Kuollutmeri

Fysiografia ja geologia

Kuollutmeri sijaitsee Juudean kukkuloiden välissä lännessä ja Transjordanian ylängöllä idässä. Ennen kuin vedenpinta alkoi laskea, järvi oli noin 80 kilometriä pitkä, leveydeltään enimmillään 18 kilometriä ja sen pinta-ala oli noin 1 020 neliökilometriä. Al-Lisānin niemimaa (arabiaksi ”kieli”) jakoi järven itäpuolellaan kahteen epätasaiseen altaaseen: Pohjoinen allas käsitti noin kolme neljäsosaa järven kokonaispinta-alasta ja saavutti 400 metrin syvyyden, ja eteläinen allas oli pienempi ja huomattavasti matalampi, keskimäärin alle 3 metriä syvä. Raamatullisina aikoina ja 800-luvulle asti vain Pohjoista allasta ympäröivä alue oli asuttu, ja järvi oli hieman nykyistä alempana. Se nousi korkeimmilleen, 389 metriä merenpinnan alapuolelle, vuonna 1896, mutta taantui jälleen vuoden 1935 jälkeen ja vakiintui noin 400 metriä merenpinnan alapuolelle useiksi vuosikymmeniksi.

järven vedenpinnan lasku 1900-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa muutti Kuolleenmeren fyysistä ulkonäköä. Huomattavimmin Al-Lisānin niemimaa ulottui vähitellen itään, kunnes järven pohjois-ja eteläpuoliset valuma-alueet erkanivat kuivan maan kaistaleesta. Lisäksi eteläinen allas jaettiin lopulta kymmeniin suuriin haihdutusaltaisiin (suolan talteenottoa varten), joten 2000-luvulle tultaessa se oli käytännössä lakannut olemasta luonnollinen vesistöalue. Pohjoinen allas—joka on nykyään käytännössä Kuollutmeri-säilytti suurelta osin kokonaisulottuvuutensa huolimatta suuresta veden vähenemisestä, pääasiassa siksi, että sen rantaviiva syöksyi niin jyrkästi alaspäin ympäröivästä maisemasta.

Kuolleenmeren alue käsittää osan grabenista (maankuoren alavireinen lohko) mannerlaatan rajasta, joka kulkee Punaisenmeren ja Suezinlahden väliseltä levinneisyyskeskukselta pohjoiseen Taurusvuoristossa Etelä–Turkissa sijaitsevalle yhtenevälle laatan rajalle. Itäinen siirros Moabin ylängön reunalla näkyy järvestä helpommin kuin läntinen siirros, joka merkitsee loivempaa Juudean ylänköä.

jurakaudella ja liitukaudella (noin 201-66 miljoonaa vuotta sitten), ennen Grabenin syntyä, ulottunut Välimeri peitti Syyrian ja Palestiinan. Mioseenikaudella (23-5,3 miljoonaa vuotta sitten), kun Arabian laatta törmäsi Euraasian Laataan pohjoisessa, merenpohjan mullistukset synnyttivät Transjordanian ylängön ja Palestiinan Keskisen vuorijonon ylänkörakenteet, mikä aiheutti Kuolleenmeren Grabenin putoamisen mahdollistaneet murtumat. Kuollutmeri oli tuolloin todennäköisesti suunnilleen nykyisen kokoinen. Pleistoseenikaudella (2 588 000-11 700 vuotta sitten) se kohosi noin 200 metrin korkeuteen nykyisestä tasostaan ja muodosti laajan sisämeren, joka ulottui noin 320 kilometrin päähän pohjoisessa sijaitsevasta Hulalaakson alueesta 64 kilometrin päähän nykyisten etelärajojensa ulkopuolelle. Kuollutmeri ei valunut Akabanlahteen, koska sen tukki 30 metrin korkuinen nousu Wadi Al-ʿarabahin korkeimmassa osassa, joka virtaa Negevin keskiylängön itäpuolella olevassa laaksossa.

alkaen noin 2.5 miljoonaa vuotta sitten järveen virtasi runsaasti liuskekiveä, savea, hiekkakiveä, vuorisuolaa ja kipsiä. Myöhemmin hiekka-ja sorakerroksiin pudotettiin savi -, marl -, pehmeä liitu-ja kipsikerrostumia. Koska järven vesi haihtui nopeammin kuin sitä täydennettiin sateella viimeisten 10 000 vuoden aikana, järvi kutistui vähitellen nykyiseen muotoonsa. Näin se paljasti esiintymiä, jotka nyt peittävät Kuolleenmeren laakson noin 1-4 mailin (1,6-6,4 kilometrin) paksuisiksi.

Al-Lisānin alue ja Sedomin Vuori (historiallisesti Sodomanvuori) syntyivät maankuoren liikkeistä. Sedominvuoren jyrkät kalliot kohoavat lounaisrannasta. Al-Lisān muodostuu hiekan ja soran lomittamista savi -, marl -, pehmeä liitu-ja kipsikerrostumista. Sekä Al-Lisān että samanlaisesta aineksesta tehdyt sängyt laskevat Kuolleenmeren laakson länsipuolella itään. Oletetaan, että Sedominvuoren ja Al-Lisānin kohoaminen muodosti eteläisen jyrkänteen Kuolleenmerelle. Myöhemmin meri murtautui tuon jyrkänteen läntisen puoliskon läpi tulvimaan Kuolleenmeren matalaa eteläistä jäännöstä.

Toinen seuraus Kuolleenmeren matalammasta vedenpinnasta on ollut vajoamien ilmaantuminen erityisesti alueen lounaisosiin. Järven veden laskiessa pohjavesi alkoi nousta ylös ja liuottaa suuria maanalaisia luolia ylittävään suolakerrokseen, kunnes pinta lopulta romahtaa. Alueelle on muodostunut useita satoja vajoamia, joista osa turistien suosimille alueille.