Kultainen vasikka
Kultainen vasikka (ללו ההוה), juutalaisessa perinteessä oli Aaronin israelilaisille tekemä epäjumala Mooseksen ollessa poissa Siinainvuorella. Se oli myös patsas, joka oli esillä myöhemmän Israelin valtakunnan kansallisissa pyhäköissä Daanissa ja Beetelissä.
hepreaksi Siinailla sattunut tapaus tunnetaan nimellä ”Chet ha ’Egel” (חטרור) tai ”vasikan synti.”Se mainitaan ensimmäisen kerran Mooseksen kirjan 32: 4: ssä. Egyptissä, jossa heprealaiset olivat äskettäin asuneet, Apis-Härkä oli vastaava palvonnan kohde, jota heprealaiset ehkä yrittivät elvyttää erämaassa. Muinaisessa Lähi-idässä ja Egeanmerellä asuvien egyptiläisten ja heprealaisten naapurien keskuudessa villihärkä aurochia palvottiin laajalti, usein Kuuhäränä ja Eelin luomuksena. Jälkimmäinen traditio on saattanut olla pitkään tunnettu myös israelilaisille, jotka myös palvoivat Eliä, kutsuen häntä myöhemmin Jahveksi, Herraksi (2. Moos. 6: 3).
kriittinen stipendi esittää, että Kultainen vasikka-tarina on saattanut saada alkunsa polemiikkina Pohjois-Israelin pyhäköitä vastaan, joissa oli kultaisia härkävasikoita esittäviä patsaita, kun taas kilpaileva Jerusalemin temppeli oli koristeltu kultaisilla kerubumin kuvilla. Tämän näkemyksen mukaan pohjoisen kuninkaan Jerobeamin lausunto vasikkapatsaan paljastamisesta Beetelissä— ”tässä on Elohim, oi Israel” – oli alun perin tarkoitettu välittämään ajatus siitä, että Jahvea/Eliä voitaisiin palvoa yhtä hyvin Beetelissä kuin Jerusalemissakin. Beetelissä oleva sonnivasikkapatsas kesti läpi Israelin valtakunnan historian, mikä oli Juudaan suuntautuneiden raamatunkirjoittajien suureksi tyrmistykseksi. Pyhäkön tuhosi lopullisesti Juudan kuningas Josia 600-luvun lopulla eaa.
kertomus kultaisesta vasikasta saa paljon huomiota rabbiinisessa perinteessä, joka vähättelee Aaronin vastuuta asiassa, samoin kuin Koraanin kertomus. Kultaisesta vasikasta on vuosisatojen kuluessa tullut kestävä symboli rappiolle, materialismille ja rahan asettamiselle elämässä todella tärkeiden asioiden edelle.
Raamatun kertomus
Kun Mooses meni Siinain vuorelle ottamaan vastaan kymmenen käskyä (2.Moos. 19:20), Hän jätti israelilaiset 40 päiväksi ja 40 yöksi (24:18). Israelilaiset pelkäsivät, ettei hän palaisi, ja pyysivät Aaronia näyttämään heille näkyvän jumalankuvan (2.Moos. 32:1), vaikka häntä oli aiemmin kielletty tekemästä sellaista (2. Moos. 20:4). Raamattu ei pane merkille Aaronin mielipidettä tästä pyynnöstä, vaan ainoastaan sitä, että hän suostui ja kokosi israelilaisten kultaiset korvakorut. Sitten hän sulatti ne ja rakensi kultaisen vasikan—tai omassa selityksessään Moosekselle: ”Minä sanoin heille:’ kenellä on kultakoruja, riisukaa ne. Sitten he antoivat minulle kullan, ja minä heitin sen tuleen, ja tämä vasikka tuli ulos.”(Exodus 32: 24)
Aaron rakensi myös alttarin vasikalle ja julisti, että seuraava päivä olisi ”Herran juhla.”Aamulla israelilaiset uhrasivat alttarilla ja viettivät juhlaa. Kun Mooses laskeutui vuorelta, hän raivostui heidän juhlistaan ja rikkoi taulut, jotka sisälsivät Jumalan Siinailla antamat Kymmenen käskyä. Sitten hän otti vasikan, poltti sen tulessa, jauhoi sen tomuksi, hajotti sen veteen ja juotti israelilaiset juomaan sen. Sitten Mooses käski leeviläistovereitaan teurastamaan tuhansia niitä, jotka olivat osallistuneet epäjumalanpalvelukseen.
