kahden Bacillus-lajin probioottisen itiön vaikutukset hematologisiin, biokemiallisiin ja tulehduksellisiin parametreihin Salmonella Typhimurium-tartunnan saaneilla rotilla

salmonellan lukumäärän laskeminen

B. subtilis-ja B. coagulans-vaikutusten selvittäminen salmonellan määrässä ruoansulatuskanavassa ja sen tunkeutumisessa kohde-elimiin, S: n lukumäärä. Typhimurium maksassa, pernassa, suoliliepeen imusolmukkeissa, ulosteessa sekä ileumin ja kiukaan pitoisuuksissa laskettiin päivinä 1, 3, 5 ja 7 salmonellan syöttämisen jälkeen. Tulokset esitetään yksityiskohtaisesti taulukoissa 1 ja 2. Nollakontrolliryhmästä ja Probioottikontrolliryhmästä ei ole eristetty salmonellaa kaikkina näytteenottopäivinä. Ensimmäisenä näytteenottopäivänä suoralla pinnoituksella salmonellan määrä kaikkien neljän hoitoryhmän maksassa, pernassa ja suoliliepeen imusolmukkeissa oli nolla. Selektiivisen väkevöinnin avulla Salmonellaryhmään kuuluvien neljän rotan imusolmukkeet ja yhden rotan maksa sekä probiootti+Salmonella-ryhmään kuuluvan rotan imusolmukkeet osoittivat salmonellan esiintymisen. 3., 5. ja 7. päivänä gavagoinnin jälkeen salmonellaa todettiin salmonella-ja probiootti+Salmonellaryhmien maksassa, pernassa ja imusolmukkeissa. Tulosten mukaan imusolmukkeissa on enemmän salmonellaa kuin maksassa ja pernassa (P < 0, 05). Probioottien avulla salmonellan määrä maksassa, pernassa ja suoliliepeen imusolmukkeissa väheni merkittävästi kaikkina kolmena näytteenottopäivänä(p < 0, 05); tulokset osoittavat myös, että ajan myötä salmonellan vähenemistrendi kasvoi. Ileumissa, cecumissa ja ulosteissa erittyvän salmonellan määrä lisääntyi 5.päivään saakka gavagoinnin jälkeen ja väheni jälleen 7. päivänä, mikä oli samanlaista Salmonella-ja probiootti+Salmonella-ryhmissä. Salmonellan määrä ileumissa (p < 0, 05), cecum (p < 0.05) ja ulostetta probiootti+Salmonella-ryhmässä oli vähemmän kuin Salmonellaryhmässä ensimmäisestä näytteenottopäivästä lähtien.

korrelaatiokerroin ileumin, kiukaan ja ulosteen salmonellan määrän ja maksan salmonellan määrän välillä oli 0, 67, 0, 54 ja 0, 69; pernassa 0, 72, 0, 83 ja 0, 71; suoliliepeen imusolmukkeissa vastaavasti 0, 72, 0, 78 ja 0, 66 (p< 0, 05).

