Mackinac Bridge Authority
eräs sanomalehti, Lansing Republican, julkaisi 5.helmikuuta 1884 uusintapainoksen Grand Traverse Herald-sanomalehden artikkelista, jossa todettiin, että kokeilu koko vuoden palvelemiseksi salmen yli veneellä oli epäonnistunut ja että jos suuri Itä-Länsi-reitti joskus perustettaisiin Michiganin läpi, tarvittaisiin silta tai tunneli.. Päätoimittaja piti molempia käytännössä mahdollisina; hänen mielessään oli vain kustannuskysymys.
Brooklyn Bridgen vihkiäiset vuonna 1883 rohkaisivat Mackinac Bridgen tukijoita. St. Ignacen kauppias vuonna 1884 painatti uudelleen taiteilijan käsityksen kuuluisasta New Yorkin rakennelmasta mainoksessaan ja otsikoi sen ”ehdotti siltaa Mackinacin salmen yli.”
1.heinäkuuta 1888 Mackinac Islandin kuuluisan Grand-hotellin johtokunta piti ensimmäisen kokouksensa, ja pöytäkirjasta käy ilmi Cornelius Vanderbiltin sanoneen: ”meillä on nyt maailman suurin, hyvin varustettu hotelli lyhyen sesongin liiketoimintaan. Nyt tarvitsemme sillan salmen yli.”Suuri Firth of Forthin Silta Skotlannissa oli silloin rakenteilla ja valmistui vuonna 1889.
seuranneiden vuosien aikana Michiganin kahden niemimaan yhteydestä syntyi muutama kaukaa haettu ajatus. Vuonna 1920 osavaltion maantieviranomainen ehdotti kelluvaa tunnelia. Hän kutsui muita insinöörejä ehdottamaan ideoita Salmen ylittämiseksi. Herra C. E. Newyorkilainen Fowler esitti kunnianhimoisen hankkeen ongelman ratkaisemiseksi, sillä se perustaisi joukon siltoja ja pengerteitä, jotka alkaisivat Cheboyganista, noin 17 mailia Mackinaw Citystä kaakkoon, kulkisivat Bois Blancin ja Round Islandsin halki, koskettaisivat Mackinacin saaren eteläkärkeä ja loikkaisivat syvän kanaalin yli St. Ignacessa.
”Cheboyganin Kaupunki” Ferry – 1937
vuonna 1923 lainsäätäjä määräsi osavaltion Maantieministeriön perustamaan lauttaliikenteen salmiin. Viiden vuoden kuluessa liikenne tällä laitoksella kävi niin raskaaksi, että edesmennyt kuvernööri Fred Green määräsi saman viraston tekemään selvityksen sillan toteuttamiskelpoisuudesta. Raportti oli suotuisa ja sen kustannusarvio oli 30 miljoonaa dollaria. Joitakin harppauksia hankkeen käynnistämiseksi otettiin, mutta lopulta siitä luovuttiin.
kirjoittaessaan Michiganin Alumnus-Quarterly Review ’ ssä keväällä 1937 edesmennyt James H. cissel, Mackinac Straits Bridge Authorityn sihteeri, sanoi:
”vuoden 1934 alussa asia herätettiin jälleen henkiin ja ehdotettiin sopivaksi P. W. A.-hankkeeksi. Ylimääräisessä istunnossa 1934 lainsäätäjä loi Mackinac Straits Bridge Authority of Michigan ja valtuutti sen tutkimaan toteutettavuutta tällaisen rakentamisen ja rahoittaa työn liikkeeseen tuloobligaatioita. Viranomainen aloitti tutkimuksensa toukokuussa 1934 ja on toiminut yhtäjaksoisesti tuosta ajankohdasta lähtien.
vaikka rajalliset varat estivät täydelliset ja täydelliset alustavat tutkimukset, valvontaviranomainen pystyi päättelemään, että oli mahdollista rakentaa suoraan salmen yli silta, jonka kustannusarvio oli enintään 32 400 000 dollaria yhdistettyä kaksikaistaista maantiesiltaa ja yksiraiteista rautatiesiltaa varten. Tutkimuksissaan viranomainen hyödynsi sotaministeriön insinöörien tekemiä luotauksia ja sai apua tämän suuruusluokan työhön kokeneiden insinöörien ja urakoitsijoiden vastikkeettomista neuvoista ja neuvoista.”
viranomainen teki kaksi yritystä vuosien 1934 ja 1936 välillä saadakseen lainaa ja avustusta Federal Emergency Administration of Public Worksilta, mutta P. W. A. kieltäytyi molemmista hakemuksista huolimatta Yhdysvaltain armeijan Insinöörijoukkojen hyväksynnästä ja raportista, jonka mukaan edesmennyt presidentti Roosevelt suosi siltaa.
