International Phonetic Alphabet
International Phonetic Alphabet (IPA) on 1800-luvulla kehitetty aakkosto, joka kuvaa tarkasti kielten ääntämistä. Kansainvälisen foneettisen aakkoston (IPA) yhtenä tavoitteena oli tarjota ainutlaatuinen symboli jokaiselle kielen omaleimaiselle äänteelle—toisin sanoen jokaiselle äänteelle eli foneemille, joka auttaa erottamaan yhden sanan toisesta.
International Phonetic Association, Department of Linguistics, University of Victoria, Victoria, British Columbia, Kanada
IPA-käsitteen otti ensimmäisenä esille Otto Jespersen kirjeessään kansainvälisen foneettisen yhdistyksen Paul Passylle ja sen kehitti A. J. Ellis, Henry Sweet, Daniel Jones ja Passy 1800-luvun lopulla. Sen luojien tarkoituksena oli yhtenäistää puhutun kielen edustus, jolloin vältettiin sekaannus, joka johtui kaikissa kielissä käytetyistä epäjohdonmukaisista konventionaalisista kirjoitusasuista. IPA: n tarkoituksena oli myös syrjäyttää nykyiset lukuisat yksittäiset transkriptiojärjestelmät. Se julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1888, ja sitä tarkistettiin useita kertoja 1900-ja 2000-luvuilla. Aakkosista vastaa International Phonetic Association, joka julkaisee kaavion, johon se on tiivistetty.
IPA käyttää pääasiassa Roomalaisia merkkejä. Muut kirjaimet on lainattu eri kirjaimistoista (esimerkiksi Kreikasta) ja muunneltu roomalaisen tyylin mukaisiksi. Diakritiikkaa käytetään äänteiden hienoihin erotteluihin ja osoittamaan vokaalien, pituuden, stressin ja sävelten nasalisoitumista.
IPA: ta voidaan käyttää laajaan ja kapeaan transkriptioon. Esimerkiksi englannin kielessä on vain yksi t-äänne, joka erottuu syntyperäisistä puhujista. Siksi laajassa transkriptiossa tarvitaan vain yksi symboli, joka ilmaisee jokaisen t-äänteen. Jos on tarpeen litteroida suppeasti englanniksi, diakriittiset merkit voidaan lisätä osoittamaan, että T: T sanoissa tap, pat ja stem eroavat hieman ääntämiseltään.
IPA: sta ei tullut sen suunnittelijoiden tarkoittamaa yleistä foneettista transkriptiojärjestelmää, ja sitä käytetään Amerikassa harvemmin kuin Euroopassa. Tunnustetuista puutteistaan huolimatta se on laajalti kielitieteilijöiden käytössä ja sanakirjoissa, joskin usein jonkin verran muunneltuna. IPA: ta käyttävät myös laulajat.