kuten tulokset osoittavat, probiootit B. subtilis ja B. koagulantit eivät täysin estäneet salmonellan infiltraatiota imusolmukkeisiin, mutta ne aiheuttivat viivästynyttä salmonellan infiltraatiota imusolmukkeisiin ja sitä kautta pernaan ja maksaan. Lisäksi probiootit nopeuttavat tämän taudinaiheuttajan poistamista tartunnan saaneessa ryhmässä. Kuten aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, probiooteilla on suotuisa vaikutus, joka estää patogeenisten bakteerien kolonisaation ruoansulatuskanavassa, kilpailu ravintoaineista ja tarttumisreseptoreista sekä isäntäimmuniteetti20, 21. Koska salmonellan määrä oli suurimmillaan 5. päivänä gavagingin jälkeen ja näiden kahden ryhmän väliset erot, voidaan sanoa, että B. subtilis ja B. coagulans vähentävät S. Typhimuriumin kolonisaatiota ja invaasiota. Vila ym. (2009)osoitti myös, että B. cereus var. toyoi vähensi S. Entritidisin kolonisaatiota ja maihinnousua broiler22: ssa. La Ragione and Woodward (2003) osoitti, että B. subtilisin gavagointi jopa päivää ennen S. Enteridisin saamista vähensi salmonellan määrää maksassa, pernassa, jejenumissa, ileumissa, paksusuolessa ja cecumissa. S-kirjaimen numero. Enteritidis parani sellaisten poikasten umpisuolesta, jotka olivat saaneet ennen B. subtilis-itiöitä, mikä oli huomattavasti pienempi kuin kontrolliryhmä, joka ei ollut saanut B. subtilis-itiöitä 12. Feng ym. (2016) osoitti, että Lactobacillus plantarum PZ01, Lactobacillus salivarius JM32 ja Pediococcus acidilactici JH231 vähensivät salmonellan määrää suolistosisällössä, pernassa ja maksassa salmonellatartunnan Aikana5. Sen lisäksi, Barba-Vidal et al. (2017) osoitti, että Bifidobacterium longum subsp. infantis CECT 7210 ja Bifidobacterium animalis subsp. lactis BPL6 vieroitetussa porsasmallissa ei kyennyt estämään Salmonellatartuntaa, sillä useimmat niistä kaikki muuttuivat positiivisiksi ulosteissa päivä haasteen jälkeen. Tästä huolimatta probiootti pystyi vähentämään taudinaiheuttajakuormaa paksusuolessa ja ulosteessa, mikä viittaa bifidobakteeriyhdistelmän mahdollisuuteen sulkea Salmonella23 pois.

hematologiset parametrit

tulokset osoittivat, että hematokriittiarvo (PCV), punasolujen määrä (RBC) (5.päivään asti) ja hemoglobiinipitoisuus (HB) (3. päivään asti) olivat salmonellaryhmässä muita ryhmiä suuremmat (p < 0, 05). Nämä arvot palautuivat normaalille vaihteluvälille päivään 7 mennessä (Taulukko 3). Nämä lisäykset olivat seurausta salmonellaryhmän vakavasta nestehukasta, joka johtui ripulista 22. Salmonellaryhmässä uloste oli löysempää kuin Nollakontrolliryhmässä 3 päivän ajan gavagoinnin jälkeen. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että Salmonella Typhimurium lisää porsaiden Hb -, PCV-ja RBC-määrää 23 ja poikas24. SALMONELLARYHMÄSSÄ PUNASOLUMÄÄRIEN suuntaus oli laskeva 1.päivästä 7. päivään (p < 0, 05). Probiootti+Salmonella-ryhmässä PCV -, punasolu-ja Hb-pitoisuudet eivät kuitenkaan nousseet, ja nämä parametrit olivat samanlaiset kuin Nollakontrolliryhmässä. Probiootti+Salmonella-ryhmässä Salmonella osoitti matalampaa patogeenisuutta johtuen aktiivisista probiooteista,jotka estivät salmonellan kolonisaation ja kilpailivat ravintoaineista ja tarttumisvastaanottajista20, 21.

tulokset osoittavat, että trombosyyttimäärissä ei havaittu merkitsevää eroa (p > 0, 05) (tiedot eivät näy).

valkosolujen (WBC) ja neutrofiilien määrä Salmonellaryhmässä oli merkitsevästi suurempi kuin muilla ryhmillä ensimmäisenä päivänä ruokinnan jälkeen. Valkosolujen ja neutrofiilien määrä lisääntyi kolmen päivän aikana infektiosta, minkä jälkeen ne alkoivat laskea 5.päivästä lähtien. Probioottien käyttö ennen salmonellan gavagointia vähensi WBC-ja neutrofiilitasojen noususuuntausta ja nosti lopulta näiden kahden indikaattorin tasot normaalitasolle 5.päivään mennessä. Päivänä 7 salmonella-ja probiootti+Salmonella-ryhmien välillä ei havaittu merkitseviä eroja valkosolujen ja neutrofiilien määrässä (p > 0, 05). Määrät olivat suuremmat kuin Nollakontrolliryhmässä ja Probioottikontrolliryhmässä (Taulukko 4).