näistä takaiskuista huolimatta Bridgen tukijat jatkoivat ponnistelujaan tavanomaisella tarmollaan. Vuosina 1936-1940 valittiin Uusi suora reitti, tehtiin boringit, saatiin valmiiksi liikenne -, geologinen, jää-ja vesivirta-tutkimukset, jotka olivat luonteeltaan hyvin kattavia. St. Ignacen eteläpuolelta salmeen rakennettiin myyrä eli pengertie. Alustavat suunnitelmat kaksinkertaisesta jousituksesta laadittiin ja sillan mahdollisuudesta tuli hyvin todellinen. Mutta Euroopan armeijat alkoivat marssia ja sillan eteneminen pysähtyi. Lopulta vuonna 1947 osavaltion lainsäätäjä lakkautti Mackinac Straits Bridge Authorityn.
siltojen tukijat ryhtyivät jälleen toimiin ja perustettiin kansalaiskomitea, jonka tehtävänä oli saada aikaan lainsäädäntöä siltaviraston perustamisesta. Vuoteen 1950 mennessä säädettiin laki, mutta se rajoitti vastaperustetun viranomaisen määrittelemään vain toteutettavuuden. Laki vaati viranomaista kuulemaan kolmea maailman huomattavinta pitkän jännevälin siltainsinööriä ja liikenneneuvojaa saadakseen neuvoja fyysisestä ja taloudellisesta toteutettavuudesta.
Tammikuussa 1951 viranomainen esitti erittäin suotuisan alustavan raportin, jonka mukaan silta voitiin rakentaa ja rahoittaa tulolainoilla 86 000 000 dollarilla, mutta Korean epidemian aiheuttaman materiaalipulan vuoksi rakennelman rahoittamista ja rakentamista koskeva lainsäädäntö viivästyi vuoden 1952 alkuun. Heti viranomainen pyysi Jälleenrakennusrahoitusyhtiötä ostamaan 85000000 dollarin arvosta obligaatioita.
tämän viraston tutkiessa pyyntöä yksityinen investointipankkiiri kiinnostui hankkeesta ja tarjoutui johtamaan sijoitusyhtiöryhmää, joka takaisi joukkovelkakirjojen myynnin. Viranomainen hyväksyi tarjouksen ja oli valmis tarjoamaan velkakirjojaan myyntiin maaliskuuhun 1953 mennessä. Ottajia ei ollut riittävästi takaamaan onnistunutta merkintäsitoumusta. Rahamarkkinat olivat heikentyneet.
saadakseen obligaatiot houkuttelevammiksi lainsäätäjä sääti keväällä 1953 lain, jonka mukaan rakennelman käyttö-ja ylläpitokustannukset, jopa 417 000 markkaa vuodessa, maksettaisiin bensiini-ja rekisterikilpiveroilla. Toinen yritys rahoittaa tällä lisätoiminnalla kesäkuussa 1953 epäonnistui samoin, mutta vuoden loppupuolella markkinat elpyivät ja sijoittajat ostivat Mackinac Bridge-joukkovelkakirjoja 99800000 dollarin arvosta kautta maan. Rahoituksesta riippuvaiset sopimukset pantiin välittömästi täytäntöön.
Dr. David B. Steinman
viiden mailin sillan lähestymisineen ja maailman pisimmän riippusillan kaapelin kiinnityspisteiden välillä oli suunnitellut suuri insinööri tohtori David B. Steinman. Merritt-Chapman & Scott Corporationin 25 735 600 dollarin sopimus kaikkien perustusten rakentamisesta johti kaikkien aikojen suurimman sillanrakennuslaivaston liikekannallepanoon. American Bridge Division of United States Steel Corporation, joka sai 44532900 dollarin sopimuksen tämän ylärakenteen rakentamisesta, aloitti suunnittelu-ja kokoonpanotyönsä. U. S. Steelin tehtaissa valmistettiin korirakenteen ja perustuksen caissonien ja arkkujen edellyttämät teräksiset eri muodot, levyt, tangot, vaijerit ja kaapelit. Sillan rakentaminen aloitettiin virallisesti asianmukaisten seremonioiden merkeissä 7.toukokuuta & 8, 1954, St. Ignacessa ja Mackinaw Cityssä.
silta avattiin liikenteelle aikataulun mukaisesti 1.marraskuuta 1957 huolimatta monista merirakentamisen aiheuttamista vaaroista mackinacin myrskyisän Salmen yllä. Viimeiset Mackinac Bridge-joukkovelkakirjat poistettiin käytöstä 1. heinäkuuta 1986. Lipputulot käytetään nykyisin sillan ylläpitoon ja ylläpitoon sekä Michiganin osavaltiolle maksettaviin korvauksiin siitä lähtien, kun laitos avattiin liikenteelle vuonna 1957.