tämän jälkeen Herra kertoi Moosekselle aikovansa eliminoida israelilaiset kokonaan. Mooses pyysi, että heidät säästettäisiin (Moos.32:11), Ja Jumala antoi periksi.
rikottuaan taulut vihassaan Mooses palasi jälleen Siinaille (2.Moos. 34:2) saadakseen tilalle uusia. Paastoten ja rukoillen vielä 40 päivää hän suoritti tämän tehtävän, ja tällä kertaa israelilaiset yhdistyivät hänen ja Aaronin kanssa pystyttääkseen menestyksellisesti Tabernaakkelin ja aloittaakseen matkansa erämaan halki Kanaaniin.
tulkinta
kertomuksen kontekstissa Jumala on juuri saanut valmiiksi Kymmenen käskyä israelilaisille, joihin sisältyi toinen käsky epäjumalanpalveluksen eli palvonnassa käytettävien kuvien tekemisen kieltämisestä. Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että israelilaiset palvoivat egyptiläistä Apis-Jumalaa ja palasivat siihen, minkä he olivat tunteneet vuosisatoja vankeudessa.
Tämä tulkinta on kuitenkin ongelmallinen ottaen huomioon Raamatun lausunnon, jonka mukaan Aaron ”rakensi alttarin vasikan eteen ja ilmoitti: ’huomenna on Herran juhla.'”Lisäksi hänen lausuntonsa” this is elohim, O Israel, who brought you out of Egypt”—joka usein käännetään ”these are your gods”—on luultavasti paremmin käännetty ”this is God”, ottaen huomioon, että ”Jumala” on normaali käännös ”Elohimille” koko heprealaisessa Raamatussa. Laajempi tekstiyhteys osoittaa selvästi, että israelilaiset tiesivät Jahvesta lähdön välikappaleena.
on myös otettava huomioon, että Aaronia oli aiemmin käsketty uhraamaan nuoria sonneja (2.Moos. 24:5) Jahvelle ja että israelilaisten alttareita oli koko heidän historiansa ajan rakennettu ”sarvien” kulmiin. On siis mahdollista, että Kultainen vasikka luotiin aineelliseksi kuvaukseksi uhreista, joita israelilaiset olivat kauan esittäneet Jahvelle/Elohimille. Lisäksi El—Jumalan nimi Aabrahamin päivinä—esitetään Kanaanilaisessa uskonnossa ”härkä-Elinä”, ja israelilaiset olisivat hyvinkin voineet pitää sitä sellaisena. Israelilaisten synti näyttää siis olevan Jahve/elin epäjumalanpalvontaa, ei jonkin toisen Jumalan palvontaa.
Beetelin ja Danin kultaiset vasikat
myöhemmässä Israelin historiassa, 1.Kun. 12:28, kuningas Jerobeam I: n perustettua Israelin pohjoisen kuningaskunnan, hän loi Daaniin ja Beteliin pohjoisen pyhäköt vaihtoehtoisiksi pyhiinvaelluskohteiksi Jerusalemiin. Kullekin näistä uhrikukkuloista hän rakensi muiden uskonnollisten rakennelmien ohella kultaisen vasikan ja julisti: ”teidän on liian paljon mennä ylös Jerusalemiin. Tässä on elohim, Israel, joka toi sinut ylös Egyptistä.”