salmonellan kulkeutuminen lisäsi merkittävästi lymfosyyttien määrää verrattuna Nollakontrolliryhmään (p < 0, 05). Probioottien käyttö ennen salmonellan gavagointia vähensi lymfosyyttien kasvavaa suuntausta merkittävästi (P < 0, 05). Tulokset pitivät paikkansa päivistä 1-5, mutta 5.päivänä Salmonella-ja probiootti+Salmonellaryhmien välillä ei havaittu merkittävää eroa (p > 0, 05). 7.päivänä probiootti+Salmonella-ryhmässä lymfosyyttien määrä palautui normaalille tasolle, eikä pitoisuuksissa ollut eroja verrattuna Nollakontrolliryhmään. Salmonellaaliryhmässä lymfosyyttien määrä oli kuitenkin suurempi kuin kolmessa muussa ryhmässä (P < 0, 05) (Taulukko 4).

monosyyttien, eosinofiilien ja basofiilien määrissä ei havaittu merkitseviä eroja neljän hoitoryhmän välillä (p > 0, 05) (tiedot eivät näy).

korrelaatiokerroin ileumin, umpisuolen, ulosteen, maksan, pernan ja suoliliepeen imusolmukkeiden salmonellan lukumäärän välillä, kun valkosolujen määrä oli 0, 32, 0, 36, 0, 30, 0, 33, 0, 47 ja 0, 48; neutrofiilien määrä oli 0, 26, 0, 32, 0, 24, 0, 29, 0, 47 ja 0, 47; ja lymfosyyttien määrä oli 0, 32, 0, 36, 0, 30, 0, 30, 0, 44 ja 0, 45 (p < 0, 05).

tässä kokeellisessa tutkimuksessa valkosolujen määrä Salmonellaryhmässä oli merkitsevästi enemmän kuin muissa ryhmissä ensimmäisenä päivänä gavagoinnin jälkeen neutrofiilien ja lymfosyyttien määrän lisääntymisen vuoksi. Tämä varmistui myös ennen kuin Salmonella aiheutti neutrofiilien määrän ja lymfosyyttien lisääntyminen johti WBC: n määrän kasvuun 24, 25. Salmonellan määrän lisääntymiseen ileumissa, umpirauhasessa, ulosteissa, maksassa, pernassa ja suoliliepeen imusolmukkeissa liittyi myös valkosolujen, neutrofiilien ja lymfosyyttien määrän lisääntyminen (p < 0, 05). Probiootti + Salmonella-ryhmässä nämä pitoisuudet kuitenkin nousivat viiveellä. Nämä tulokset viittaisivat siihen, että B. subtilis ja B. koagulans vähentävät S. Typhimuriumin vaikutuksia. Lisäksi probiootti+Salmonella-ryhmässä S. Typhimuriumin aiheuttamat komplikaatiot nähdään lyhyemmässä ajassa ja muutokset palautuvat normaalipohjaan nopeammin kuin Salmonellaryhmässä. Havelaar ym. (2001) osoitti, että S. Enteritidis aiheuttaa rotilla havaittavia muutoksia neutrofiilien määrässä 104 PMY: n annoksesta ylöspäin, ja viiden päivän kuluttua havaittiin suurta valkosolujen ja neutrofiilien määrän nousua. Nämä tulokset osoittivat, että kaikilla leukosyyttityyppeillä eosinofiilejä lukuun ottamatta on positiivinen annos-vastesuhde 26.

