Keski-pleistoseenin siirtyminen

Keski-pleistoseenin siirtyminen (MPT), joka tunnetaan myös nimellä Keski-pleistoseenin vallankumous (MPR), on perustavanlaatuinen muutos jääkauden syklien käyttäytymisessä kvaternaaristen jäätiköiden aikana. Siirtyminen tapahtui noin 1,25-0,7 miljoonaa vuotta sitten, pleistoseenikaudella. Ennen MPT: tä jäätikköjaksoja hallitsi 41 000 vuoden jaksotus, jossa oli matala-Amplitudi, ohuet jääpeitteet ja lineaarinen suhde milankovitšin aksiaalisesta kallistumasta johtuvaan pakotteeseen. MPT: n jälkeen on ollut voimakkaasti epäsymmetrisiä syklejä, joissa ilmasto on pitkään jäähtynyt ja paksuja jääpeitteitä kertynyt, minkä jälkeen on tapahtunut nopea muutos äärimmäisistä jäätiköitymisolosuhteista lämpimään interglasiaaliin. Kierron pituudet ovat vaihdelleet, keskimäärin noin 100 000 vuotta.

viisi miljoonaa vuotta jääkauden sykliä, jotka perustuvat happi-isotooppisuhteeseen, jonka uskotaan olevan hyvä arvio globaalista jään tilavuudesta. MPT on siirtymävaihe vihreällä merkittyjen jaksojen välillä.

pleistoseenin keskivaiheen siirtymä oli pitkään selitettävä ongelma, kuten artikkelissa 100 000 vuoden ongelma kuvataan. MPT voidaan nyt toistaa numeerisilla malleilla, jotka olettavat ilmakehän hiilidioksidin vähenevän, tämän vähenemisen olevan hyvin herkkää ja regolithien vähittäistä poistumista pohjoisella pallonpuoliskolla jäätiköitymisprosessien alaisilta alueilta kvaternäärin aikana. CO
2: n pieneneminen voi liittyä vulkaanisessa purkautumisessa tapahtuneisiin muutoksiin, merisedimenttien hautautumiseen, karbonaattisadon lisääntymiseen tai merien rautalannoitukseen jäätikön aiheuttamasta pölystä.

Regoliittien uskotaan vaikuttavan jäätiköitymiseen, koska jää, jonka pohja on regoliitilla paineen sulamispisteessä, liukuu suhteellisen helposti, mikä rajoittaa jääkerroksen paksuutta. Ennen Kvartäärikautta Pohjois-Amerikassa ja Pohjois-Euraasiassa uskotaan olleen paksuja regolitiittikerroksia, jotka myöhemmät jäätiköt ovat kuluttaneet laajoilta alueilta. Myöhemmät jäätiköt perustuivat enenevässä määrin ydinalueisiin, paksujen jääpeitteiden ollessa vahvasti sidoksissa paljaaseen kallioperään.

vuonna 2020 julkaistussa tutkimuksessa kuitenkin todettiin, että jääkauden päättymiseen on saattanut vaikuttaa pleistoseenin keskivaiheilta alkanut siirtymävaihe, joka aiheutti pohjoisella pallonpuoliskolla voimakkaampia kesiä.