Mustan historian kuukausi: 10 afroamerikkalaista kirkon johtajaa, jotka muokkasivat kristinuskoa Amerikassa

lunastustarina on sovinnon tarina sekä Jumalallemme että lähimmäisellemme. Ilmestys 7: 9 sanoo, ”Tämän jälkeen minä näin, ja siellä edessäni oli suuri joukko, jota kukaan ei voinut laskea, jokaisesta kansasta, sukukunnasta, kansasta ja kielestä, joka seisoi valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä. Heillä oli yllään valkoiset kaavut ja kädessään palmunoksia.”Se on ikuisuus, joka heittää pois Baabelin ylpeyden ja väärän käsityksen Kristuksen riemusaatosta. Taivaassa erimielisyytemme eivät jaa meitä.

Black History Month: 10 afroamerikkalaista kirkon johtajaa, jotka muokkasivat kristinuskoa Amerikassa

meidän langennut Amerikan historiamme on hajaannuksen sävyttämä, kuten joka maassa. Luulen, että siksi minulle on hyödyllistä pitää mielessä loppu, että Jeesus todellakin tekee kaiken uudeksi, sekä nyt että täydellisenä ikuisuudessa. Afroamerikkalaisten ahdinko on valtava arpi. Orjuus päättyi vasta kristittyjen antaman toivon myötä. Kristityt lakkauttivat orjakaupan Brittiläisessä imperiumissa Wilberforcen lopettaessa maailmankauppansa vuonna 1806. Kristityt kokoontuivat totuuden evankeliumin taakse kaikille ihmisille Charles Finneyn saarnatessa toisessa suuressa heräämisessä. Musta, valkoinen, intialainen, mies, nainen – hän avasi 1840-luvun telttaremontit kaikille ja kaikille. Ja juuri kristityt protestoivat orjuutta äänekkäästi Harriet Tubmanin maanalaisen rautatien hiljaisen työn ja Abraham Lincolnin vapautuksen tallaavan vaikutuksen kautta.

Black History Month korostaa mustien amerikkalaisten panosta, pahuutta täynnä olevassa menneisyydessäkin on paljon juhlittavaa. Kun opetat henkilökuntaasi ja seurakuntaasi mustan historian kuukauden aikana, harkitse näiden 10 afroamerikkalaisen miettimistä, jotka auttoivat muovaamaan kristillisyyttä Amerikassa. Heidän todistuksensa ovat inspiroivia.

Harry Hosier (1750–Toukokuu 1806)

häntä kutsuttiin mustaksi Harryksi ja häntä ylistettiin yhdeksi parhaista saarnaajista. Syntynyt Pohjois-Carolinassa ja vapautettu Marylandissa vapaussodan loppupuolella, Harry olisi ensimmäinen, joka saarnasi valkoiselle yleisölle, osittain siksi, että hänen toimituksensa oli niin vaikuttava. Se, että hän oli lukutaidoton, tekee hänen kyvystään sitäkin silmiinpistävämmän. Hän matkusti Francis Asburyn, amerikkalaisen Metodismin merkittävän johtajan, kanssa saarnaten suuriin suosionosoituksiin ja suurella vakaumuksella. Hänen kuuluisaa saarnaansa ”hedelmätön viikunapuu” (Luuk.13:6-9) pidetään ensimmäisenä afroamerikkalaisen Amerikassa pitämänä virallisena saarnana. Hän tiivisti työnsä näin: ”minä laulan uskosta, rukoilen uskosta, saarnaan uskosta ja teen kaiken uskosta.”

Absalom Jones (7.marraskuuta 1746 – 13. helmikuuta 1818)

vuonna 1804 Absalom Jonesista tuli episkopaalisen kirkon ensimmäinen afroamerikkalainen pappi. Hän auttoi Richard Allenia, elinikäistä ystävää, perustamaan afrikkalaisen Metodistikirkon (Ame). Hän ja Allen perustivat myös vapaan Afrikan seuran tavoitteenaan auttaa sekä leskiä että orpoja. 1790-luvulla hän vetosi kahteen otteeseen kongressiin ja presidenttiin orjuuden vastustamisesta. Kun keltakuume puhkesi Philadelphiassa vuonna 1793, se oli Jones ja Allen jotka työskentelivät yhdessä tohtori Benjamin Rush (toinen kristitty ja kuuluisa allekirjoittaja julistuksen ja ystävä sekä Adams ja Jefferson) sairaanhoitaja ne, jotka olivat sairaita takaisin terveyteen. Nykyään Jonesia muistetaan episkopaalisen kirkon kalenterissa olevalla juhlapäivällä.

Richard Allen (14.helmikuuta 1760 – 26. maaliskuuta 1831)

Richard Allen avasi ensimmäisen afrikkalaisen Metodistikirkon (AME) Philadelphiassa vuonna 1794. Hämmentävää tarinassa on se, että hän ei koskaan halunnut avata kirkkoa erillään siitä, missä hän oli saarnaajana Pyhän Yrjön metodistikirkossa. Häntä rajoitettiin aamun jumalanpalveluksiin, mutta mustien seurakuntalaisten määrän kasvaessa kirkon johto määräsi Allenin jumalanpalveluksen eri paikkaan. Hän paheksui muuttoa kiihkomielisenä ja perusti sen, mistä tulisi Äiti Betel Afrikkalainen metodistinen episkopaalinen kirkko nykyään. Se on vanhin afroamerikkalaisten yhtäjaksoisesti omistama kiinteistö. Nykyään AME-kirkkokunnalla on 7 000 kirkkoa ja 3,5 miljoonaa jäsentä.