kuninkaiden kirjan kirjoittajat luonnehtivat näiden kahden kultaisen vasikan rakentamista törkeäksi jumalanpilkaksi ja epäjumalanpalvelukseksi, samaan tapaan kuin alkuperäinen Kultainen vasikka-jakso. Lisäksi Mooseksen kirjan mukaan Jerusalem oli ainoa sallittu paikka, jossa voitiin uhrata uhreja Jahvelle (5. Mooseksen kirja 12:13-14), ja näin jokainen tuleva Israelin kuningas tuomittaisiin Kuninkaissa toistamaan ”Jerobeamin syntiä” ja johtamaan samalla tavalla koko Israelin kansa syntiin. Edes Israelin innokkain Jahvea kannattava ja Baalin vastainen kuningas Jeehu ei vapautunut tästä kritiikistä:
niin Jeehu tuhosi Baalin palvonnan Israelissa. Hän ei kuitenkaan kääntynyt pois Jerobeamin, Nebatin pojan, synneistä, jotka hän oli saanut Israelin tekemään—kultaisten vasikoiden palvonnasta Beetelissä ja Daanissa. (2 Kunua 10:28-29)
Beetelin pyhäkkö jatkoi olemassaoloaan vielä senkin jälkeen, kun assyria tuhosi itse pohjoisen valtakunnan vuonna 822 eaa.Juudan kuningas Joosia hävitti sen 600—luvun lopulla aloittamiensa uskonnollisten uudistusten aikana:
jopa Beetelin alttarin sen uhrikukkulan, jonka Jerobeam, Nebatin poika, oli tehnyt ja joka oli saattanut Israelin tekemään syntiä-jopa sen alttarin ja uhrikukkulan, jonka hän hävitti. Ja hän poltti uhrikukkulan ja jauhoi sen tomuksi ja poltti myös asera-Karsikon.
kriittisiä näkemyksiä
tämä skenaario herättää kysymyksen siitä, onko ”vain Jerusalem” – perinne todella lähtöisin Jumalalta vai papeilta, jotka kirjoittivat Raamatun kertomukset. Kriittisiltä tutkijoilta on myös kysyttävä, oliko” alkuperäinen ” Kultainen vasikka-tarina edes historiallinen tapahtuma vai legenda, jonka tarkoituksena oli mustamaalata Jerusalemin temppelin kanssa kilpailleita pohjoisia pyhäkköjä. Itse Jerusalemin temppelihän kerskui vaikuttavista kultaisista kerubeista, jotka jotenkin vapautettiin kritiikistä ” veistettyinä kuvina.”
tarina herättää myös joukon muita kysymyksiä: Miten kultaa voi polttaa? Miten poltettu kulta voidaan jauhaa tomuksi? Miksi Aaronia, josta tuli ylimmäinen pappi, ei rangaistu hänen teostaan?
dokumenttihypoteesi vastaa viimeiseen kysymykseen huomauttamalla, että tarina kultaisesta vasikasta ei esiinny Pappislähteessä, joka esittää Aaronin Jerusalemissa perityn pappisperinteen vakiinnuttaneena vanhurskaana Jumalan miehenä. Tarina tulee sen sijaan Elohist-lähteessä, joka on saattanut saada alkunsa pohjoisesta pyhäköstä Shilohista (Risti, 1973). Lisäksi Mooseksen kirjassa Aaron näyttää saavan rangaistuksen synnistään, sillä hän kuolee kertomuksessa paljon aikaisemmin—pian kultaisen vasikan tapauksen jälkeen (5.Moos. 10:6)—kuin hän tekee 4.Mooseksen kirjassa, jossa hän kuolee pitkän ja menestyksekkään uran jälkeen Israelin ylimmäisenä pappina (4. Moos 20: 28).
