Menu

tämä neliosainen sarja tarkastelee vakavaa mielenterveysongelmaa, joka on vakavasti laiminlyöty ja voimakkaasti leimattu.

edellisessä artikkelissa (osa 1) kerroin tarinan ystäväni viimeaikaisista itsemurhayrityksistä, jotka ovat seuranneet historiaa itsensä vahingoittamisesta ja ailahtelevista mielialanvaihteluista, ja uskomme, että hänellä on rajatilapersoonallisuushäiriö (BPD).

tässä artikkelissa (osa 2) ja sitä seuraavissa artikkeleissa (osat 3 ja 4) pyrin parantamaan tietämystäsi ja tietämystäsi BPD: stä. Tämä on tärkeää, koska, hyvin häiritsevää, ihmiset BPD ovat voimakkaasti leimautunut paitsi yleisön, mutta myös mielenterveyden harjoittajat1, ja BPD tutkimus on vakavasti laiminlyöty hallitusten verrattuna muihin psyykkisiin sairauksiin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa2:

ainakin kerran BPD: n esiintyvyys väestössä on kaksinkertainen sekä skitsofrenian että kaksisuuntaisen mielialahäiriön yhteenlaskettuun määrään verrattuna, ja silti National Institute of Mental Health (NIMH) käyttää alle 2% näiden sairauksien tutkimuksiin jaetuista varoista BPD: n tutkimukseen.

tässä artikkelissa (osa 2) käsitellään BPD: n diagnoosia, syitä ja hoitoa. Seuraavassa artikkelissa (osa 3) tarkastellaan, miten BPD on vakavasti laiminlyöty ja leimataan yhteisössä, mukaan lukien mielenterveysalan ammattilaiset, ja mitä voidaan tehdä tämän ratkaisemiseksi, mukaan lukien tietämyksen johtajat. Lopullinen artikkeli (osa 4) antaa tietoa siitä, miten tehokkaasti tukea kumppani, perheenjäsen, tai ystävä BPD.

uudella tietoisuudellasi ja tiedollasi kannustan teitä vuorostanne auttamaan muiden tietoisuuden ja tietämyksen parantamisessa. Ihmisten henki riippuu siitä.

BPD: llä on hirvittävän korkea itsemurhaluku. Noin 10% ihmisistä BPD tekee itsemurhan jossain pisteessä3, ja ihmiset BPD itsemurhan useammin 4 kuin koko väestöstä. BPD on kuitenkin yksi vähiten tunnetuista psyykkisistä sairauksista, ei vain yleisessä yhteisössä vaan myös terapeuttien keskuudessa.

muistellen, ystäväni on hyvin epätodennäköistä, että olisin ensimmäinen ihminen, jonka olen kohdannut, jolla on BPD. Esimerkiksi työkaverilla oli äkillisiä mielialanvaihteluita ja vihanpurkauksia, jotka kuuluvat BPD-diagnoosin kriteereihin. En vuorovaikutuksessa tämän kollegan tarpeeksi tietää, jos he täyttävät muut BPD kriteerit, mutta olen syvästi huolestunut siitä, että olen tuntenut ihmisiä, jotka olivat erittäin suuri riski itsemurhaan ja tehnyt mitään, koska minun puute tietoisuutta ja tietoa.

Borderline personality disorder (BPD) diagnoosi, syyt ja hoito

mikä on BPD, ja miten se diagnosoidaan?

US National Institute of Mental Health (NIMH) esittää BPD: lle seuraavan johdannon:

Borderline personality disorder (BPD) on vakava mielenterveyden häiriö, jota leimaa jatkuva epävakaus mielialoissa, käyttäytymisessä, minäkuvassa ja toimintakyvyssä. Nämä kokemukset johtavat usein impulsiivisiin tekoihin ja epävakaisiin ihmissuhteisiin. Henkilö, jolla on BPD voi kokea voimakkaita jaksoja vihaa, masennusta, ja ahdistusta, joka voi kestää vain muutaman tunnin päiviä.

