Mount Everest Discovery ja ensimmäinen nousu 64 vuotta sitten

Everestin huippu BellSouthin puolelta (Rick & Susie Graetz photo)

tällä viikolla teemme taas poikkeuksen Montanaa kuvaavista palstoistamme. Annamme nyökkäyksen eräälle toiselle vuoristomaisemalle, jossa kiipeilijät käyttävät hyväkseen noin kahden kuukauden suotuisaa sääaikaa asettaakseen valtauksensa maailman korkeimmalle huipulle.

”kun kuljimme leikkaavia portaita pitkin harjanteen vasenta reunaa, se tuntui jatkuvan loputtomiin ja olimme todella väsyneitä. Mutta sitten huomasin, että edessä oleva harjanne putosi yhtäkkiä melko jyrkästi poispäin ja kaukana näin Tiibetin ylätasangon. Katsoin ylös oikealle ja siellä noin 40 metriä yläpuolellani taisi olla pyöristetty lumirinne. Sitten ei ollut muuta kuin muutama lyönti, kun jääkirves meni suoraan tätä lumirinnettä ylös ja Tenzing ja minä seisoimme Everestin huipulla.”- Sir Edmund Hillary

klo 11:30 aamulla 29. toukokuuta 1953 Uuden-Seelannin Ed Hillarysta ja Darjeelingin Sherpa Tenzing Norgaysta tuli ensimmäiset tunnetut ihmiset, jotka seisoivat maapallon korkeimmalla kohdalla.

Tiibetin ja Nepalin reunamilla sijaitseva maailman korkein vuori oli pysynyt tuntemattomana läntiselle ihmiskunnalle vuoteen 1852 asti, jolloin maanmittarit löysivät sen kesken Britannian hallituksen suorittaman Intian kartoituksen. (Intia oli tuolloin osa Brittiläistä imperiumia.) Nepalilaisille tämä vuori tunnettiin nimellä Sagarmatha ja tiibetiläisille Chomolungma. Vuoristolaiset kutsuivat sitä usein ” universumin äidiksi.”Mutta sivuuttaen ylängön paikallisen merkityksen britit nimesivät maailman huipun Intian Maanmittarikenraalin Sir George Everestin kunniaksi ja antoivat tälle miehelle kuolemattomuuden, jota hän tuskin olisi voinut kuvitella.

koko Intian niemimaan pelottava kartoitustehtävä alkoi vuonna 1808. Yhtenä tavoitteena oli selvittää, olivatko Himalaja todella maailman korkeimmat vuoret. Hankkeen alkaessa Nepal ja Tiibet, jotka olivat varuillaan ulkomaiden väliintulosta, suljettiin ulkopuolisilta, mikä lisäsi monimutkaisuutta jo ennestään vaikeaan hankkeeseen.

vuoteen 1830 mennessä tutkimus saavutti Nepalin ja Intian välisen rajan. Erään historioitsijan mukaan ” olosuhteet olivat hirvittävät: Malaria rehotti, ja monsuunisateet kuluttivat tarkkailutorneja joka vuosi.”Koska he eivät päässeet Nepaliin, maanmittarit päättivät jatkaa hanketta alangoilta käsin. Lähtötaso – vaihteluvälin pituus – merkittiin ja vuonna 1847 aloitettiin suuren Himalajan ketjun huippujen mittaaminen käyttämällä trigonometrisiä laskelmia, jotka perustuivat tunnettujen paikkojen korkeuksiin ja etäisyyksiin. Tähän asti Sikkimissä sijaitsevan 28 156-metrisen Kanchenjungan uskottiin olevan alueen korkein huippu.

sitten vuonna 1856 taulukoiduista laskelmista kävi ilmi, että vuori, joka alun perin oli merkitty vain ”huippu XV: ksi” (Everest), oli 29 002 jalkaa. 1950-luvun arvion mukaan Everestin korkeus oli 26 metriä luultua suurempi … Tarkalleen ottaen 29 028 jalkaa.

ottaen huomioon, että vuoret mitattiin jopa 150 mailin päässä olevista pisteistä, vuoden 1856 tutkimuksen tarkkuus on hämmästyttävä. Maanmittaajien oli laskuissaan otettava huomioon maan kaarevuus ja se, että valo taipuu muuttuvien korkeuksien vaihtelevilla ilman tiheyksillä. On ikävä tilanne, että samoista asemista tehty kysely ei nyt onnistuisi. Pöly ja ilmansaasteet ovat nyt niin pelottavia, että on harvinaista pystyä erottamaan edes Himalajan toinen juurella Intian ja Nepalin tasangoilla.