biokemialliset parametrit

nollakontrolliryhmien ja probioottisten kontrolliryhmien välillä ei havaittu merkitsevää eroa biokemiallisissa parametreissa (p > 0, 05). Salmonellatartunta lisäsi veren kokonaisproteiini-ja globuliinipitoisuuksia (p < 0, 05), mutta sillä ei ollut merkittävää vaikutusta veren seerumin albumiiniin (p > 0, 05). Probioottien kulutus Salmonellaryhmässä vähensi merkittävästi kokonaisproteiini-ja globuliinipitoisuuksia (P < 0.05) ja toi nämä tasot lähelle kontrolliarvoja (Taulukko 5). Globuliinin ja kokonaisproteiinin määrä 1., 3. ja 5. päivänä oli salmonellaryhmässä huomattavasti suurempi kuin probiootti+Salmonella-ryhmässä, ja molemmat olivat suurempia kuin Nollakontrolliryhmässä. 7. päivänä probiootti + Salmonella-ryhmällä globuliinin ja kokonaisproteiinin määrä oli sama kuin Nollakontrolliryhmällä. Salmonellan oraalinen inokulaatio stimuloi immuunivastetta, mukaan lukien humoraalinen ja soluvälitteinen vaste, mikä nostaa immunoglobuliinin seerumitasoa ja johtaa kokonaisproteiinimäärän nousuun 27. Kuten tulokset osoittavat, albumiinin määrässä ei havaittu eroja ryhmien välillä. Näin ollen kokonaisproteiinin muutokset johtuvat globiinipitoisuuksien määrän muutoksesta. Salmonellan määrän lisääntymiseen maksassa, pernassa ja suoliliepeen imusolmukkeissa liittyi seerumin globuliini ja kokonaisproteiinin lisääntyminen (p < 0, 05). Korrelaatiokerroin salmonellan määrän ja veren kokonaisproteiinimäärän välillä maksassa, pernassa ja suoliliepeessä oli 0,25, 0,28 ja 0,35; globuliinin 0,25, 0,35 ja 0,43. B. subtilis ja B. koagulans vähentävät globuliinipitoisuutta ja myös kokonaisproteiinipitoisuutta verrattuna Salmonellaryhmään. Tämä osoittaa, että B. subtilis ja B. coagulans vähentävät S. Typhimuriumin patogeenistä vaikutusta. Abudabos ym. (2016) osoitti, että Bacillus probioottina ei vaikuttanut kokonaisproteiini -, globuliini-ja albumiinipitoisuuksiin. Salmonellalle altistuessaan probiootit estävät albumiinin vähenemistä ja globuliinin lisääntymistä, mikä johti positiiviseen salmonella28-kontrolliin.

neljän ryhmän välillä ei ollut merkittävää eroa alkalisen fosfataasin (ALP) määrässä näytteenottopäivien aikana (p > 0, 05) (tiedot eivät näy). Alaniinitransaminaasin (alat) ja aspartaattitransaminaasin (ASAT) määrissä ei havaittu merkittäviä eroja neljän ryhmän välillä ennen 5.näytteenottopäivää (p > 0, 05), kun taas 7. päivänä Salmonella lisäsi merkittävästi alat-ja ASAT-aktiivisuutta (p < 0, 05). Probioottien nauttiminen piti näiden kahden entsyymin pitoisuudet normaalilla tasolla koko näytteenottojakson ajan (Taulukko 6). Alat-ja ASAT-arvojen nousu 7.päivänä oraalisen rokotuksen jälkeen Salmonellaryhmässä viittaa maksatulehdukseen ja-vaurioon29. Probiootti+Salmonella-ryhmässä ei kuitenkaan havaittu nousua, mikä tarkoittaa, että B. subtilis ja B. koagulans estävät S. Typhimuriumin patogeenisen vaikutuksen ja maksatulehduksen. Myös probiootti+Salmonella-ryhmän maksatekijän vähäisemmät muutokset johtuvat siitä, että tässä ryhmässä on vähemmän salmonellaa kuin Salmonellaryhmässä.

infektioiden aikana S. Typhimurium leviää systeemisesti Peyerin laastareista maksaan ja pernaan, jossa se jatkaa kasvuaan makrofageissa 30, 31. Glykolyysiä tarvitaan S. Typhimuriumin solunsisäiseen replikaatioon ja selviytymiseen makrofageissa32. Matalampi glukoosi voi johtua suuremmasta veren glukoosin otosta, kun aineenvaihdunta reagoi Salmonellatartuntaa23 vastaan. Salmonella-ryhmässä glukoosimäärät kasvoivat 1.ja 3. päivänä rokotuksen jälkeen (Taulukko 6), mutta pysyivät normaalin vaihteluvälin rajoissa probiootti+Salmonella-ryhmässä, mikä tarkoittaa B. subtilis ja B. koagulans vähentävät salmonellan vaikutuksia. Salmonellan määrän lisääntymiseen ileumissa, sykkyräsuolessa, ulosteissa, maksassa ja pernassa liittyi seerumin glukoosin aleneminen (p < 0, 05). Korrelaatiokerroin ileumin, cecumin, ulosteen, maksan ja pernan salmonellan määrän ja seerumin glukoosin välillä oli -0,28, -0,31, -0,26, -0,22 ja -0.22 järjestyksessä (P < 0, 05).