American Psychiatric Association (APA) Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders (DSM) – julkaisussa on BPD: n diagnostiset kriteerit. Vuonna 2000 julkaistussa DSM-IV: ssä luetellaan yhdeksän kriteeriä, joista viisi (tai useampia) henkilön on täytettävä saadakseen BPD-diagnoosin. Vuonna 2013 julkaistu DSM-5 listaa tarkistetut ja tarkemmat kriteerit. Myös Maailman terveysjärjestön (WHO) Kansainvälinen tautiluokitus (ICD-10) tunnistaa samalla tavalla kuvatun häiriön ominaisuudet.

näitä kriteerejä lukiessasi mieti perheesi, ystäviesi ja työtovereidesi käyttäytymistä.

DSM-IV Criteria (2000)

A. Läpitunkeva malli ihmissuhteiden epävakaudesta, minäkuvasta ja vaikutuksista, ja huomattava impulsiivisuus, joka alkaa varhaisesta aikuisuudesta ja esiintyy erilaisissa yhteyksissä, kuten ilmenee viidestä (tai useammasta) seuraavasta:

1. Kiihkeät yritykset välttää todellista tai kuviteltua hylkäämistä. Huomautus: kriteerin 5 soveltamisalaan ei kuulu itsetuhoinen tai itseään silpova käyttäytyminen.
2. Epävakaiden ja intensiivisten ihmissuhteiden malli, jolle on ominaista idealisoinnin ja devalvaation ääripäiden vuorottelu.
3. Identiteettihäiriö: selvästi ja jatkuvasti epävakaa minäkuva tai tunne itse.
4. Impulsiivisuus vähintään kahdella itseään mahdollisesti vahingoittavalla alueella (esim.rahankäyttö, seksi, päihteet, holtiton ajaminen, ahmiminen). Huomautus: kriteerin 5 soveltamisalaan ei kuulu itsetuhoinen tai itseään silpova käyttäytyminen.
5. Toistuvaa itsetuhoista käytöstä, eleitä tai uhkailua tai itsensä silpomista.
6. Mielialan huomattavasta reaktiivisuudesta johtuva affektiivinen epävakaus (esim.voimakas episodinen dysforia, ärtyneisyys tai ahdistus, joka kestää yleensä muutaman tunnin ja vain harvoin muutamaa päivää kauemmin).
7. Krooninen tyhjyyden tunne.
8. Sopimaton, voimakas viha tai vaikeus hallita vihaa (esim.toistuvat temperamenttinäytökset, jatkuva viha, toistuvat fyysiset tappelut).
9. Ohimeneviä, stressiin liittyviä vainoharhaisia ajatuksia tai vakavia dissosiatiivisia oireita.

DSM-5-kriteerit (2013)

persoonallisuushäiriön olennaisia piirteitä ovat persoonallisuuden (itsensä ja ihmissuhteidensa) toimintakyvyn heikkeneminen ja patologisten persoonallisuuspiirteiden esiintyminen. Rajatilapersoonallisuushäiriön diagnosoimiseksi on täytettävä seuraavat kriteerit:

A. Merkittäviä persoonallisuuden toimintakyvyn heikentymiä:

1. Itsensä toimintakyvyn heikkeneminen (A tai b):

a. identiteetti: selvästi köyhtynyt, huonosti kehittynyt tai epävakaa minäkuva, johon liittyy usein liiallista itsekritiikkiä; krooniset tyhjyyden tunteet; dissosiatiiviset tilat stressin alla.
b. itseohjaus: epävakaus tavoitteissa, pyrkimyksissä, arvoissa tai urasuunnitelmissa.

ja

2. Henkilöiden välisen toiminnan häiriöt (A tai b):

a. Empatia: heikentynyt kyky tunnistaa toisten tunteita ja tarpeita, jotka liittyvät ihmissuhdeyliherkkyyteen (eli altis tuntemaan itsensä väheksytyksi tai loukatuksi); toisten käsitykset valikoivasti yksipuolistuvat negatiivisiin
attribuutteihin tai haavoittuvuuksiin.
b. Intimity: Intense, unstable, and conflicted close relationships, character by mistrust, neediness, and confructed attendation with real or imagined aboution; close relationships often considered in extremes of idealisation and devalvation and alternating between over involvement and dissertation.

