Maailmanlaajuisen antisemitismin nousu
kaksi asiantuntijaa käsitteli antisemitismin maailmanlaajuista nousua, joka on noussut uudelleen esiin viime vuosikymmeninä.
22. lokakuuta 2014 Joseph Ja Alma Gildenhorn Lähi-idän foorumi (Middle East Program) ja Woodrow Wilson Centerin Global Europe-ohjelma (Global Europe program) ja Rabin Chair Forum (Rabin) (George Washington University) isännöivät kokouksen ”The Rise of Global Anti-Semitism” yhdessä Walter Reichin, Senior Scholarin, Woodrow Wilson Centerin, Yitzhak Rabin Memorial Professor of International Affairs, Ethics and Human Behavior), George Washingtonin yliopiston ja United States Holocaust Memorial Museumin entisen johtajan kanssa.; ja Roya Hakakian, Fellow, Woodrow Wilson Center, ja kirjailija Assassins of turkoosi Palace ja matka maasta No: Tyttöys kiinni vallankumouksellinen Iran. Haleh Esfandiari, Woodrow Wilson Centerin Lähi-idän ohjelman johtaja, moderoi tapahtumaa.
Reich aloitti selittämällä, että antisemitismiä pidetään usein maailman pisimpänä vihan muotona; se on ollut olemassa yli kaksi vuosituhatta. Hän käsitteli julkisuudessa juutalaisvastaisuuden välttämistä holokaustia seuranneina vuosikymmeninä, mutta se pysyi silti näkyvästi esillä yksityisesti. Viime aikoina antisemitismi on ilmaistu avoimemmin. Hän mainitsi äskettäiset tapahtumat Euroopassa, kuten synagogien polttamisen, juutalaisten hautausmaiden häpäisemisen ja juutalaisiin kohdistuneet väkivaltaiset hyökkäykset korostaakseen maailmanlaajuisen antisemitismin nousua. Reich painotti, että syyllisiä ei voi asettaa vain ääri-islamistisille ryhmille ja että on tärkeää tuomita myös oikeistoradikaalit ryhmät. Tämä uusi antisemitismin muoto eroaa aiemmista versioista, koska se ilmaistaan enemmän Israelin kansallisvaltiota kuin juutalaisuutta vastaan. Reich hahmotteli antisemitismille yhteisiä tropiikkeja, kuten sen, että juutalaiset ovat uskollisempia Israelille kuin maa, jossa he asuvat, ja sen, että juutalaiset hallitsevat rahoitusmarkkinoita. Hän päätti esityksensä viittaamalla Anti-Defamation League-tutkimukseen, jonka mukaan 26 prosenttia tutkituista maailmanlaajuisesti uskoi, että 6/11 yleistä juutalaista stereotypiaa olivat ” enimmäkseen totta.”Lähi-idässä tämä osuus oli 74 prosenttia; Iranissa se oli alhaisin, 56 prosenttia.
Hakakian aloitti toteamalla, että avain antisemitismin kitkemiseen on sen omistaminen ja siitä keskusteleminen terveen dialogin kautta. Hän korosti Iranin juutalaisen johtajan Habib Elghanianin teloitusta 9. toukokuuta 1979 tärkeänä tapahtumana Iranin juutalaisille Iranin vallankumouksen jälkeen. Tapahtuma käynnisti vuoropuhelun Ajatollah Ruhollah Khomeinin ja yhteisönsä tulevaisuudesta huolestuneiden Iranin juutalaisten välillä. Hän korosti, että monet juutalaiset osallistuivat šaahin vastaisiin mielenosoituksiin myös vallankumouksen aikana ja että Khomeini tunnusti Iranin juutalaiset erillisiksi israelilaisista Sionisteista. Hakakian jatkoi selittämällä, että vaikka juutalaiset ovat nykyään turvassa Iranissa, vuoden 1979 jälkeen säädetyt lait ovat kieltäneet heitä menestymästä, kun he jatkavat vetäytymistään ja muuttuvat ”uhanalaiseksi lajiksi.”Keskustellessaan siitä, miten juutalaisilla on suurempi oikeus Iraniin, koska he olivat maassa ennen muslimeja, hän kuvaili kuinka Iranin hallinto tarvitsee näitä juutalaisia todisteeksi ”islamilaisen demokratiansa menestyksestä.”Hakakian selitti lopuksi, että Iranin juutalaisten kohtelua on välttämätöntä tutkia, jotta maa itse ymmärtäisi.
tapahtuman kysymysosuudessa Reich käsitteli, miten juutalaisvastaisuuden nousun käännekohta tuli 1980-luvun puolivälissä Lähi-idän kehittyvien sotien yhteydessä, jotka tarjosivat Ei-Muslimivastaisille Antisemitisteille rintaman, jonka taakse piiloutua. Vastauksena Antisemitismille Amerikassa Hakakian selitti, kuinka Yhdysvallat ei ole keksinyt keinoa rakentavaan keskusteluun ongelmasta, vaan että häntä rohkaisee se, että monet Israelin arvostelijoista ovat itsekin juutalaisia.
John Daniels, Middle East Program