salmonellatartunta nosti laktaattidehydrogenaasin (LDH) pitoisuutta merkittävästi (p < 0, 05). LDH on tunnustettu solujen toksisuuden merkkiaineeksi, ja pienempi määrä osoittaa pienempiä soluvaurioita33. Probioottien käyttö Salmonella-tartunnan saaneilla rotilla johti LDH-tason pienempään kasvuun, mutta se oli silti suurempi kuin Nollakontrolliryhmässä ja Probioottiryhmässä (p < 0, 05) (Taulukko 7). Tämä osoittaa, että B. subtilis ja B. koagulantit vähentävät salmonellan aiheuttamia soluvaurioita. Salmonellan määrän lisääntymiseen ileumissa, umpirauhasessa, ulosteissa, maksassa, pernassa ja suoliliepeen imusolmukkeissa liittyi LDH: n suureneminen (p < 0, 05).

Salmonellaryhmässä kreatiiniarvot nousivat 5.päivä gavagoinnin jälkeen. Sama suuntaus havaittiin veren ureatypessä (BUN) 5.ja 7. näytteenottopäivänä, mikä viittasi munuaisten toimintahäiriöön. Sen mainitsi myös Doorn et al. (2006) salmonellainfektiossa esiintyi munuaisten toimintahäiriöitä, mikä aiheuttaa BNU: n ja kreatiniinin kasvu34. Probiootti + Salmonella-ryhmässä kreatiinin ja pun: n määrä oli samansuuruinen kuin Nollakontrolliryhmässä ja Probioottikontrolliryhmässä (p > 0, 05) kaikkina näytteenottopäivinä (Taulukko 7). Se osoittaa, että B. subtilis ja B. koagulans estävät S. Typhimuriumin patogeenisen vaikutuksen munuaisiin.

salmonellan määrän lisääntymiseen maksassa, pernassa ja suoliliepeen imusolmukkeissa liittyi BUN-ja kreatiinitason nousua (p < 0, 05). Korrelaatiokerroin salmonellan määrän ja kreatiinin määrän välillä maksassa, pernassa ja suoliliepeen imusolmukkeissa oli 0, 28, 0, 40 ja 0, 45 ja BUN: n välillä vastaavasti 0, 41, 0, 59 ja 0, 53 (p < 0, 05).

salmonellaryhmän kokonaisraudan määrä nousi merkittävästi 1., 3. ja 5. päivänä, minkä jälkeen se palasi normaalialueelle 7. päivänä. S. Typhimurium erittää sideroforeja sitoutuakseen rautaan35. Probioottien käyttö kuitenkin piti veren kokonaisrautapitoisuuden normaalialueella kaikkina näytteenottopäivinä (Taulukko 7). Probiootti + Salmonella-ryhmässä se on ollut korkeampi juuri 1.päivänä ja palannut sen jälkeen normaalialueelle. Tämä viittaisi siihen, että Salmonella kuitenkin lisää seerumin raudan määrää, mutta probiootit estävät tätä mekanismia. Geith ym. (2015) raportoi Lactobacillus acidophilus-valmisteen hyödyllisestä roolista akuutin vaiheen parametrien, kuten fibrinogeenin, ESR: n, TIBC: n (raudan sitoutumiskyvyn kokonaismäärä), UIBC: n (tyydyttymätön raudan sitoutumiskyky) ja keruloplasmiinin, muuttamisessa ja toisaalta albumiinin, kokonaisproteiinin, raudan ja transferriinin saturaatioprosentin suurenemisessa S. Typhimurium-infektion aikana Albiinoratsassa4.

tulehdusvälittäjien määritys

probioottiryhmässä ja Nollakontrolliryhmässä tulehdusvälittäjien, kuten TNF-α: n, seerumin amyloidi A: n (SAA) ja IL-10: n taso oli sama (p > 0, 05). Salmonellatartunta lisäsi merkittävästi TNF-α: n ja SAA: n pitoisuuksia kaikkina näytteenottopäivinä (p < 0, 05). Probiootti+Salmonella-ryhmässä näiden kahden tulehdusvälittäjän taso laski merkittävästi Salmonellaryhmään verrattuna (p < 0.05), mutta oli silti suurempi kuin Nollakontrollit ja probioottiset Kontrolliryhmät (P < 0, 05) (viikunat. 1 ja 2).