B. Patologiset persoonallisuuden piirteet seuraavilla aloilla:

1. Negatiivinen Affektiivisuus, jolle on ominaista:

a. emotionaalinen vastuu: epävakaat tunnekokemukset ja toistuvat mielialan muutokset; tunteet, jotka helposti heräävät, intensiiviset ja/tai suhteettomat tapahtumiin ja olosuhteisiin nähden.
b. ahdistuneisuus: voimakas hermostuneisuus, jännittyneisyys tai paniikki, usein reaktiona ihmissuhdepainotuksiin; huoli menneiden epämiellyttävien kokemusten ja tulevien kielteisten mahdollisuuksien kielteisistä vaikutuksista; tunne pelkoa, pelkoa tai epävarmuuden uhkaa; pelko hajoamisesta tai hallinnan menettämisestä.
C. Separation insecurity: Fears of rejection by – and/or separation from-significant others, associated with fears of excessive dependence and complete loss of autonomy.
D. Depressiivisyys: toistuvia alakuloisuuden, surkeuden ja/tai toivottomuuden tunteita; tällaisista mielialoista toipumisen vaikeus; pessimismi tulevaisuutta kohtaan; kaikkialle leviävä häpeä; huonomman itsetunnon tunne; itsemurha-ajatuksia ja itsetuhoista käyttäytymistä.

2. Estottomuus, ominaista:

a. impulsiivisuus: toimiminen hetken mielijohteesta vastauksena välittömiin ärsykkeisiin; toimiminen hetkellisesti ilman suunnitelmaa tai tulosten huomioon ottamista; suunnitelmien laatimisen tai seuraamisen vaikeus; kiireen tunne ja itsensä vahingoittava käyttäytyminen tunneperäisen ahdistuksen alaisena.
b. riskinotto: sitoutuminen vaarallisiin, riskialttiisiin ja mahdollisesti itseään vahingoittaviin toimintoihin, tarpeettomasti ja seurauksista välittämättä; huolettomuus omista rajoituksista ja henkilökohtaisen vaaran todellisuuden kieltäminen.

3. Antagonismi, ominaista:

a. vihamielisyys: jatkuvat tai toistuvat vihaiset tunteet; viha tai ärtyneisyys vastauksena vähäisiin loukkauksiin ja loukkauksiin.

C. persoonallisuuden toiminnan ja yksilön persoonallisuuden piirteen ilmentymisen häiriöt ovat suhteellisen vakaita ajan mittaan ja johdonmukaisia eri tilanteissa.

D. persoonallisuuden toiminnan heikentymistä ja yksilön persoonallisuuden piirteen ilmentymistä ei ymmärretä paremmin normatiivisiksi yksilön kehitysvaiheelle tai sosiokulttuuriselle ympäristölle.

E. Persoonallisuuden toimintakyvyn heikkeneminen ja yksilön persoonallisuuden piirteen ilmentyminen eivät johdu yksinomaan aineen suorista fysiologisista vaikutuksista (esim.väärinkäytön lääke, lääkitys) tai yleisestä sairaudesta (esim. vakava päävamma.

ICD-10 Criteria (2016)

F60.3 emotionaalisesti epävakaa persoonallisuushäiriö

persoonallisuushäiriö, jolle on ominaista selvä taipumus toimia impulsiivisesti ja seurauksia ajattelematta; mieliala on arvaamaton ja oikukas. Tunteenpurkaukset ovat rasitteena ja kykenemättömyys hallita käytösräjähdyksiä. On taipumusta riitaiseen käytökseen ja ristiriitoihin muiden kanssa, varsinkin kun impulsiiviset teot tehdään tyhjiksi tai sensuroidaan. Voidaan erottaa kaksi tyyppiä: impulsiivinen tyyppi, jolle on ominaista pääasiassa emotionaalinen epävakaus ja impulssikontrollin puute, ja rajatilatyyppi, jolle ovat ominaisia minäkuvan, tavoitteiden ja sisäisten mieltymysten häiriöt, krooniset tyhjyyden tunteet, voimakkaat ja epävakaat ihmissuhteet sekä taipumus itsetuhoiseen käyttäytymiseen, mukaan lukien itsemurhayritykset ja-eleet.

