ihmiset ovat siis tarkoitusperiä, joita talouden muodostavat instituutiot palvelevat, eivät keinoja, joita käytetään kapeammin määriteltyihin tavoitteisiin. Ihmisen persoonaa täytyy kunnioittaa uskonnollisella kunnioituksella. Kun olemme tekemisissä toistemme kanssa, meidän pitäisi tuntea kunnioitusta, joka herää jonkin pyhän ja Pyhän läsnä ollessa. Sillä sitä ihmiset ovat: meidät on luotu Jumalan kuvaksi (Gn 1:27). (United States Conference of Catholic Bishops, Economic Justice for All, nro 28)

jokainen yksilö, juuri lihaksi tulleen Jumalan Sanan mysteerin vuoksi (vrt. Joh. 1: 14), on uskottu kirkon äidin huostaan. Siksi jokaisen ihmisarvoa ja elämää uhkaavan uhan on välttämättä oltava kirkon sydämessä; se ei voi olla vaikuttamatta häneen hänen uskonsa ytimessä Jumalan Pojan pelastavaan ruumiillistumiseen, ja sitouttaa hänet tehtäväänsä julistaa elämän evankeliumia koko maailmassa ja jokaiselle luodulle (vrt. KK 16: 15). (Johannes Paavali II, elämän evankeliumi , nro 3)

kuten yksiselitteisesti muotoiltiin, ohje ”Älä tapa” on vahvasti kielteinen: se osoittaa Äärirajan, jota ei voi koskaan ylittää. Epäsuorasti se kuitenkin kannustaa suhtautumaan myönteisesti elämän ehdottomaan kunnioittamiseen; se johtaa elämän edistämiseen ja edistymiseen rakkauden tiellä, joka antaa, vastaanottaa ja palvelee. (Johannes Paavali II, elämän evankeliumi, nro 54)

Tämä opetus perustuu yhteen perusperiaatteeseen: yksittäiset ihmiset ovat jokaisen yhteiskunnallisen instituution perusta, syy ja loppu. Näin on välttämättä, sillä ihmiset ovat luonteeltaan sosiaalisia olentoja. (Johannes XXIII, äiti ja opettaja , nro 219)

on olemassa myös syntistä epätasa-arvoa, joka vaikuttaa miljooniin miehiin ja naisiin. Nämä ovat avoimessa ristiriidassa evankeliumin: Heidän yhdenvertainen ihmisarvonsa edellyttää, että pyrimme oikeudenmukaisempiin ja inhimillisempiin oloihin. Liiallinen taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus yksilöiden ja kansojen välillä aiheuttaa skandaaleja ja sotii sosiaalista oikeudenmukaisuutta, oikeudenmukaisuutta, ihmisarvoa sekä sosiaalista ja kansainvälistä rauhaa vastaan. (Catechism of the Catholic Church, no. 1938)

mikä tahansa ihmisarvoa loukkaava asia, kuten ihmisarvoa alentavat elinolot, mielivaltaiset vangitsemiset, karkotukset, orjuus, prostituutio, naisten ja lasten myynti; samoin kuin häpeälliset työolot, joissa miehiä kohdellaan pelkkinä voitontavoittelun välineinä eikä vapaina ja vastuuntuntoisina henkilöinä, kaikki nämä ja muut heidän kaltaisensa ovat totisesti saastaa. Ne myrkyttävät ihmisyhteiskunnan, mutta aiheuttavat enemmän vahinkoa niille, jotka harjoittavat sitä, kuin niille, jotka kärsivät tästä vammasta. (Vatikaanin toinen kirkolliskokous, The Church in the Modern World, N: o 27)