jauhaminen jauheeksi toistuu myös kuningas Joosian hallituskaudella, kun ”hän poltti uhrikukkulan ja jauhoi sen (vasikan Beetelissä) tomuksi”, mikä toistaa Mooseksen toimintaa Mooseksen kirjassa Exodus. Kriittisten tutkijoiden mukaan niin sanottuja” Mooseksen kirjoja ”muokattiin, muokattiin ja kirjoitettiin osittain Josian hallituskaudella, jotta hänet esitettäisiin” uutena Mooseksena.”(Finkelstein 2002)
Rabbinical views
”ei ole epäonnea, että Israel on kärsinyt, mikä ei ole osittain kosto vasikan synnistä”, sanoo talmudilainen perimätieto (sanh. 102a). Rikkomuksen vakavuus sai kuitenkin jotkut muinaiset Rabbit ilmaisemaan lohdulliset olosuhteet ja pyytämään anteeksi Aaronin osuutta asiassa. Erään käsityksen mukaan yleinen huuto harjoittaa epäjumalanpalvelusta tuli egyptiläisiltä, jotka olivat liittyneet israelilaisiin Maastamuutossa. Kaksi egyptiläistä taikuria, Yanos ja Yambros—jotka olivat jäljitelleet Moosesta ja toistaneet kuuluisan ihmeen, sauvojen muuttamisen käärmeiksi—saivat Aaronin vakuuttuneeksi siitä, ettei Mooses koskaan palaisi vuorelta. Saatana oli sillä välin työskennellyt kylvääkseen voimakkaita epäilyksen siemeniä israelilaisten keskuuteen (Saab. 89a; Tan., Ki Tissa, 19).
sankarillinen Hur, joka oli liittynyt Aaronin kanssa fyysisesti tukemaan Moosesta taistelussa amalekilaisia vastaan, surmattiin, koska hän kehotti uskomaan edelleen Mooseksen paluuseen, ja Aaronia uhkasi sama kohtalo. Näissä olosuhteissa hän käski miespuolisia israelilaisia tuomaan vaimojensa kultaiset korut, koska he uskoivat, että naiset olisivat uskollisia eivätkä suostuisi yhteistyöhön. Näin tosiaan oli, mutta miehet uhrasivat sitten omaa kultaansa, eikä Aaronilla ollut muuta vaihtoehtoa kuin panna se tuleen. Aivan kuten hän myöhemmin selitti Moosekselle, Kultainen vasikka nousi liekeistä elävänä ja hyppien!
toinen syy kultaisen vasikan luomiselle on se, että ilmestyessään Siinaille Jumala laskeutui profeetta Hesekielin kuvaamissa taivaallisissa vaunuissa, joissa oli neljä enkelipetoa, joista yksi oli härkä (hes. 1:10). Tämä taivaallinen olento henkeytti israelilaisten palvoman kuvapatsaan,ja Mooses käytti tätä tosiasiaa rukoillessaan Jumalaa säästämään israelilaiset. (Ex. R. xliii. 8).
Leevin heimo ei liittynyt vasikan palvontaan (Joma 66b).
Islamilainen näkemys
tarinan Islamilainen versio jättää dokumenttihypoteesin papillisen lähteen tavoin pois kaikki vihjaukset Väärinteosta Aaronilta, jota se pitää profeettana ja siksi kykenemättömänä syntiin.
Koraanissa Mooses oli ollut poissa 40 päivää ja hänen kansansa alkoi käydä levottomaksi, kun Jumala pidensi hänen poissaoloaikaansa vielä kymmenen päivää. Samiri, joka oli taipuvainen pahuuteen, ehdotti: ”todellisen johdatuksen löytämiseksi tarvitaan Jumalaa, ja minä varaan sinulle sellaisen.”Niin hän, ei Aaron, kokosi heidän kultakorunsa, kaivoi niille kuopan ja sytytti suunnattoman tulen sulattaakseen sen. Sulasta metallista hän teki kultaisen vasikan. Onton epäjumalan läpi kulkenut tuuli synnytti aavemaisen äänen, mikä sai monet taikauskoiset uskomaan, että se oli elävä Jumala.
Aaron kuitenkin Suri tätä kaikkea ja puhui suoraan: ”oi kansani! Sinua on petetty. Herranne on kaikkein hyväntahtoisin. Seuraa ja tottele minua.”He vastasivat:” me lakkaamme palvomasta tätä Jumalaa vain, jos Mooses palaa.”Palaava Mooses näki kansansa laulavan ja tanssivan vasikkapatsaan ympärillä. Raivoissaan heidän pakanallisesta rituaalistaan hän heitti Lakitaulun alas ja nykäisi Aaronin parran ja huusi: ”mikä pidätteli sinua, kun näit heidän menevän harhaan? Miksi ette taistelleet tätä korruptiota vastaan?”Aaron vastasi:” päästä irti parrastani! Lauma piti minua heikkona ja aikoi tappaa minut. Älkää siis iloitko vihollisista minusta älkääkä panko minua niiden joukkoon, jotka ovat väärintekijöitä.”