TNF-α: n (pg/ml) määrä seeruminäytteissä rotista, joilla oli erilaisia käsittelyjä 1, 3, 5 ja 7 päivän kuluttua salmonellan gavagoinnista. Arvot ovat 5 riippumattoman toisinnon keskiarvoja. Nollakontrolliryhmä: vastaanottava vesi; probioottinen kontrolliryhmä: vastaanottava vesi, joka sisältää 5 × 107 itiötä/ml B. subtilis-bakteeria ja 5 × 107 itiötä/ml B. coagulans-bakteeria; Salmonellaryhmä: vastaanottava vesi ja S. Typhimuriumin intragastrinen ruokintaletkutus, jonka arvo on 1 × 109 PMY; probiootti+Salmonella-ryhmä: vastaanottava vesi, joka sisältää 5 × 107 itiötä/ml B. subtilis-bakteeria ja 5 × 107 itiötä/ml B. koagulans-bakteeria ja 1 × 109 PMY S. Typhimurium-bakteerin intragastrista ruokintaletkua. Nollakontrollien ja probioottisten kontrolliryhmien linja on päällekkäinen. Eri kirjaimet kertovat merkitsevistä eroista ryhmien välillä jokaisena päivänä (P < 0, 05).

seerumin amyloidi A: n määrä (µg/ml) seeruminäytteissä rotilla, joilla on tehty erilaisia käsittelyjä 1, 3, 5 ja 7 päivän kuluttua salmonellan syöttämisestä. Arvot ovat 5 riippumattoman toisinnon keskiarvoja. Nollakontrolliryhmä: vastaanottava vesi; probioottinen kontrolliryhmä: vastaanottava vesi, joka sisältää 5 × 107 itiötä/ml B. subtilis-bakteeria ja 5 × 107 itiötä/ml B. coagulans-bakteeria; Salmonellaryhmä: Vastaanottava vesi ja S. Typhimuriumin 1×109 PMY: n intragastrinen letkutus; probiootti+Salmonella-ryhmä: vastaanottava vesi, joka sisältää 5 × 107 itiötä/ml B. subtilis-bakteeria ja 5 × 107 itiötä/ml B. coagulans-bakteeria ja 1 × 109 PMY: n intragastrista letkua S. Typhimuriumia. Nollakontrollien ja probioottisten kontrolliryhmien linja on päällekkäinen. Eri kirjaimet kertovat merkitsevistä eroista ryhmien välillä jokaisena päivänä (P < 0, 05).

salmonellatartunta lisäsi il-10-pitoisuuksia merkitsevästi kaikkina päivinä verrattuna Nollakontrolliryhmään (p < 0, 05), kun taas probioottien nauttiminen estää IL-10-tason nousun aina 3.päivään asti salmonellan annostelun jälkeen. Päivänä 5 IL-10: n taso nousi kuitenkin merkittävästi ja laski jälleen 7.päivänä verrattuna Nollakontrolliryhmään (Kuva. 3). Korrelaatiokerroin ileumin, cecumin, ulosteiden, maksan, pernan ja suoliliepeen imusolmukkeiden salmonellan lukumäärän välillä TNF-α-pitoisuudella oli 0,39, 0,41, 0,37, 0,46, 0,61 ja 0,62; SAA-pitoisuudella 0,39, 0,43, 0,37, 0,43, 0,64 ja 0,61; IL-10-pitoisuudella 0,43, 0,51, 0, 41, 0, 34, 0, 56 ja 0, 59 (p < 0, 05).