persoonallisuus (häiriö):

aggressiivinen
rajatapaus
räjähtävä

tunnistatko mitään näistä kriteereistä perheessäsi, ystävissäsi tai työkavereissasi?

vaikka ystäväni ei ole saanut virallista diagnoosia, olemme tyhjentävästi tarkistaneet diagnostiset kriteerit kaikkien psyykkisten ja persoonallisuushäiriöiden osalta, ja minulle henkilökohtaisesti jää vähän epäilystä siitä, että hänellä on BPD. Hän täyttää kahdeksan yhdeksästä DSM-IV-kriteeristä ja täyttää kriteerit DSM-5: ssä ja ICD-10: ssä. New England Journal of Medicine-lehden erikoisartikkelissa vahvistetaan lähestymistapamme 5, jossa todetaan, että ” BPD: n diagnoosi on helpointa selvittää kysymällä potilailta, uskovatko he, että häiriön kriteerit luonnehtivat heitä.”

muodollinen diagnoosi olisi edelleen toivottava, varsinkin kun BPD voi olla olemassa rinnalla tai sekoittaa muiden häiriöiden, mutta meillä ei ole tällä hetkellä, että vaihtoehto. Täällä Kiinassa, Kiinan luokittelu mielenterveyden häiriöt (CCMD) ei tällä hetkellä tunnista BPD. Tutkimuksessa 6 on havaittu, että toinen persoonallisuushäiriö tunnistettu CCMD-3, impulsiivinen persoonallisuushäiriö (IPD), voi olla analoginen diagnostisia luokkia BPD DSM, mutta ihannetapauksessa CCMD olisi päivitettävä erityisesti tunnistaa BPD.

mikä aiheuttaa BPD: n?

kuten muidenkin psyykkisten sairauksien kohdalla, näyttö osoittaa, että BPD: lle ei ole yhtä erityistä syytä, vaan että se on seurausta geneettisten, kehityshäiriöiden, neurobiologisten ja sosiaalisten tekijöiden yhdistelmästä7.

bpd8: n kehitystä selittämään on ehdotettu biososiaalista mallia, jossa varhaisia haavoittuvuuksia lisäävät ympäristöriskitekijät. Haavoittuvuudet ilmenevät aluksi impulsiivisuutena, sitten lisääntyneenä emotionaalisena herkkyytenä ja myöhemmin äärimmäisempänä emotionaalisena, behavioraalisena ja kognitiivisena dysregulaationa.

henkisesti invalidisoivan ympäristön lapsuudessa uskotaan olevan tekijä, joka johtaa BPD: n kehittymiseen ihmisillä, joilla on biologinen alttius häiriölle, eikä ympäristön tarvitse välttämättä olla kaltoinkohtelua tai laiminlyöntiä. Tämän näkemyksen tueksi on kuitenkin vaikea löytää lopullisia todisteita, koska BDB: n syitä voidaan tutkia useimmiten vasta jälkikäteen.

voidaanko BPD: tä hoitaa?

aikoinaan ajateltiin, että BPD: tä sairastavilla oli vain vähän mahdollisuuksia toipua. Hoidon edistyminen merkitsee kuitenkin sitä, että näkymät ovat nyt paljon myönteisemmät9.

