Miksi me oikeasti hymyilemme?

tutkijat työskentelivät kohortin kanssa, johon kuului 44 tervettä osallistujaa, joista 26 oli naisia, iältään 18-35-vuotiaita.

osana koetta osallistujat joutuivat vastaamaan tietokoneella esitettyyn melko vaikeaan tietovisaan, joka kesti vain 175 sekuntia. Vaikeustaso sekä lyhyt kesto takasivat sen, että vapaaehtoiset antoivat usein vääriä vastauksia.

jokainen osallistuja istui ja jäi yksin tietokoneen kanssa. Heidän ilmeensä tallennettiin erityisellä kasvojentunnistusohjelmalla.

tämän jälkeen tutkijat arvioivat osallistujien erilaisten mielialojen ja hymyhetkien välistä vastaavuutta käyttäen kaksisuuntaista lähestymistapaa.

toisaalta jokainen osallistuja arvioi oman kokemuksensa tietokilpailusta asteikolla 12 mahdollista tunnelmaa, kuten ”tylsistynyt”, ”kiinnostunut” tai ”turhautunut”.”Toisaalta tutkijat käyttivät kasvojentunnistusohjelmaa nähdäkseen, kuinka usein osallistujat hymyilivät.

” tutkimuksemme osoitti”, tohtori Witchel sanoo, ” että näissä ihmisen ja tietokoneen Vuorovaikutuskokeissa hymyily ei ole onnellisuuden ajama; se liittyy subjektiiviseen sitoutumiseen, joka toimii hymyilevän sosiaalisena polttoaineena, vaikka seurustelisi tietokoneen kanssa yksin.”

tutkijat havaitsivat, että kaiken kaikkiaan osallistujat eivät todennäköisesti hymyilleet, kun he yrittivät vastata tietovisan kysymyksiin. Sen sijaan he todennäköisesti hymyilivät vastattuaan kysymyksiin, sillä tietokone varmisti, olivatko he olleet oikeassa vai väärässä.

varsinkin osallistujat näyttivät kuitenkin hymyilevän useimmin, kun he huomasivat antaneensa väärän vastauksen.

analysoituaan aineistoa tutkijat päättelivät, että mieliala, joka näytti useimmiten liittyvän hymyilemiseen, oli yksinkertaisesti ”engagement.”Tämä viittaa siihen, että hymyt saattavat joskus näkyä tiedostamattomana sosiaalisena reaktiona.

”näiden tietokoneistettujen tietovisojen aikana”, selittää Tri Witchel, ”hymyily voimistui radikaalisti heti vastattuaan kysymyksiin väärin.”

”tämä käytös voisi selittyä itsearvosteluilla sitoutumisesta, eikä onnellisuuden tai turhautumisen arvioinneilla”, hän lisää.