Imperfekti, jossa ”essere ”(olla)
useimmiten Italian imperfekti muodostetaan ottamalla verbi” avere ” + imperfekti. On kuitenkin joitakin tapauksia, joissa ”averen” sijasta on käytettävä essereä + mennyttä partisiippia
tässä on konjugaatio ”essere”
sono = i am
sei = you are (yksikkö)
è = He/she is
siamo = me olemme
siete = sinä olet (monikko)
sono = ne ovat
otamme jonkin edellä mainituista muodoista (riippuen siitä, kumpaa haluamme käyttää) ja sitten me lisää menneisyytemme partisiippi.
vain varmistuaksesi siitä, että osaat muodostaa menneen partisiipin tässä näin:
muodostaaksesi menneen partisiipin, aloita verbin infinitve-muodosta. Infinitiivit päättyvät joko ”are” ”ere” tai ”ire”
Jos infinitiivin pääte on ”are”, katkaistaan ”are” ja lisätään kirjaimet ”ato” parlare —> parlato> parlato = puhuttu
Jos infinitiivi päättyy ”ere”, katkaistaan ”ere” ja lisätään kirjaimet ”Uto” vedere —> ved —> veduto = seen
jos infinitiivi päättyy ”Ire”, katkaistaan ”Ire” ja lisätään kirjaimet ”ito” finire —> fin —> finito = valmis
edellä mainitut säännöt eivät päde, jos aikaisempi partisiippi on epäsäännöllinen. Siinä tapauksessa käyttäisit aikaisempia partisiippeja, jotka näet suluissa alla olevassa verbiluettelossa. Esimerkki: essere —> stato
tässä ovat ne verbit, jotka ottavat ”esseren” sijasta ”averen” epäsäännölliset imperfektit ovat suluissa.
to arrivare
to go andare
to go out uscire
to enterare
to come venire (venuto)
to be essere (stato)
to leave partire
to stay, be stare (stato)
to disappear sparire
to come back tornare
to be born nascere (nato)
to die morire (morto)
to remain rimanere (rimasto)
kokeillaan siis:
jäin kotiin
1. Mene esseren” minä olen ” – muotoon, joka on sono.
2. Etsi menneisyytesi partisiippi, joka on”rimasto”
3. kasaa se ja mitä saat?
4. Sono rimasto a casa = jäin kotiin.
OK yksinkertainen right……it se käy vähän vaikeammaksi.
menneen partisiipin kirjoitusasu muuttuu subjektin lukumäärän ja sukupuolen mukaan.
Otetaanpa siis menneisyyden partituuri ”rimasto”. Jos subjekti on maskuliininen yksikössä, päättyvä partisiippi päättyy ”o” – rimastoon. Jos subjekti on feminiininen yksikössä, päättyy imperfekti ”a” – rimaan. Jos subjekti on maskuliininen monikko, päättyy imperfekti ”i” – rimasti. Jos subjekti on feminiininen monikko, päättyy imperfekti ”e” – rimaste
So………
hän jäi kotiin = è rimasto a casa.
mutta
hän jäi kotiin = è rimasta a casa.
mutta
Laura e Jessica jäi kotiin = Laura e Jessica sono rimaste a casa.
mutta
Jacob e Scott jäi kotiin = Jacob e Scott sono rimasti a casa.
kuten näkyy, menneen partisiipin kirjoitusasu muuttuu aiheesta riippuen. Näin ei tapahdu verbien konjugoituessa ”avere”
nyt yrität:
Michael (hän) meni kouluun = Michael andò a scuola
Janet (hän) meni kouluun = Janet andò a scuola
Michael e Paolo (he) meni kouluun. = Michael e Paolo andarono a scuola
Janet e Beth (he) kävivät koulua. = Janet e Beth andaronon a scuola
liikunta: kalju ritari
Olipa kerran, pitkään, ritari, joka vanhetessaan menetti kaikki hiuksensa.
hänestä tuli kalju kuin muna. Hän ei halunnut kenenkään näkevän kaljuaan, joten hän osti kauniin, mustan, kiharan peruukin.
eräänä päivänä eräät linnan lordit ja rouvat kutsuivat hänet mukaansa metsästämään, joten totta kai hän puki ylleen kauniin peruukkinsa. ”Kuinka komealta näytän!”hän ajatteli itsekseen pukeutuessaan peilinsä edessä. Sitten hän lähti onnellisena metsään.
kuitenkin tapahtui kamala asia. Hän ratsasti yksin, lauloi iloisesti itsekseen, kun hän kulki tammen alla, ja hänen peruukkinsa tarttui oksaan ja putosi pois kaikkien nähden.
kuinka he kaikki nauroivat hänelle! Aluksi ritariparka tunsi itsensä hyvin hölmöksi, mutta sitten hän näki tilanteen hauskan puolen, ja hänkin alkoi nauraa.
kaikki nauroivat vielä saapuessaan takaisin linnaan. Ritari ei enää käyttänyt peruukkia.
tämän tarinan opetus on: kun ihmiset nauravat meille, on parasta nauraa heidän kanssaan.
IL Re Calvo
c ’ era una volta , molto tempo fa un Re che come ( diventare) vecchio, ( perdere) tutti i suoi capelli.
Egli (diventare) calvo come un uovo.
hän ei halunnut kenenkään näkevän kaljuuttaan, joten ( osta) kaunis musta, kihara peruukki.
eräänä päivänä eräät linnan lordit ja rouvat kutsuivat hänet mukaansa metsästämään, joten hän puki ylleen kauniin peruukkinsa. ”How well I am” (thinking) to himself when he was wearing it in the front of the mirror.
siinä vaiheessa (lähteä) iloisesti metsään.
joka tapauksessa, (happen) a terrible thing. Kun hän oli ratsastamassa yksin, laulaen onnellisena, (pass) tammen alla, kun hänen peruukkinsa tarttui oksaan ja ( putosi) maahan kaikkien nähden.
miten ( nauraa) kaikki! Aluksi Kuningasparka tunsi itsensä hyvin hölmöksi, mutta kun ( katso) hauska osuus jutussa, (aloita) nauroikin. Kaikki nauroivat vielä palatessaan linnaan. Kuningas ei (käytä) enää peruukkiaan.
tarinan opetus on: kun ihmiset nauravat meille, on parempi nauraa heidän kanssaan.
article B Giacomo