Everestin löytymisen jälkeen kestäisi lähes 70 vuotta ennen kuin ensimmäiset löytöretket tehtäisiin. Vuonna 1921 matkaan lähti Brittiläinen tiedusteluretkikunta. Vaeltaessaan tuntemattomaan George Leigh Mallory, jonka nimi liittyisi olennaisesti Everestin nimeen, totesi: ”kävelemme pois kartan reunalta … ensin meidän on löydettävä tämä vuori.”Koska Nepal oli vielä sinetöity, tämä tutkimusretki ja kaikki tulevat tutkimusmatkailuyritykset vuoteen 1950 asti joutuivat tekemään pitkän lähestymisen Tiibetin ylängön yli ja kiipeämään vuorelle pohjoispuolelta.

seuraavana vuonna, 1922, tehtiin vakava ja muodollinen yritys kiivetä Everestille, ja ensimmäistä kertaa vuoren kauhistuttava puolustus tuli tunnetuksi. Miesten saavuttama korkein kohta oli 27 297 metriä ennen kuin pohjoiskolon alapuolella tapahtunut lumivyöry tappoi seitsemän sherpaa.

vuonna 1924 toinen joukko brittiläisiä herrasmiehiä lähti tweed-puvuissaan valloittamaan ylängön. Näillä sydämellisillä seikkailijoilla, joilla ei ollut kramponeja, oli ”kiivas väittely siitä, oliko lisähapen käyttö urheilullista.”Tällä tutkimusmatkalla George Mallory ja Andrew Irvine-pääsivät mahdollisesti vuorenhuipulle.”; mutta he eivät koskaan palanneet. Malloryn ruumis löydettiin vuonna 1999, eikä kameraa, joka olisi voinut todistaa sen olleen ensimmäinen Everestin mittakaavassa, ole vielä löydetty. Hillaryn ja Norgayn onnistuneen nousun jälkeen tämä on ehkä tunnetuin kaikista ponnistuksista, erityisesti kohun vuoksi.

vuoden 1953 massiivista brittien retkikuntaa, joka sijoitti Norgayn ja Hillaryn huipulle, johti Sir John Hunt ja sillä oli 320 kantajaa tukemassa 10 kiipeilijää. 26. toukokuuta seurueesta kaksi kiipeilijää työntyi etelän huipulle ennen kuin vähähappinen ja väsymys pakottivat heidät kääntymään takaisin. 28 700 jalassa he olivat vain 328 metrin päässä kärjestä. Hyvän kiipeilysään ikkuna oli sulkeutumassa, kun monsuunit ja niiden raskas lumi alkoivat vain noin viikon kuluttua, mikä käytännössä lopettaisi kaikki mahdollisuudet huipun saavuttamiseen. Juuri oikeaan aikaan, 29. toukokuuta 1953, Tenzing Norgay ja Edmond Hillary katselivat Tiibetiä maailman huipulta.

vuosina 1921-1953 ”universumin äiti” oli kukistanut 10 suurta tutkimusmatkaa. Sveitsiläinen oli vähällä voittaa britin edellisvuonna, ja Tenzing Norgay oli osa yritystä. Hän ehti sveitsiläisen kiipeilijän kanssa 28,210: een ennen vetäytymistään.

vuonna 1963 Norman dyhrenfurthin johtama yhdysvaltalaisjoukkue menestyi ja sijoitti huipulle kuusi ihmistä. Seattlen asukas Jim Whittaker oli ensimmäinen. Kaksi kuudesta saapui aiemmin rajaamattoman Länsiharjanteen kautta.

Everestin suurin haaste ratkesi vuonna 1978, kun itävaltalaiset Rheinhold Messner ja Peter Habler tekivät vuoren ensimmäisen nousun ilman happea. Vuonna 1980 Messner teki sen yksin ja uudelleen ilman pullotettua ilmaa.

toukokuussa 1996 tapahtui fiasko, joka tappoi kahdeksan kiipeilijää eteläisen Col-reitin yläpuolella.

vuoden 2002 kiipeilykauden päättyessä ja vuodesta 1953 lähtien maailman ylevimmällä maamerkillä oli seissyt 1 200 kiipeilijää. Jotkut ovat kirjaimellisesti raahautuneet ylös (kuten pahamaineinen Sandy Pitman), ja toiset ovat onnistuneet vaikeilla reiteillä. Sherpoilla on hallussaan kaksi vaikuttavaa ennätystä. Useimmilla kiipeilijöillä kestää viikkoja kiivetä Everestin perusleiristä huipulle. Babu Chiri nousi alle 17 tunnissa, ja Apu Sherpa on seissyt huipulla 12 kertaa!

64 vuoden takainen Norgay-Hillary-uroteko pysyy ikuisesti uskomattomana saavutuksena, jota ei koskaan unohdeta. He olivat ensimmäisiä, ja he tekivät sen vähemmän kehittyneiden laitteiden aikakaudella.

Sir Edmund (kuningatar Elisabet löi hänet ritariksi nousun jälkeen – YUP sama joka on yhä valtaistuimella), kuoli vuonna 2008 88-vuotiaana. Mies oli tehnyt paljon Sherpa-kansan hyväksi, muun muassa rakentanut 27 koulua ja johtanut lukuisia muita projekteja, jotka auttavat alkuperäisasukkaita, jotka asuvat aivan maailman katon alla. Hän antoi takaisin maalle, joka antoi hänelle niin paljon. Toukokuun 25.päivänä 2002 hänen poikansa Peter seisoi siinä, missä hänen isänsä 49 vuotta aiemmin.

Tenzing kuoli kotonaan Intian Darjeelingissa vuonna 1986 ankaraan yskänkohtaukseen. Hän oli 71-vuotias. Näillä kirjailijoilla oli useiden muiden Helenan ystävien kanssa suuri etu viettää aikaa kotonaan, joka oli nyt hänen poikansa Jamling Norgayn asuinpaikka.hän seurasi 23. toukokuuta 1996 isänsä jalanjälkiä maailman huipulle.

Rick and Susie Graetz / Montanan yliopisto / maantieteen laitos