BPD on ainoa merkittävä psyykkinen sairaus, jossa näyttöön perustuvat tutkimukset osoittavat ensisijaiseksi hoidoksi lääkityksen sijaan terapian. Lääkkeitä voidaan kuitenkin käyttää terapian lisäksi esimerkiksi jonkin siihen liittyvän tilan, kuten vaikean masennuksen hoitoon. Kaksi psykoterapian pääkoulua—kognitiivinen-behavioraalinen ja psykodynaaminen—on syntynyt useita erillisiä lähestymistapoja kunkin 10.

kognitiivis-behavioraaliset lähestymistavat

  • kognitiivinen behavioraalinen terapia (CBT)
  • dialektinen behavioraalinen terapia (DBT)
  • Systems training for emotional predictability and problem solving (STEPPS)11
  • Skeemapainotteinen terapia (sft)
  • psykodynaamiset lähestymistavat

    • mentalisaatiopohjainen terapia (MBT)
  • transference-focused therapy (TFP)
  • näistä lähestymistavoista dialektisella käyttäytymisterapialla (DBT) on eniten sen tehokkuutta osoittavia tutkimuksia, ja Cochrane arvioi systemaattisesti Yhteistyö, jossa todetaan, että DBT: n tehokkuudesta BPD: n hoidossa on riittävästi näyttöä.

    DBT: n loi Marsha M. Linehan, inspiroiva yhdysvaltalainen psykologi, joka sitoutui yrittämään tehdä jotain itsemurhan suurimmalle syylle. Linehan on perustanut Linehan Institute ja associated Behavioral Tech, joka tarjoaa DBT koulutusta, sertifiointi, ja muut resurssit terapeutit, ja terapeutti hakemistoja ja muita resursseja potilaille ja heidän perheilleen.

    henkilöille, joilla ei ole pääsyä DBT-koulutettuihin terapeutteihin, on olemassa myös DBT-vaikutteisia verkko-ohjelmia, esimerkiksi DBT-polku.

    kuinka tehokas psykoterapia on BPD: hen?

    American Psychiatric Associationin (apa) uutispalvelu Psychiatric Newsin artikkeli kertoo BPD: n psykoterapioiden tuoreen systemaattisen katsauksen ja meta-analyysin tuloksista:

    Psykodynaaminen psykoterapia ja DBT osoittivat tehonsa itsensä vahingoittamisen, itsetuhoisen käyttäytymisen ja yleisen psykopatologian hoidossa sekä terveyspalvelujen käytön vähentämisessä BPD-potilailla. Hoidon vaikutukset olivat kuitenkin vain vaatimattomasti parempia kuin tavanomaisessa hoidossa, mikä viittaa siihen, että BPD: n hoidossa käytetty psykoterapiatyyppi sinänsä ei välttämättä ole yhtä tärkeä kuin tietyt taustalla olevat yhteiset hoitomekanismit, jotka edistävät paranemista.

    systemaattisen katsauksen ja meta-analyysiraportin laatijat esittävät, että näihin tärkeisiin mekanismeihin kuuluvat koherenssi, konsistenssi ja jatkuvuus”, koska ne tarjoavat potilasryhmälle kognitiivisen rakenteen, joka puuttuu metakognitiivisessa organisaatiossa.”

    analyysi viittaa siihen, että joidenkin tutkimusten tuloksia voivat suurentaa ”bias-riski (enemmän huomiota kokeellisissa ryhmissä oleville potilaille) ja julkaisuharha (todennäköisyys, että tutkimukset julkaistaisiin, kun tulokset olisivat suotuisat kokeelliselle tutkimushaaralle).”

    kuitenkin BPD: n asiantuntija, joka on myös entinen APA: n puheenjohtaja, tarkasteli raporttia ja on todennut, että ”olemassa olevan tutkimuksen puutteiden ja metodologisten ongelmien lisäksi uutinen on yleensä hyvä BPD: n psykoterapeuttiselle hoidolle.”

