Mitä Jeesus opetti Panettelijasta ja demoneista?

Tämä artikkeli on osa mitä Jeesus opetti? sarja.

Be Aware of Evil

yksi yleisimmistä tavoista, joilla Jeesusta puhuteltiin, oli ”opettaja”, ja niin hän olikin.1 Hän hyväksyi tosiaan ”opettajan ”nimitykseksi Joh.13:13: ssa ylähuoneen puheen aikana:” te kutsutte minua opettajaksi ja Herraksi, ja te olette oikeassa, sillä niin minä olen.”Jeesuksen julkisen palveluksen alusta lähtien (Mark.1:14-15) hänen opetuksensa teemana oli Jumalan valtakunta. Opettaessaan valtakunnasta hän opetti tietoisuutta pahuudesta. On olemassa Jumalan ja ihmiskunnan vihollinen. Se vihollinen pitää tuntea. Esimerkiksi kuuluisassa vertauksessa maanviljelijästä ja siemenestä Saatana nappaa valtakunnan siemenen, ennen kuin se ehtii juurtua kuulijan elämään (Mark.4:15). Matt.13:24-30: n rikkaruohovertauksessa Jeesus puhuu vihollisesta, joka kylvää vehnän sekaan rikkaruohoja, ja jakeissa 36-43 olevassa selityksessään Jeesus tunnistaa vihollisen ”pahaksi”, ”paholaiseksi” (erityisesti Matt. 13:38–39).

pimeyttä vastaan

Graham A. Cole

Tämä kirja tutkii oppia enkeleistä ja demoneista vastaten avainkysymyksiin niiden luonteesta ja vaikutuksista kristittyjen uskomuksiin ja käyttäytymiseen.

vertauksessa lampaista ja vuohista huomaamme, että ikuinen tuli (pur to aiōnio) on paholaista ja hänen enkeleitään varten (Matt. 25:41). Mutta Jeesus saattoi opettaa suoremmin kuin vertauksella. N. T.: n mukaan Wrightin mukaan Jeesuksella oli Saatana mielessään, kun hän varoitti kahtatoista apostolia Matt.10:28: ssa, ”älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua. Pelätkää häntä, joka voi tuhota sekä sielun että ruumiin helvetissä.”2

Tämä näyttää kuitenkin epätodennäköiseltä. Vaikka Jeesus viittaa Beelsebuliin ja hänen kätyreihinsä Matteuksen 10: 25: ssä, hän myös neuvoo opetuslapsiaan jakeessa 26 olemaan pelkäämättä heitä. Jumalaa pitää pelätä.3 eräässä tilaisuudessa Jeesus kuvaili joukon fariseuksia ja lain opettajia ”jumalattomaksi ja avionrikkojaksi sukupolveksi” (Matt. 12: 39 NIV). Hän varoitti, että heidän kohtalonsa voi muuttua paljon nykyistä pahemmaksi. Hän puhui miehestä, josta Henki tuli. Mutta kuolleen hengen tilalle tuli seitsemän muuta, jotka olivat vielä pahempia kuin hän itse. Hän vertasi tilannetta taloon, joka oli jäänyt tyhjilleen vain pahempien asukkaiden asuttavaksi (Matt. 12:43–45).4

se, mihin todella uskomme, näkyy rukouselämässämme.

rukoilevat suojelusta

myös yksilöt oppivat Jeesukselta, että he ovat saatanallisen ilkivallan kohteita. Pietari on tästä hyvä esimerkki (Luuk.22:31-32): ”Simon, Simon, Katso, Saatana vaati saada sinut seuloakseen sinua kuin nisua , mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei uskosi pettäisi. Ja kun olet taas kääntynyt, vahvista veljiäsi.”5 vanha sanonta on lex orandi lex credendi. Toisin sanoen, rukoilemisen laki on uskomisen laki. Se, mihin todella uskomme, näkyy rukouselämässämme. Kihlattu teologiamme voi sanoa yhtä, mutta operatiivinen teologiamme (jumaliset tapamme tai niiden puute) voi sanoa toista. Jeesus opetti pahuuden tiedostamista Isä meidän-rukouksessa (Matt. 6:13): ”Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta .”

