makedonialaisten Persian valloitus
Aleksanteri Suuri kävi kolme suurta taistelua Persian valtakuntaa vastaan, nuo kolme taistelua olivat Granikoksen taistelu, Issoksen taistelu ja lopuksi Gaugamelan taistelu. Nämä ratkaisevat voitot pakottivat persialaisjoukot perääntymään ja antoivat Aleksanterille enemmän aikaa edetä syvemmälle Persian alueelle.
Frank Martinin” Battle granicus”. Cartographer, Department of History, United States Military Academy-Historian laitos, United States Military Academy . Lisensoitu CC BY-SA 3.0 kautta Wikimedia Commons – https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Battle_granicus.png#/media/File:Battle_granicus.png
Granicuksen taistelu oli ensimmäinen merkittävä taistelu kahden vallan välillä. Se tapahtui Granikos-joen rannalla vuonna 334 eaa. Aleksanterin armeijaan kuului 40 000 miestä ja sitä täydennettiin joillakin jo Aasiassa sijaitsevilla joukoilla. Persian armeijassa on epäjohdonmukaisuuksia, Arrianoksen mukaan 20 000 ratsuväkeä ja 20 000 kreikkalaista palkkasoturia, mutta todellisuudessa kreikkalaisia palkkasotureita oli 4 000-5 000. Persialaiset tekivät virheen sijoittaessaan ratsuväkensä joen rannalle aiheuttaen ratsuväen olevan paikallaan oleva yksikkö, koska heidän jalkaväkensä sijaitsi heidän takanaan (Diodoros, kirja XVII, 19). Aleksanteri käytti persialaisten virhettä hyväkseen ja päätti hyökätä samana päivänä, kun hän saapui. Hän torjui ratsuväen käyttämällä pežetairoita (kuusi pataljoonaa, jotka koostuivat 9000 jalkaväestä) keskellä, 3000 hypaspistia oikealla, ratsuväen ollessa oikealla sivustalla, täällä Aleksanteri sijaitsi (Arr 1.16.45 – 50). Vasemmalla siivellä oli Thessalian ratsuväki ja joitakin liittoutuneiden joukkoja. Aleksanteri aloitti hyökkäyksensä hyökkäämällä persialaisten vasempaan sivustaan ja piirittämällä keskustan ja heikentämällä sitä. Etsimänsä aukon vuoksi Aleksanteri määräsi toverinsa suoran hyökkäyksen oikeaan sivustaan, jota seurasi hänen koko armeijansa. Persialaisten ratsuväki perääntyi, sillä Aleksanterin joukot osoittautuivat persialaisille liian suuriksi, jolloin kreikkalaiset palkkasoturit jäivät avoimiksi hyökkäykselle. Persialaisten kreikkalaiset palkkasoturit antautuivat, mutta Aleksanteri kieltäytyi neuvottelemasta ja ryhtyi teurastamaan heitä tehdäkseen esimerkin pettureista. Kreikkalaisista 5000 palkkasoturista 2000 jätettiin ja lähetettiin pakkotyöleireille Makedoniaan.
Granikoksen voittonsa jälkeen Aleksanteri eteni Vähän-Aasian miehityksessä. Aleksanteri pyrki valtaamaan rannikkoasutuksia vähentääkseen Persian laivaston valtaa, sillä se oli huomattavasti Aleksanterin laivastoa parempi. Aleksanteri valtasi Issoksen ja jatkoi marssiaan etelään kuullessaan, että Persian valtakunnan kuningas Dareios III oli sijoitettu Sotšiin. Dareios marssi pohjoiseen ja lähti Issoksen perään ja valtaamaan takaisin ennen kuin seurasi Aleksanterin jälkiä etelään. Dareioksen marssi etelään keskeytyi lähellä kapeaa rannikkotasankoa olevaa Pinarusjokea, kun tiedustelijat havaitsivat Aleksanterin armeijan marssivan pohjoiseen (Arr 2.6.2).