Mooseksen viha laantui, kun hän ymmärsi Aaronin avuttomuuden, ja hän alkoi hoitaa tilannetta rauhallisesti ja viisaasti. Sitten hän kääntyi Samirin puoleen, joka esitti samanlaisen tekosyyn kuin Aaron Raamatun kertomuksessa. Rikoksestaan Samiri lähetetään maanpakoon, pois ihmisten seurasta.
pyhillä vasikoilla, sonneilla ja lehmillä
Nautaeläimillä ja niiden kuvilla on pitkä palvonta-ja uhrihistoria, joka ulottuu esihistoriallisiin aikoihin. Aurokkeja ja muita laiduntavia eläimiä esittävät luolamaalaukset ovat kymmenien tuhansien vuosien takaa ympäri Eurooppaa sekä Amerikoissa ja Aasiassa. Tällaisten eläinten uhrauksiin sisältyi todennäköisesti kiitollisuuden ilmauksia eläinten hengelle siitä, että he ovat ylläpitäneet heimon ja sen jäsenten elämää.
kun eläimiä alettiin kesyttää ja järjestäytyneiden ihmisasutusten saavuttua kaupunkien tasolle kehittyi hienostuneempi uskonnollinen järjestelmä. Çatalhöyükin neoliittisessa kaupungissa nykyisessä Turkissa sonnien ja muiden eläinten päät kiinnitettiin usein seiniin. Huoneet, joissa oli näitä esineitä, saattoivat olla pyhäkköjä tai yleisiä kokoustiloja.
härkä oli Mesopotamiassa usein kuunsirppiä edustava, ja sen sarvet edustivat kuunsirppiä. Alaca Höyükistä löytyi taidokkaita normeja Hattialaisten pyhästä härästä, ja Heettiläisissä mytologioissa, kuten Seri ja Hurri (päivät ja yöt), sonnit kantoivat selässään säänjumala Teshubia. Kyproksella käytettiin oikeista eläinten kalloista tehtyjä härkänaamioita rituaaleissa.
Egyptissä härkää palvottiin Apiksena, Ptahin ja myöhemmin Osiriksen ruumiillistumana. Kanaanissa sonnit ja sonnivasikat yhdistettiin sekä Eeliin että Baaliin sekä Baalin puolisoon Anatiin. Ugaritinkielinen teksti CTA 10 kertoo Anatin synnyttäneen nuoren härän, jonka hän esittelee Baalille Saphon-vuorella.
heprealainen traditio säilytti perinteen härkien ja härkävasikoiden uhraamisesta sekä tavan rakentaa alttareita sarvekkain Kulmin. Toisin kuin Israelin Pohjoinen valtakunta, Juudan Eteläinen valtakunta hylkäsi härkäkuvien käytön heprealaisen Jahve-Jumalan vertauskuvana ja yhdisti sen sijaan palvontansa sfinksin kaltaisiin kerubeihin. Juudalta periytynyt juutalainen monoteistinen perinne torjui lujasti kaikenlaisen eläinten palvonnan tai jumalankuvat.
kreikkalaisille härkä yhdistettiin vahvasti Kreetan härkään: ateenalainen Theseus joutui vangitsemaan Marathonin muinaisen pyhän härän ennen kuin kohtasi härkämiehen, Minotauroksen. Varhaisemmat minolaiset freskot ja keramiikka kuvaavat härkien hyppimisrituaaleja, joissa kumpaakin sukupuolta olevat henkilöt holvasivat härkiä tarttumalla niiden sarviin. Tällaisten tapojen jäänteitä on säilynyt nykyäänkin sellaisissa perinteissä kuin härkätaisteluissa ja härkien juoksemisessa.