IL-10: n (pg/ml) määrä seeruminäytteissä rotista, joilla oli erilaisia käsittelyjä 1, 3, 5 ja 7 päivän kuluttua salmonellan gavagoinnista. Arvot ovat 5 riippumattoman toisinnon keskiarvoja. Nollakontrolliryhmä: vastaanottava vesi; probioottinen kontrolliryhmä: vastaanottava vesi, joka sisältää 5 × 107 itiötä/ml B. subtilis-bakteeria ja 5 × 107 itiötä/ml B. coagulans-bakteeria; Salmonellaryhmä: vastaanottava vesi ja 1 × 109 PMY S. Typhimurium-bakteerin intragastrinen ruokintaletku; probiootti+Salmonella-ryhmä: Saa vettä, joka sisältää 5 × 107 itiötä/ml B. subtilisia ja 5 × 107 itiötä/ml B. koagulansia ja 1 × 109 PMY: tä S. Typhimuriumia sisältävää intragastrista ruokintaletkua. Eri kirjaimet kertovat merkitsevistä eroista ryhmien välillä jokaisena päivänä (P < 0, 05).

systeeminen infektio ja bakteerien kolonisaatio suolistossa indusoivat SAA-proteiineja maksassa36. TNF-α muodostuu lipopolysakkaridivasteen (LPS) varhaisessa vaiheessa, ja sen uskotaan olevan merkittävä välittäjäaine LPS: n erilaisiin patofysiologisiin vasteisiin 37. IL-10 toimii myös välttämättömänä molekyylinä S. Typhimurium-infektion mahdollistamiseksi vähentämällä liukoisia tulehduksellisia taustatekijöitä, jotka voivat aktivoida sekä synnynnäisiä että adaptiivisia immuunivasteita, jotka rajoittavat S. Typhimurium-disseminaatiota38. Nykyisessä tutkimuksessa S. Typhimurium aiheutti il-10: n, TNF-α: n ja SAA: n lisääntymisen, mutta B. subtilis ja B. koagulans pienentävät näitä parametreja. Nämä probiootit vähentävät salmonellan määrää suolistossa ja estävät tämän patogeenin kolonisaation. Myös alhaisemmat LPS-pitoisuudet johtavat SAA: n, TNF-α: n ja IL-10: n vähäisiin muutoksiin verrattuna Salmonellaryhmään. Salmonellan määrän vähenemiseen ileumissa, umpirauhasessa, ulosteissa, maksassa, pernassa ja suoliliepeen imusolmukkeissa liittyi SAA: n, TNF-α: n ja IL-10: n väheneminen (p < 0, 05). Feng ym. (2016) osoitti, että Lactobacillus plantarum PZ01, Lactobacillus salivarius JM32 ja Pediococcus acidilactici JH231 vähensivät lipopolysakkaridin indusoiman TNF-α-tekijän (LITAF), IL-1β: n, IL-6: n ja IL-12: n pitoisuuksia seerumissa ja lisäsivät il-10: n pitoisuuksia seerumissa broileripikanoiden salmonellatartunnan aikana5.

kokonais antioksidanttikapasiteetti (Tac)

salmonellatartunta vähensi TACin määrää merkittävästi (p < 0, 05), kun taas probioottien käyttö Salmonellalle altistumisen aikana lisäsi TACia (p < 0, 05) (Kuva. 4). Salmonellan lukumäärän korrelaatiokerroin ileumissa, umpirauhasessa, ulosteissa, maksassa, pernassa ja suoliliepeen imusolmukkeissa TAC: n määrän kanssa oli -0,36, -0,37, -0,34, -0,39, -0,43 ja -0,48 järjestyksessä (p < 0,05).

kokonais antioksidanttikapasiteetin (tac) (mM/L) määrä eri hoitoja saaneiden rottien seeruminäytteissä 1, 3, 5 ja 7 vuorokauden kuluttua salmonellaa. Arvot ovat 5 riippumattoman toisinnon keskiarvoja. Nollakontrolliryhmä: Vastaanottava vesi; probioottinen kontrolliryhmä: vastaanottava vesi, joka sisältää 5 × 107 itiötä/ml B. subtilis-bakteeria ja 5 × 107 itiötä/ml B. coagulans-bakteeria; Salmonellaryhmä: vastaanottava vesi, joka sisältää 1 × 109 PMY: tä S. Typhimurium-bakteeria, probiootti+Salmonellaryhmä: vastaanottava vesi, joka sisältää 5 × 107 itiötä/ml B. subtilis-bakteeria ja 5 × 107 itiötä/ml B. koagulans-bakteeria ja 1 × 109 PMY: tä S. typhimurium. Eri kirjaimet kertovat merkitsevistä eroista ryhmien välillä jokaisena päivänä (P < 0, 05).