Frank Martinin” Battle issus decisive”. Cartographer, Department of History, United States Military Academy-Historian laitos, United States Military Academy . Public Domain via Wikimedia Commons – http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Battle_issus_decisive.png#/media/File:Battle_issus_decisive.png
Dareios asetti joukkonsa parhaan kykynsä mukaan vaikeakulkuisen maaston rajoituksilla, tasaiseen maastoon hän sijoitti jalkaväkensä ja barbaarinsa molemmille puolille ja oikeaan sivustaan hän sijoitti ratsuväkensä. Aleksanteri asetti keskelle pezhetairoin, joka kantoi 18 jalkaa pitkää sarissaa (Markle 1977); thessalialainen ratsuväki vasemmalla ja toveriratsuväki ja Aleksanteri olivat oikealla. Taistelusuunnitelma oli samankaltainen kuin Granikoksen taistelussa, jossa keskijalkaväki piti persialaista jalkaväkeä vasemman sivustan ratsuväen tuella Aleksanterin oikean sivustan ratsuväen kukistaessa barbaareista koostuneen persialaisen vasemman sivustan. Vaikeakulkuisen maaston vuoksi makedonialainen jalkaväki ei voinut pysyä oikean ratsuväen mukana luomassa kreikkalaisille persialaisille palkkasotureille aukkoa käsitellä raskaita vahinkoja (Arr. 2.10.7). Kun Makedonian ratsuväki oli murtautunut persialaisten vasemman sivustan läpi, se meni tukemaan jalkaväkeä, aiheuttaen Dareioksen pakenemisen taistelukentältä, aiheuttaen epävakautta jäljellä oleville joukoille ja hekin pakenivat taistelukentältä. Tämä tapahtuma merkitsi suurta voittoa Makedonian puolella, sillä kukaan ei ollut lyönyt mahtavaa Persian armeijaa kuninkaan ollessa läsnä.
”Gaugamelan taistelu, 331 eaa – Avausliikkeet”. Lisensoitu Public domainin kautta Wikimedia Commons – http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Battle_of_Gaugamela,_331_BC_-_Opening_movements.png# / media / Tiedosto:Battle_of_Gaugamela,_331_BC_-_opening_muutokset.png
lopullinen yhteenotto Aleksanterin ja Dareioksen joukkojen välillä oli Gaugamelassa kesällä 331 eaa, mutta tällä kertaa persialaisten armeija oli suurimmillaan, sillä heillä oli avoin Tasainen taistelukenttä, koska he olivat tasoittaneet sen ja raivanneet sen (Curt. 4.13.36-7), ja suurempia lukuja (Arr. 3.13.5-6; Diod. 17.58, 2 – 5 ja Curt. 4.15.14– 17). Aleksanterin muodostelma oli samanlainen kuin issoksessa käytetty muodostelma. Molemmilla sivustoilla ollut makedonialainen ratsuväki kallistui sisäänpäin ennakoiden persialaisten sivustasotaharjoitusta, mikä johti persialaisen ratsuväen pois raskaan jalkaväen keskuksesta. Dareios keskittyi makedonialaisten oikeaan sivustaan lähettämällä sinne etujoukkonsa ja luomalla linjoilleen harvennuksen Dareioksen vasemmalle puolelle. Aleksanteri käytti tilanteen nopeasti hyväkseen ja vei toveriratsuväen suoraan kohti heikkoa kohtaa. Makedonialainen pežetairoi otti yhteen persialaisen jalkaväen kanssa Aleksanterin katkaistessa heikon kohdan. Vastahyökkäyksen sijaan Dareioksen joukot ratsastivat kohti makedonialaisten leiriä (vrt. Burn 1973: 118), jotka reservijoukot sitten tappoivat armeijan selustassa. Dareios joutui jälleen pakenemaan taistelukentältä, kun hänen keskusjoukkonsa luhistuivat ja estivät itsensä vangitsemisen.
Aleksanterin viimeinen taistelu avasi hänelle koko Persian. Persian moraali murtui kolmen uskomattoman tappion jälkeen, eikä Aleksanteri antanut sen toipua. Hän kykeni rauhoittamaan muun Persian ja etenemään Luoteis-Induksen laakson eksoottisille maille.
Arrianos. Anabasis
Diodoros. Siculus
Quintus Curtius Rufus. Historiae Alexandri Magni
Quintus Curtius Rufus (1880). Vogel, Theodor, toim. Aleksanteri Suuren historia. Lontoo
Heckel, Waldemar (2012-03-29). Aleksanteri Suuren valloitukset (Canto-klassikot). Cambridge University Press. Kindle Edition.
M. Markle, III, molli (kesä 1977). Makedonialainen Sarrissa, keihäs ja siihen liittyvä haarniska. American Journal of Archeology (Archeological Institute of America) 81 (3): 323-339.