Martin Luther King Jr.: n kuuluisassa puheessa ei melkein ollut fraasia I Have a Dream
parhaiten laaditut suunnitelmat on usein parempi jättää huomiotta-näin kävi ainakin tohtori Martin Luther King Jr: n ”I have a dream” — puheessa Washingtonin marssilla Lincolnin muistomerkin portailta 28. elokuuta 1963.
yleisesti pidetään yhtenä maailman ”mullistavimmista ja vaikutusvaltaisimmista” puheista Abraham Lincolnin vuoden 1863 Gettysburgin puheen ja Winston Churchillin vuoden 1940 ”Blood, toil, tears and sweat” – puheen rinnalla.
Kingin puhe synnytti liikkeen, joka auttoi luomaan vuoden 1964 Civil Rights Actin ja vuoden 1965 Voting Rights Actin, jotka lopettivat rotuerottelun Yhdysvalloissa.
mutta nuo neljä kuuluisaa sanaa eivät melkein päässeet puheeseen.
Martin Luther King Jr.waves to participants at the March on Washington on August 28, 1963
Photo: Bettman/Getty Images
King wanted the speech to be ’like the Gettysburg Address’
ennen kuin hän nousi samana päivänä korokkeelle, King oli jo tunnettu maanlaajuisesti kansalaisoikeustyöstään. Hän oli johtanut jo Montgomeryn Bussiboikottia vuonna 1955 ja Greensboron sit-in-liikettä vuonna 1960 ja tuli tunnetuksi vuonna 1963 lähettämästään kirjeestä Birminghamin vankilasta, jonne hänet vietiin rauhanomaisen mielenosoituksen jälkeen.
baptistipappi, joka oli myös eteläisen kristillisen Johtajuuskonferenssin johtaja, tunnettiin voimakkaana puhujana, mutta suurin osa hänen kuulijoistaan oli kuulunut afroamerikkalaiseen yhteisöön. Kansalaisoikeusaktivisti A. Philip Randolph oli ottanut yhteyttä häneen ja muihin liikkeen merkkihenkilöihin järjestääkseen marssin, jota seurasi kolme tuntia puheita.
silloiset kolme suurta televisiokanavaa — ABC, CBS ja NBC — olivat kaikki luvanneet kattaa tapahtuman, joten King tiesi panosten olevan korkeat. Vaikka hän oli rajoitettu viiteen minuuttiin, hänen tavoitteensa oli selvä: pitää puhe, jolla on vaikutusta kansakuntaan ”kuten Gettysburgin puhe.”
pastori Martin Luther King, Jr.puhuu ihmisten kanssa pidettyään saarnan 13. toukokuuta 1956 Montgomeryssä, Alabamassa.
kuva: Michael Ochs Archives/Getty Images
Martin Luther King, Jr.puhuu ihmisten kanssa pidettyään saarnan 13. toukokuuta 1956 Montgomeryssä, Alabamassa.
Photo: Michael Ochs Archives / Getty Images
Martin Luther King Jr. kansalaisoikeusjohtaja Malcolm X: n kanssa
Photo: Library of Congress
Martin Luther King, Jr.: n mukana ovat kuuluisa lastenlääkäri Tri Benjamin Spock (2.-L), Isä Frederick Reed (3.-R) ja unionijohtaja Cleveland Robinson (2.-R) 16. maaliskuuta 1967 Vietnamin sodan vastaisessa mielenosoituksessa New Yorkissa.
kuva: AFP/Getty Images
kävellessään O ’Haren lentokentän läpi Yhdysvaltain Kansalaisoikeusjohtaja ja ministeri Jesse Jackson pitää kädessään Daily Defender-lehden kopiota, jossa on otsikko” kuningas Murhattu!, ’Chicago, Illinois, 5. Huhtikuuta 1968.
kuva: Robert Abbott Sengstacke/Getty Images
hän uskoutui ryhmälle luotettuja neuvonantajia
askartelemaan huolellisesti oikeat sanat, King kääntyi sisäpiirinsä puoleen. Ensimmäisen luonnoksen kirjoittivat Stanley Levison ja Clarence Jones, kaksi hänen neuvonantajistaan.
