Mitä ovat suitsuke ja mirha?
”ihmiset Itä-Afrikassa ja Arabian niemimaalla ovat tuottaneet suitsuketta ja mirhaa noin 5 000 vuoden ajan . Suuren osan tästä ajasta nämä aromaattiset hartsit olivat alueen tärkein kauppatavara, jonka kauppaverkosto ulottui Afrikan, Aasian ja Euroopan yli. Nykyään frankincensen ja mirhan kysyntä on laantunut, mutta lukuisat kiinalaiset, kreikkalaiset, latinalaiset ja Sanskritilaiset lähteet muistuttavat niiden aiemmasta merkityksestä.
suitsuketta ja mirhaa haluttiin henkilökohtaiseen, uskonnolliseen ja lääkinnälliseen käyttöön. Ennen päivittäistä kylpemistä ihmiset käyttivät hartsien makeaa savua saadakseen itsensä tuoksumaan paremmalta. Egyptiläisnaiset hyödynsivät frankincensen tuhkaa myös omaan käyttöön ja sekoittivat sitä luomiväriinsä. Näitä aineita käytettiin laajalti myös uskonnollisissa seremonioissa ja hautajaisissa. Kreikkalaisen kirjailijan Herodotoksen mukaan egyptiläiset käyttivät eläinuhrien ja ihmismuumioiden valmistuksessa sekä suitsuketta että mirhaa. Heprealaiset ja kristityt liittivät heidät palvontamenoihinsa kolmannella vuosisadalla eKr. ja neljännellä vuosisadalla jKr. Myös suitsukkeella ja mirhalla oli lääkinnällisiä käyttötarkoituksia. Papyruksessa Ebers 1500 eKr., papit suosittelivat molempia hartseja haavojen hoitoon. Muita vaivoja, joita heidän kerrottiin aiemmin parantaneen, ovat myrkkykatkomyrkytys, spitaali, madot, käärmeenpuremat, ripuli, rutto, keripukki ja jopa kaljuuntuminen!
Mainos
suitsukkeiden ja mirhan suuri kysyntä loi Lähi-itään kukoistavan kaupan, joka kesti useita satoja vuosia. Ensimmäisellä vuosisadalla, kaupan ollessa huipussaan, Plinius vanhempi väitti Arabian tuottaneen vuosittain noin 1680 tonnia (1524 tonnia) suitsuketta ja noin 448 tonnia (406 tonnia) mirhaa . Yksi tärkeimmistä kaupan keskuksista ympäröi Shisrin keidasta Etelä-Omanissa. Tämä etuvartio vei suitsuketta Mesopotamiaan, Intiaan ja Kiinaan noin vuodesta 300 eKr kolmannelle vuosisadalle jKr.siirtokunnan rauniot ovat edelleen Unescon maailmanperintökohteena, joka tunnetaan nimellä ”suitsukkeiden maa.”
selvästi suitsuketta ja mirhaa oli laajalti saatavilla, kun tietäjät vierailivat Jeesus-lapsen luona noin vuonna 5 eKr, ja niitä olisi pidetty käytännöllisinä lahjoina, joilla oli monia käyttötarkoituksia. Kalliit hartsit olivat myös symbolisia. Usein poltettu suitsuke vertauskuvasi savun tavoin taivaisiin nousevaa rukousta, kun taas palsamoinnissa usein käytetty mirha vertauskuvasi kuolemaa.
niinpä tutkijat arvelevat, että suitsuke esitettiin Jeesus-lapselle symboloimaan hänen myöhempää rooliaan uskovien ylipappina, kun taas mirha vertauskuvasi hänen myöhempää kuolemaansa ja hautaamistaan.
vieläkö nenäsi kaipaa faktoja näistä aromaattisista hartseista? Lisätietoja saat seuraavalla sivulla.
julkaistu alun perin: 1. huhtikuuta 2000
Mainos