Kreolinationalismi

Kreolinationalismi tai Criollonationalismi viittaa ideologiaan, joka syntyi itsenäisyysliikkeissä Criollojen (eurooppalaisten siirtomaaisäntien jälkeläisten) keskuudessa erityisesti Latinalaisessa Amerikassa 1800-luvun alussa. Kreolinationalistit halusivat loppua eurooppalaisten valtojen valvonnalle. Tämä tavoite helpottui, kun Ranskan keisari Napoleon otti Espanjan ja Portugalin hallintaansa ja katkaisi hallintaketjun Espanjan ja Portugalin kuninkaista paikallisiin käskynhaltijoihin. Uskollisuus Napoleonin valtioille hylättiin, ja yhä useammin kreolit vaativat itsenäisyyttä. He pyrkivät syrjäyttämään ”niemet” – väliaikaiset virkamiehet, jotka lähetettiin emämaasta määräämään valvontaa. He saavuttivat sen sisällissotien jälkeen 1808-1826. Termiä käytetään yleensä muista pesäkkeistä Dekolonisaation aikana.

historioitsija Joshua Simon väittää, että ”kreoleilla oli monia etuoikeuksia, ja he hyötyivät erityisesti suuren alkuperäisväestön, afrikkalaisen ja sekarotuisen väestön taloudellisesta hyväksikäytöstä ja poliittisesta syrjäytymisestä….Eurooppalaisten imperiumien amerikkalaisina alamaisina kreolit kuitenkin syrjäytettiin sosiaalisesti, heiltä evättiin tasavertainen edustus suurkaupunkien neuvostoissa ja parlamenteissa ja heihin kohdistettiin kauppapolitiikkaa, jonka tarkoituksena oli edistää keisarillisten etuja siirtokuntien kustannuksella.”Näin ollen Kreolinationalismin tavoitteena oli itsenäinen kansakunta Kreolien valvonnassa. Ne eivät tyypillisesti antaneet painoarvoa alkuperäisasukkaille tai sekarotuisille kansoille, jotka muodostivat suurimman osan väestöstä useimmissa siirtomaissa. Indonesiassa Kreoliliike oli kuitenkin lähempänä Indonesian alkuperäisväestöä kuin Eurooppalaissyntyistä.

Meksikossa vuonna 1813 Chilpancingon kongressissa julistettiin ensimmäinen Meksikon itsenäisyysjulistus, joka ilmentää Kreolinationalismin tunnelmia. Historioitsija D. A. Bradingin mukaan ” Kreolipatriotismi, joka alkoi amerikanpaniaanien yhteiskunnallisen identiteetin artikulaationa, muuntui meksikolaisen nationalismin kapinalliseksi ideologiaksi.”Itsenäistymisen jälkeen Kreolinationalismi syveni julkisen vallan laajenemisen, vaalien ja poliittisten puolueiden roolin, sanomalehtien ja pamflettien saatavuuden lisääntymisen sekä kansallismielisen keskiluokan syntymisen ansiosta, joka tarjosi erittäin tukevan yleisön mielikuvituksellisille ennustuksille tulevista kansallisista saavutuksista. utopistinen Kaunokirjallisuus oli erityisen suosittu työkalu.

Perussa 1836-9 Perun ja Bolivian liitto esitti vaatimuksia perulaisesta Kreolinationalismista. Kansallismielisiä tunteita ilmaistiin Konfederaation vastaisessa lehdistössä erityisesti satiirisen runouden, novellien ja utopististen käsitteiden osalta. Inkamenneisyyden kirkastettua versiota painotettiin voimakkaasti samalla, kun intiaanien nykyhetki hylättiin. Nationalistinen, jopa rasistinen retoriikka vetää yhteen teemoja, jotka olivat saaneet alkunsa puoli vuosisataa aiemmin. Tästä tunteellisesta retoriikasta tuli Perun historiaa siitä lähtien läpikäyvän ideologian pääilmaisu. retoriikka huipentuikin 1900-luvulla, ja se osoittaa 2000-luvun kriisin merkkejä.