tulehdusprosessien aikana fagosyyttien aktivaatio ja bakteerituotteet tehostavat monikomponenttista flavoproteiini NADPH-oksidaasia, joka katalysoi suurten määrien superoksidi-anioniradikaalien tuotantoa. Tämän seurauksena keho vaatii riittävän määrän antioksidanttia, jotta vältetään reaktiiviset happilajin haitalliset vaikutukset. Siksi antioksidantteja tarvitaan säätelemään reaktioita, jotka vapauttavat vapaita radikaaleita39. S. Typhimurium lisää oksidatiivista stressiä. LPS of S. Typhimurium voi indusoida H2O2: n tuotantoa ja samanaikaisesti vähentää TAC40: tä. Tässä tutkimuksessa Tac laski enemmän Salmonella-ryhmässä kuin probiootti+Salmonella-ryhmässä. Salmonellan määrän lisääntymiseen ileumissa, umpirauhasessa, ulosteissa, maksassa, pernassa ja suoliliepeen imusolmukkeissa liittyi TACin aleneminen (p < 0, 05). Tämä osoittaa, että probiootit vähentävät salmonellan aiheuttaman stressin tuhoisia vaikutuksia. Myös B. subtilis ja B. coagulans probiootteina aiheuttavat Tac-määrien kasvua verrattuna verrokkiryhmään. Nämä probiootit siis valmistavat elimistöä altistumiseen taudinaiheuttajalle ja niiden aiheuttamaan stressiin.

malondialdehydin (MDA) mittaus

MDA: n määrä näytteenottojakson aikana oli suurempi Salmonella-ja probiootti+Salmonella-ryhmissä verrattuna Nollakontrolliryhmään ja Probioottikontrolliryhmään. Probioottien käyttö salmonellatartunnan aikana vähensi MDA: ta, mutta väheneminen ei ollut merkittävää (P > 0, 05). PROBIOOTTIKONTROLLIRYHMÄN MDA-pitoisuus oli samankaltainen kuin Nollakontrolliryhmän (Fig. 5).

malondialdehydin (MDA) määrä (mM/L) seeruminäytteissä rotilla, joilla oli erilaisia käsittelyjä 1, 3, 5 ja 7 päivän kuluttua salmonellaa. Arvot ovat 5 riippumattoman toisinnon keskiarvoja. Nollakontrolliryhmä: vastaanottava vesi; probioottinen kontrolliryhmä: vastaanottava vesi, joka sisältää 5×107 itiötä/ml B. subtilis-bakteeria ja 5 × 107 itiötä/ml B. coagulans-bakteeria; Salmonellaryhmä: vastaanottava vesi ja 1 × 109 PMY: tä S. Typhimurium-bakteeria sisältävä intragastrinen ruokintaletku; Probiootti+Salmonella-ryhmä: vastaanottava vesi, joka sisältää 5 × 107 itiötä/ml B. subtilis-bakteeria ja 5 × 107 itiötä/ml B. coagulans-bakteeria ja 1 × 109 PMY: n intragastrista ruokintaletkua S. Typhimuriumia. Eri kirjaimet kertovat merkitsevistä eroista ryhmien välillä jokaisena päivänä (P < 0, 05).

salmonellan määrän korrelaatiokerroin ileum -, umpisuoli -, uloste -, maksa -, perna-ja suoliliepeen imusolmukkeissa MDA: n määrässä oli 0, 32, 0, 32, 0, 31, 0, 31, 0, 47 ja 0, 53 järjestyksessä (p < 0, 05). Malondialdehydi on ollut useimmin käytetty lipidiperoksidaation ja oksidatiivisen stressin biomarkkeri monissa terveysongelmissa41. MDA on yksi tuotteista, jotka lisääntyivät Salmonellataudissa. Probiootti+Salmonella-ryhmässä MDA: lla ei ole merkittävää eroa Salmonellaryhmään. Voimme päätellä, että B. subtilis ja B. koagulans probiootteina eivät vaikuta MDA-pitoisuuteen. Korrelaatiotulokset osoittivat kuitenkin, että salmonellaa oli vähemmän ileumissa, umpirauhasessa, ulosteissa, maksassa, pernassa ja suoliliepeen imusolmukkeissa, ja siihen liittyi pienempi määrä MDA: ta (p < 0, 05).