Musical marmalade-Tabbys Place

Olipa kerran sviitti Marmalade.

silloin ei ollut, ja sitten oli, ja nyt on again…in uusi muoto.

kun Zinnia ja Petunia adoptoitiin, ja Suite Marmalade vaihtoi kaksi kauhallista appelsiinia yhteen kauhalliseen marmite / torbie Persephonessa, näytti vahvasti oranssin sviitin päivät päättyneen. Sitten sviittiin liittyi ujo sable Willie, eikä jäljelle jääneillä marmeladipojilla Stevellä ja Dobrolla ollut enää vallitsevaa turkin väriä.

But you know what they say about the more things change…

Maybe it ’s spring fever, but we’ ve got the old ”musical cats” bug at Tabby ’ s Place this week. Kun uudet kasvot löytävät tiensä turvapaikkaan, – siirrämme kissoja uusiin maailmoihin ja teemme uusia reseptejä koko rakennukseen.

tietenkin kaikki tämä tehdään, jotta kissoista tulisi mahdollisimman rauhallisia. Yksi tärkeimmistä tavoitteista aikana kunkin kissan Karanteeniaikana on määrittää, millainen sielu hän on, ja missä että sielu on onnellisin venyttää Tabby paikassa. Se on jatkuvaa tanssia-joskus vähemmän tyylikäs kuin muut-sekoittaa uusia kissoja kämppikset, jotka hyväksyvät ne ja tuoda esiin parhaat niistä.

tässä koko baletissa turkin väri ei ole edes pikkuriikkinen tekijä.
todella.

kehotan teitä uskomaan minua siksi, että Suite Marmalade Redux saattaa saada teidät ajattelemaan toisin. Koska nyt, uudella sijainnillaan, Amerikan oranssein sviitti on … no, vielä enemmän marmeladia.

tuolla on Steve.
siellä on Dobro.

ja nyt siellä on myös Valencia (kuten oranssissa) ja Pikachu (kuten Pokemonissa).

vain osoittaakseen, että punapäinen jengimme ei ole puolueellinen ei-oransseja kissaeläimiä kohtaan, Willie tuli mukaan ratsastamaan. Niin tekivät myös Pikachun sisarukset Miyagi (ruskea tabby) ja Kimiko (torbie-ish tabby, jossa on…oranssi). Pikachu on kuvassa oikealla ja yläpuolella koko perheensä kanssa.

nyt, älkää laittako kimonojanne solmuun, sillä lupaan kertoa teille (paljon) lisää japanilaisista tulokkaistamme lähitulevaisuudessa. Itse asiassa, siellä on blogikirjoitus ja lisää tästä hyvin erityinen Kolmikko.

sillä välin, riittää kun toteaa, että Pikachu et al sopivat suoraan Suite Marmaladeen. Steve on niin innoissaan uusista ystävistä, että hän pystyy hädin tuskin hillitsemään itseään. Kun naapureita on niin paljon, hänestä on tullut vielä enemmän punapäinen hyppivä papu, joka pomppii sviitissä riemuissaan ja tervehtii jokaista kämppistä toistuvasti eleellä, jonka voi kääntää vain ” Hei! Hei hei, hei hei!”

uusi kasvo Valencia (vas.) sopii jonnekin Steven ja Dobron väliin ystävällisellä / pirullisella spektrillä. (Ei, En todellakaan usko, että Dobro on paholainen. Uskon vain, että tilaisuuden tullen hän haluaisi tappaa meidät kaikki ja piilottaa todisteet. Se oli vitsi. Tavallaan.)

kun Valencia tuli meille, epäilimme, että hänellä, kuten Bronxilla, saattaa olla pikkuaivojen hypoplasia. Jatkotutkimuksissa selvisi, että hänen päänsä on vain kallellaan. Syitä on yhtä monta kuin Princellä on nimiäkin, mutta onneksi Valencialla ei näytä olevan mitään vakavaa tai haitallista.

kuten näette, hän on suuri Kaunotar, ja me rakastamme häntä ehdottomasti.
toivon, että jonain päivänä tunne on molemminpuolinen.

Valencia ja hänen kämppiksensä ovat suloisia uudessa paikassa: Erikoistarvesviitti. Tämä oranssi-raskas septetti teki vaihdon Beatricen ja Nellien kanssa (nyt kodikkaasti adoptiohuoneessa 1), koska yleensä suurempi määrä kissoja pärjää parhaiten suuremmassa huoneessa. (Beatrice yritti vakuuttaa meille, että hänen suuri egonsa vaatii kymmenen kertaa enemmän tilaa kuin tyypillinen kissa…mutta se ei toiminut tällä kertaa.)

jopa Dobro on pehmentänyt liikkeellään hieman, istuen nyt ulkona ja sallien pelkkien kuolevaisten päästä hänen lähelleen sihisemättä/sylkemättä / ryhtymättä kuolevaisten taisteluun. Opin tämän melko yllättävällä tavalla (ja opin myös, että olen hölmö, hölmö nainen) yrittäessäni saada kuvia Pikachusta tätä viestiä varten. Ajattelin, että se oli Pikachu, lähestyin komeaa marmeladikaveria kopissa ja aloin napsia otoksia. Vasta kun ojensin käteni ja sain melko epäitsekkään vastauksen, tajusin hiipineeni leijonan luolan reunalle. Olen kuitenkin elossa kertoakseni tarinan – kutsun sitä kehitykseksi.

kaikki hyvin Suite Marmaladessa. Mutta tiedän mitä mietit: mitä tapahtui sille namulle persephonelle?

no, soittotuoleissa joku aina syrjäytetään, kun musiikki loppuu. Musiikillinen marmeladi vaatii myös joitakin liikkeitä. Mutta Persephone ei ole menettänyt valtaistuintaan; jos jotain, hän on päivitetty hienosto digs: kukaan muu kuin aulassa.

The tiny sweetheart with the splash of orange on her otsa stailed seriously scrooged in Suite Marmalade / Marmite…so it was decided that she ’ d need megadoses of socialization and dump truckleds of love. Ei ole parempaa paikkaa kuin aula. Jo nyt legioonien – erityisesti Persefonea ihailevan Ginnyn-rakkaus on tehnyt suuren vaikutuksen. ”Persy-Phonella” on uusi ebullisuuden tunne, ja se nähdään usein soittamassa Adoptiohuone #1: n ikkunasta Nellien…

kanssa, joka vain sattuu olemaan marmeladi.
ja niin musiikki soi edelleen. 🙂