liikunta

terveyteen liittyvä fyysinen kunto

terveyteen liittyvä fyysinen kunto määritellään johonkin terveyteen liittyväksi kunnoksi. Tällainen fyysinen kunto vaikuttaa ensisijaisesti yksilön liikuntatottumukset; siten, se on dynaaminen tila ja voi muuttua. Terveyteen liittyviä fyysisiä ominaisuuksia ovat luustolihasten lujuus ja kestävyys, nivelten joustavuus, kehon koostumus ja kardiorespiratorinen kestävyys. Kaikki nämä ominaisuudet muuttuvat reagoidessaan sopiviin fyysisiin ehdollistamisohjelmiin, ja kaikki liittyvät terveyteen.

rungon luustolihasten lujuus ja kestävyys auttavat ylläpitämään oikeaa asentoa ja ehkäisevät esimerkiksi alaselkäkipuja. Minimaalista lihasvoimaa ja kestävyyttä tarvitaan elämän rutiinitehtäviin, kuten kauppakassien kantamiseen tai pienen lapsen noutamiseen. Henkilöt, joilla on hyvin alhainen lihasvoima ja kestävyys, ovat rajoittuneita rutiinitehtävien suorittamisessa ja heidän on elettävä rajoitettua elämää. Tällaiset rajoitukset liittyvät ehkä vain välillisesti terveyteen, mutta niiden ihmisten elämänlaatu on varmasti heikompi, jotka eivät voi ottaa lapsenlasta syliinsä tai jotka joutuvat kamppailemaan päästäkseen ylös pehmeästä tuolista.

joustavuus eli liikerata nivelten ympärillä on myös tärkeä osa terveyteen liittyvää kuntoa. Alaselän ja takareiden joustamattomuuden arvellaan lisäävän alaselkäkipuja. Äärimmäinen joustamattomuus vaikuttaa haitallisesti myös elämänlaatuun rajoittamalla suorituskykyä.

Kehonkoostumuksella tarkoitetaan kehon rasva-ja vähärasvaisen kudoksen suhdetta. Liika kehon rasva liittyy selvästi useisiin terveysongelmiin, kuten sydän-ja verisuonitauteihin, tyypin 2 (aikuisiän) diabetes mellitukseen ja tiettyihin syöpämuotoihin. Ruokavalio vaikuttaa kehonkoostumukseen, mutta liikuntatottumuksilla on ratkaiseva merkitys lihavuuden ehkäisyssä ja hyväksyttävien rasvapitoisuuksien ylläpitämisessä.

kardiorespiratorinen kestävyys eli aerobinen kunto on luultavasti se, minkä useimmat ihmiset tunnistavat fyysiseksi kunnoksi. Aerobinen kunto tarkoittaa sydämen, keuhkojen, verisuoniston ja luurankolihasten integroitua toimintakykyä energian kuluttamiseksi. Tällainen kunto perustuu aerobiseen aineenvaihduntaan lihassolussa, jossa happi yhdistetään polttoainelähteeseen (rasvoihin tai hiilihydraatteihin) energian vapauttamiseksi ja hiilidioksidin ja veden tuottamiseksi. Lihas käyttää energiaa supistumiseen, jolloin se käyttää voimaa, jota voidaan käyttää liikkumiseen. Jotta aerobinen reaktio tapahtuu, kardiorespiratorinen järjestelmä (ts., verenkierto-ja keuhko-järjestelmät) on jatkuvasti toimitettava happea ja polttoainetta lihassoluun ja poistaa hiilidioksidia siitä. Maksiminopeus, jolla aerobinen aineenvaihdunta voi tapahtua, määräytyykin kardiorespiratorisen järjestelmän toimintakyvyn mukaan ja mitataan laboratoriossa maksimaalisena hapenottokykynä. Kuten jäljempänä käsitellään yksityiskohtaisesti, aerobinen kunto on kääntäen yhteydessä sepelvaltimotaudin ja verenpainetaudin esiintyvyyteen.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.