Olympolaisessa kreikkalaisessa mytologiassa Heran epiteetti oli ”häränsilmä.”Hänen papittarensa Io otti hiehon muodon, kun Zeus yhdistyi häneen. Zeus itse kaappasi merestä nousseen härän hahmossa ylhäissyntyisen foinikialaisen Europan ja toi tämän merkittävässä määrin Kreetalle.
Dionysos oli toinen Jumala, joka yhdistettiin vahvasti härkään. Olympian virsissä heralle järjestetyssä juhlassa Dionysosta pyydetään tulemaan esiin ” härkäjalka raivoten.”Hänet kuvataan melko usein häränsarvien kanssa,ja eräässä vanhemmassa myytissä Dionysos teurastetaan härän vasikaksi ja titaanit syövät hänet. Myöhemmässä Mithran kultissa myös härkämytologia vaikutti merkittävästi, ja sonnin veressä Kylpeminen oli alkuriitti.
Intiassa muinaisiin Vedalaisuhreihin, joiden jälkeen pyhitetty liha syötiin, kuuluivat naudat, ja Ashvalayana Grhya sutrat määräsivät lehmän uhraamisen ravinnoksi. Nykypäivän hindulaisuudessa, jossa kasvissyönti on vallalla, lehmää pidetään edelleen pyhänä, mutta sitä ei enää uhrata eikä syödä. Sen suojelu on toistuva teema, missä se kuvaa yltäkylläisyyttä, kaiken elämän pyhyyttä ja maata, joka antaa paljon pyytämättä mitään vastineeksi.
toteaa
- erään version tästä teoriasta antavan ymmärtää, että siilon papisto vastusti sekä Jerusalemia, jolle se oli menettänyt liitonarkin ja keskusvaltansa, että Beteliä, jonka Jerobeam valitsi Israelin kansallispyhäköksi, vaikka siilon profeetta Abia oli alun perin valtuuttanut Jerobeamin perustamaan itsenäisen pohjoisen valtakunnan.
- tämä jakso perustuu julkiseen artikkeliin ”vasikka, kultainen” www.jewishencyclopedia.com the Jewish Encyclopedia, Viitattu 26. marraskuuta 20187.
- Cross, Frank Moore. Canaanite Myth and Hebrew eepos, Harvard University Press 1997. ISBN 0674091760
- Farbridge, Maurice H. Studies in Biblical and Semitic Symbolism. Raamatuntutkimuksen kirjasto. New York: Ktav Pub. Talo 1970. ISBN 9780870680465
- Finkelstein, Israel, the Bible Unearthed: Archaeology ’ s New Vision of Ancient Israel and The Origin of Its Sacred Texts. Free Press, 2002. ISBN 0684869136
- Sarna, Nahum, Exploring Exodus: the Origins of Biblical Israel. Shocken Books, 1996. ISBN 978-0805210637.
kaikki linkit haettu 26. marraskuuta 2018.
- Kultainen vasikka juutalaisesta näkökulmasta. www.chabad.org.
lopputekstit
New World Encyclopedia kirjoittajat ja toimittajat kirjoittivat ja täydensivät Wikipedian artikkelia New World Encyclopedia-standardien mukaisesti. Tämä artikkeli noudattaa Creative Commons CC-by-sa 3.0-lisenssin (CC-by-sa) ehtoja, joita voidaan käyttää ja levittää asianmukaisesti. Tämä lisenssi voi viitata sekä New World Encyclopedia-avustajiin että Wikimedia Foundationin epäitsekkäisiin vapaaehtoisiin avustajiin. Voit mainita tämän artikkelin klikkaa tästä luettelo hyväksyttävistä vedoten muodoissa.Wikipedialaisten aikaisempien osuuksien historia on tutkijoiden luettavissa täällä:
- kultaisen vasikan historia
tämän artikkelin historia siitä lähtien, kun se tuotiin New World Encyclopedia:
- ”kultaisen vasikan”historia
Huomautus: Yksittäisten, erikseen lisensoitujen kuvien käyttöön voi liittyä joitakin rajoituksia.