”puheluonnoksieni suhteen toimin usein kuin sisustussuunnittelija”, Jones sanoi The Guardianin mukaan. ”Minä toimitin neljä vahvaa muuria, ja hän käytti Jumalan antamia kykyjään sisustaakseen paikan niin, että se tuntui kodilta.”
vaikka he tiesivät puheen tärkeyden logistiikan kanssa, he kokoontuivat ryhmänä Willard-hotelliin vasta puhetta edeltävänä iltana. ”Tapasimme aulassa sviitin sijaan siinä oletuksessa, että aulassa olisi vaikeampi salakuunnella”, Jones kirjoitti Washington Postissa. ”Juuri tämän oudon alun piileskellessä näkyvillä, 12 tuntia ennen marssin alkua Washingtoniin Martin kokoontui pienen neuvonantajaryhmän kanssa moukaroimaan puheensa teemoja.”
vaikka King oli tyytyväinen draftiin, hän oli halunnut saada mahdollisimman paljon palautetta. ”Joten tuona iltana hänellä oli läsnä poikkileikkaus neuvonantajista, jotka täyttivät mahdolliset sokeat pisteet”, Jones kirjoitti. ”Cleveland Robinson, Walter Fauntroy, Bernard Lee, Ralph Abernathy, Lawrence Reddick ja minä liityimme häneen yhdessä Wyatt Walkerin ja Bayard Rustinin kanssa, jotka olivat mukana ja poissa keskusteluistamme.”
jokaisella oli tietysti oma otoksensa, josta tuli haaste jongleerata. ”Kun söimme voileipiä, ehdotuksemme kaikuivat”, Jones muistelee. ”Cleve, Lawrence ja minä näimme puheen tilaisuutena paneutua ideologiseen ja poliittiseen merkkiin kansalaisoikeuksia ja rotuerottelua koskevassa keskustelussa. Toiset olivat taipuvaisempia siihen, että Martin piti eräänlaisen kirkollisen saarnan, joka oli täynnä vertauksia ja raamatunlainauksia. Jotkut kuitenkin pelkäsivät, että Raamatun kieli hämärtäisi todellisen sanoman — oikeusjärjestelmän uudistamisen. Ja vielä toiset halusivat Martinin osoittavan sanansa oppilaille, mustille ja valkoisille, jotka marssisivat sinä päivänä.”
Lue lisää: Martin Luther King Jr. ja 8 kansalaisoikeusliikettä johtanutta mustaa aktivistia
”I have a dream” leikattiin alun perin puheesta
ajatus ”unesta” oli itse asiassa ollut sellainen, josta King puhui pitkään, melkein kuin teema koko aiemmissa puheissaan. Walkerilla oli vahvin mielipide: ”älä käytä vuorosanoja’ minulla on unelma. Se on kulunutta ja kliseistä. Olet käyttänyt sitä jo liian monta kertaa.”
hänen näkemystään kunnioittaen puheesta leikattiin maininta unesta. Aamuneljältä King meni lopulta nukkumaan. ”Menen nyt yläkertaan huoneeseeni neuvottelemaan herrani kanssa”, hän sanoi Guardianin mukaan. ”Nähdään huomenna.”
Washingtonin marssin johtajat (L-R): Joachim Prinz, Eugene Carson Blake, Martin Luther King Jr., Floyd McKissick, Matthew Ahmann ja John Lewis
kuva: Robert W. Kelley / the LIFE Picture Collection via Getty Images
King sanoi, että ”olisi kohtalokasta, jos kansakunta unohtaisi hetken kiireellisyyden”
vaikka kaikki oli huolellisesti suunniteltu, järjestäjät pelkäsivät silti, ettei välttämättä tule heidän toivomaansa äänestysaktiivisuutta. Hehän asettivat tavoitteeksi 100 000 osallistuvan marssin Washingtoniin.
mutta 28.elokuuta — huolimatta maan pääkaupungin kuumuudesta, joka kohosi 87 asteeseen epämukavan ilmankosteuden vuoksi — ihmisiä alkoi ilmaantua joukoittain. Heidän joukossaan oli merkittäviä nimiä: Josephine Baker, Marlon Brando, Harry Belafonte, Sammy Davis Jr., James Garner, Charlton Heston, Paul Newman ja Sidney Poitier.
”se oli todella huikea. Arviot vaihtelevat suuresti riippuen siitä, kuka piti lukua, mutta ne meistä, jotka olivat mukana suunnittelemassa marssia, asettivat luvun vähintään 250 000: een”, Jones kirjoitti kirjassaan Behind the Dream: The Making of the Speech that Transformed a Nation. ”He tulivat paikalle saadakseen yhteyden liikkeeseen, ammentaakseen voimaa kaiuttimista ja toisistaan.”
kun oli kuninkaan vuoro, osa ihmisistä oli jo suunnannut ulos tukahduttavan kuumuuden vuoksi. Mikään ei kuitenkaan pidättänyt häntä hänen hetkistään kansallisella näyttämöllä.
”olen iloinen voidessani liittyä tänään kanssanne siihen, mikä jää historiaan suurimpana mielenosoituksena vapauden puolesta kansakuntamme historiassa”, hän puhutteli ensin väkijoukkoa.
sitten, aivan kuten Lincolnin puheessa hän haki inspiraatiota siitä, että alkoi, ”Four score and seven years ago”, hän aloitti sanoilla ”Five score years ago” ja korosti Emancipation-julistuksen merkitystä.