    PPD: vakavasti laiminlyöty ja leimattu mielisairaus

    huolimatta rohkaisevasta edistymisestä hoidossa, edistymistä haittaa BPD-tutkimuksen bruttorahoituksen alirahoitukset12. Ihmiset, joilla on BPD, ovat myös voimakkaasti stigmatisoituja yhteisössä, mukaan lukien mielenterveyslääkärit, mikä vaikuttaa kielteisesti hoitoon 13. Seuraavassa artikkelissa (osa 3) tarkastellaan, mitä voidaan tehdä näiden tehokkaan hoidon esteiden poistamiseksi, mukaan lukien toimet, joita osaamishallitsijat voivat harkita.

    viimeisessä artikkelissa (osa 4) annetaan tietoa siitä, miten tukea tehokkaasti kumppania, perheenjäsentä tai ystävää, jolla on BPD.

    seuraava artikkeli: pahin mielenterveyden tappaja, josta et luultavasti tiedä mitään (osa 3). Miten BPD on vakavasti laiminlyöty ja voimakkaasti stigmatisoitu mielisairaus, ja mitä voidaan tehdä tämän ratkaisemiseksi, mukaan lukien toimet tietämyksen johtajat harkita.

    otsikkokuvan lähde: Mic445 Flickr: llä, CC BY 2.0.

    1. Aviram, R. B., Brodsky, B. S., & Stanley, B. (2006). Rajatilapersoonallisuushäiriö, stigma, ja hoito vaikutuksia. Harvard review of psychiatry, 14 (5), 249-256. ↩
    2. Kreisman, J. J., & Straus, H. (2010). I hate you-Don ’ t leave me: Understanding the borderline personality. Pingviini. (Esipuhe.); Gunderson, J. G. (2009). Rajatilapersoonallisuushäiriö: diagnoosin ontogeny. American Journal of Psychiatry, 166 (5), 530-539. ↩
    3. Paris, J. (2006). Itsetuhoisuuden hallinta potilailla, joilla on rajatilapersoonallisuushäiriö. Psykiatriset Ajat, 23(8), 34-34. ↩
    4. Pompili, M., Girardi, P., Ruberto, A., & Tatarelli, R. (2005). Suicide in borderline personality disorder: a meta-analysis. Nordic journal of psychiatry, 59(5), 319-324. ↩
    5. Gunderson, John G. (2011). Rajatilapersoonallisuushäiriö. New England Journal of Medicine, 364, 2037-2042. ↩
    6. Lai, C. M., Leung, F., You, J., & Cheung, F. (2012). Ovatko DSM-IV-TR rajatilapersoonallisuushäiriö, ICD-10 emotionaalisesti epävakaa persoonallisuushäiriö ja CCMD-III impulsiivinen persoonallisuushäiriö analogisia diagnostisia luokkia eri psykiatrisissa nimikkeistöissä?. Journal of personality disorders, 26(4), 551-567. ↩
    7. Kreisman, J. J., & Straus, H. (2010). I hate you-Don ’ t leave me: Understanding the borderline personality. Pingviini. (Luku kolme-Borderline-oireyhtymän juuret.) ↩
    8. Crowell, S. E., Beauchaine, T. P., & Linehan, M. M. (2009). A biosocial developmental model of borderline personality: Elaborating and extending Linehan ’ s theory. Psychological bulletin, 135(3), 495. ↩
    9. Kreisman, J. J., & Straus, H. (2010). I hate you-Don ’ t leave me: Understanding the borderline personality. Pingviini. (Esipuhe.) ↩
    10. Kreisman, J. J., & Straus, H. (2010). I hate you-Don ’ t leave me: Understanding the borderline personality. Pingviini. (Luku Kahdeksan-Erityiset Psykoterapeuttiset Lähestymistavat.) ↩
    11. Blum, N., St. John, D., Pfohl, B., Stuart, S., McCormick, B., Allen, J., … & Black, D. W. (2008). Systems Training for Emotional Predictability and Problem Solving (STEPPS) for outpatents with borderline personality disorder: satunnaistettu kontrolloitu tutkimus ja 1 vuoden seuranta. American Journal of Psychiatry, 165 (4), 468-478. ↩
    12. Gunderson, J. G. (2009). Rajatilapersoonallisuushäiriö: diagnoosin ontogeny. American Journal of Psychiatry, 166 (5), 530-539. ↩
    13. Aviram, R. B., Brodsky, B. S., & Stanley, B. (2006). Rajatilapersoonallisuushäiriö, stigma, ja hoito vaikutuksia. Harvard review of psychiatry, 14 (5), 249-256. ↩

    Rate this post



    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.