kummassakin tapauksessa pahuuden tiedostaminen on esillä. Rukoillessaan Pietarin uskon säilyttämisen puolesta Jeesus toteutti sen, mitä hän saarnasi (Luuk.22:31-32). Jeesus myös noudatti sitä, mitä hän saarnasi Getsemanen puutarhassa. Ja hänen” ylimmäinen papillinen ”rukous, Johannes 17, Hän rukoili hänen opetuslapsensa (jae 15),” en pyydä, että otat heidät pois maailmasta, mutta että pidät heidät pahasta .”Jeesus tiesi, että hänen seuraajansa tarvitsivat Jumalan suojelua, ja suurena ylimmäisenä pappina hän elää aina rukoillakseen heidän puolestaan (Hepr. 4: 14-16 ja Hepr. 7:23–25).

lopullinen tappio odottaa

Kristuksen inkarnoitumiseen oli monia syitä. Avainasemassa oli paholaisen kukistaminen. Kuten olemme nähneet, Perkeleen kukistamiseen liittyi sekä Kristuksen aktiivinen tottelevaisuus (hänen elämänsä) että hänen passiivinen tottelevaisuutensa (hänen kuolemansa). Elämä, jonka hän eli, ja kuolema, jonka hän kuoli, ovat avaimia pelastukseemme yhtäältä ja pimeyden kukistamiseen toisaalta. Jeesus teki Isän tahdon. Hän vastusti pirullisia kiusauksia erämaassa ja osoittautui siten uskolliseksi Aadamiksi ja uskolliseksi Israeliksi. Vaikka nuo kaksi poikaa olivat epäonnistuneet, tämä poika pysyi tottelevaisena koko ajan. Hän eli jokaisen sanan mukaan, joka lähti Jumalan suusta. Ja hän lähti hyökkäykseen paholaisen pimeyttä vastaan harjoittaen manausta käskysanalla. Hän myös opetti kuulijoilleen paholaisesta ja paholaisen teistä. Hän teki pimeyden ikään kuin näkyväksi.

kun maailman valo tuli, pimeys nousi häntä vastaan. Ennen kaikkea ristillä, passiivisessa (kärsimisessä) tottelevaisuudessaan, hän kantoi meidän tuomiomme puolestamme ja käsitteli siten kuolemanpelkoamme, joka on erittelyn mukaan sen jälkeistä tuomiota. Ei ole mitään tuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, kuten Paavali opetti roomalaisille (Room. 8: 1), eikä ole eroa Kristuksen rakkaudesta (Room. 8:38–39). Eikä ole mitään perusteita pirulliseen panetteluun Jumalan valittuja vastaan (Room. 8:33–34). Kristus käsitteli sitäkin sijaiskuolemassaan. Paavali tekee tämän jälleen selväksi sekä Roomalaiskirjeessä että Kolossalaiskirjeessä. Mutta panettelijan ja hänen demoniensa lopullinen tappio odottaa. Kristitty elää ristin ja voittajan paluun välissä.

Tämä artikkeli on sovitettu Graham A. Colen kirjasta Against the Darkness: the Doctrine of Angels, Satan, and Demons.

Graham A. Cole (THD, Australian College of Theology) on Trinity Evangelical Divinity Schoolin raamatullisen ja systemaattisen teologian dekaani ja professori. Vihitty anglikaaninen pappi, hän on palvellut kahdessa seurakunnassa ja oli aiemmin rehtori Ridley College. Graham asuu Libertyvillessä Illinoisissa vaimonsa Julesin kanssa. Hän on jäsenenä Church of the Redeemer Highwoodissa, Illinoisissa.

Suositut artikkelit tässä sarjassa

Katso kaikki