”mutta sata vuotta myöhemmin neekeri ei ole vieläkään vapaa”, hän jatkoi, ennen kuin kuvaili afroamerikkalaisen elämän tilaa Yhdysvalloissa.
sitten hän siirtyi marssin tarkoitukseen: ”tavallaan olemme tulleet maamme pääkaupunkiin lunastamaan shekin. Kun tasavaltamme arkkitehdit kirjoittivat perustuslain ja itsenäisyysjulistuksen mahtavat sanat, he allekirjoittivat velkakirjan, jonka perijäksi jokainen amerikkalainen joutuisi. Tämä viesti oli lupaus siitä, että kaikille ihmisille, niin mustille kuin valkoisillekin, taattaisiin luovuttamattomat oikeudet elämään, vapauteen ja onnellisuuden tavoitteluun.”
”olisi kohtalokasta, jos kansakunta unohtaisi hetken kiireellisyyden”, hän jatkoi korostaen, miksi se oli välttämätöntä välittömien toimien kannalta. ”Ja kävellessämme meidän täytyy vannoa, että marssimme aina eteenpäin. Emme voi kääntyä takaisin.”
gospel-laulaja sai Kingin sanomaan ”I have a dream”
vaikka hänen sanansa olivat vaikuttavia, niissä ei ollut hänen toivomaansa valtavaa iskua. Mutta sitten gospel-laulaja Mahalia Jackson, joka oli laulanut ”I ’ve been ’Buked and I ’ ve been Scorned” ja oli lähellä Kingiä, huusi vaistomaisesti: ”Tell’ em about the dream, Martin.”
heittäessään käsikirjoituksen ikkunasta hän kääntyi kohti unelmaansa.
”minulla on vielä unelma. Se on unelma, joka on juurtunut syvälle amerikkalaiseen unelmaan”, hän aloitti ennen kuin aloitti tunnetuimman katkelmansa. ”Minulla on unelma, että jonakin päivänä tämä kansa nousee ja elää uskontunnustuksensa todellisen merkityksen mukaisesti: ’me pidämme näitä totuuksia itsestään selvinä: että kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi'”, hän sanoi.
hän kuvasi tasa-arvoista maailmaa, jossa oli erilaisia siivuja siitä, miltä se näytti. ”Minulla on unelma, että neljä pientä lastani jonain päivänä elävät kansakunnassa, jossa heitä ei tuomita ihonvärin vaan luonteen sisällön perusteella”, hän sanoi myös. Ja välissä jokaisen kohtauksen ”unelma”, hän totesi, ”minulla on unelma tänään.”
rakentaessaan kadenssia, joka sai yleisön innostumaan ja innostumaan, hän päätteli: ”ja kun tämä tapahtuu, kun sallimme vapauden soida, kun annamme sen soida jokaisesta kylästä ja kylästä, jokaisesta osavaltiosta ja jokaisesta kaupungista, pystymme nopeuttamaan sitä päivää, jolloin kaikki Jumalan lapset, mustat ja valkoiset miehet, juutalaiset ja pakanat, protestantit ja katolilaiset, voivat liittyä käsiimme ja laulaa vanhan neekeri-hengellisen sanoin: ’vihdoinkin vapaa! vihdoinkin vapaa! Luojan kiitos, olemme vihdoinkin vapaita!””
Martin Luther King Jr. kättelemällä väkijoukkoa marssilla Washingtonissa
Photo: Bettmann/Getty Images
King tiesi, että luopumalla käsikirjoituksestaan hän loi voimakkaimman vaikutuksen
muistellessaan päivää, Jones toteaa vuoron, kun King heitti pian kaikki valmistellut huomautukset ikkunasta: ”kun hän luki tekstiään, hän seisoi kuin luennoitsija. Mutta siitä hetkestä lähtien, kun hän pani tuon tekstin syrjään, hän omaksui baptistisaarnaajan asenteen.”
ja sellaista viestittelyä Amerikka kaipasi kuulla.
jopa King muisteli kaikkia pitkiä tunteja valmistautuen ja tajusi, ettei mikään resonoinut enemmän kuin yleisön lukeminen ja hänen vaistoonsa luottaminen.
”aloin lukea puhetta ja luin sen tiettyyn pisteeseen asti”, hän sanoi myöhemmin. ”Yleisön reaktio oli loistava sinä päivänä … ja yhtäkkiä minulle tuli tämä laite, jota olin käyttänyt monta kertaa aikaisemmin …’ minulla on unelma.’Ja minusta vain tuntui, että halusin käyttää sitä täällä… käytin sitä, ja siinä vaiheessa vain hylkäsin käsikirjoituksen kokonaan. En palannut siihen.”