Sojourner Truth (1797 – 26.marraskuuta 1883)

hän tiesi, että Jumalan kutsu oli hänen elämänsä päällä, puhua totuus särkyneeseen maailmaan. Hän halusi murtaa orjuusinstituution ja työskennellä naisten oikeuksien puolesta. Kuuluisan abolitionistin, William Lloyd Garrisonin, avulla Truth julkaisi vuonna 1850 kirjan The Narrative of Sojourner Truth: a Northern Slave, kirjan, joka tarjoaisi jonkin verran taloudellista vakautta ja tarinan orjuuden vastaisen jalon asian puolesta. Metodistina, joka tunsi Jumalan ylösnousemusvoiman, Sojourner kiinnitti tämän virren, jota hän lauloi kiertävänä saarnaajana: ”se oli varhain aamulla–se oli varhain aamulla, juuri päivän koittaessa– kun hän nousi–kun hän nousi–kun hän nousi-kun hän nousi-kun hän nousi, kun hän nousi, ja meni taivaaseen pilvessä.”

Alexander Crummell (3.maaliskuuta 1819 – 10. syyskuuta 1898)

stipendiaattina ja Episkopaalipappina Crummell meni abolitionistien tuella Cambridgen yliopistoon. Hän vietti seuraavat 20 vuotta Liberiassa lähetystyöntekijänä. Hän palasi Yhdysvaltoihin vuonna 1872, ja vuonna 1875 hän perusti St. Luke ’ s Episcopal Churchin, joka oli ensimmäinen itsenäinen musta episkopaalinen kirkko Washington DC: ssä. Hän johti seurakuntaa vuoteen 1894. Hänen työnsä Panafrikkalaisuuden ja orjuuden lakkauttamisen parissa yhdistyivät sekä kristilliseen lunastuskutsuun että armoon. Saarnassa nimeltä ”rakennusmiehet” (I Kor. 3: 10), hän sanoo, ”on ihmisiä, jotka fain vakuuttaa itselleen, että on mahdollista seisoa paikassa täydellisen välinpitämättömyyden hengellisissä asioissa; vailla mitään moraalista vastuuta. Saatana ei ole koskaan lavastanut yhtä petollista erehdystä ihmisperäiseksi. Hyvän ja pahan kahden suuren periaatteen välillä ei ole puolueetonta rajaa; ei yhtäältä hyvyyden vahvojen sotajoukkojen ja toisaalta väärän ja pahan liigajoukkojen välillä ei ole mitään välivaihetta eikä osapuolta. Jumalan kaikkeudessa on kaksi suurta periaatetta, jotka ovat aina vastakkaisia, toinen toista vastaan; se mikä säilyttää ja mikä tuhoaa.

John Jasper (4.heinäkuuta 1812 – 30. maaliskuuta 1901)

John Jasper oli sähköistynyt Baptistisaarnaaja Richmondista Virginiasta. Hän nousi huomattavaan asemaan kuudennen Siioninvuoren baptistikirkon pastorina. Ihmisiä viehätti hänen havaintokykynsä ja Raamatun totuuden esittäminen. Yksi kuuluisimmista saarnoistaan, ”de Sun do Move”, hän seuraa Jumalan kaitselmuksen läpi, kun Israel etsii luvattua maata ja siihen päivään saakka, joka on kirjattu Joshua 10:13: een. Hän tulkitsee Raamattua oppineen tarmolla mutta pastorin sydämellä ja pääsee Jumalan kunnioittavaa pelkoa herättävän suunnitelman viimeiseen pisteeseen. ”Syntisten toverit riveihin!”hän päättää:” Käännä selkäsi helvetille ja katso kohti taivasta! Kuningas Jeesus tulee! Riviin järjesty! Kun kaikki hänen valittunsa nousevat siivekkäiden hevosten vetämiin vaunuihin ja heidän nähdään nousevan pilvissä siihen siunattuun asuinsijaan, jossa kaikki talot on tehty kullasta ja kadut päällystetty helmillä. Aamen.”

Harriet Tubman (1822 – 10.Maaliskuuta 1913)

häntä kutsuttiin Moosekseksi, koska hän käytti menestyksellisesti hyväkseen maanalaista rautatietä vapauttaakseen yli 700 orjaa. Hän oli myös kokki, sairaanhoitaja ja lopulta liiton aseellinen vakooja. Hänestä tuli myös suorasanainen Naisten oikeuksien puolestapuhuja. Kuten muutkin 1800-luvulla, hän väitti nähneensä unia, jotka hän otti ilmestyksinä Jumalalta. Itse asiassa hän luki koko elämänsä Jumalan hyvän kaitselmuksen ansioksi. Hän sanoi: ”Se oli Herra. Sanoin hänelle aina: ’luotan sinuun. En tiedä, minne mennä tai mitä tehdä, mutta odotan sinun johtavan minua, ja hän on aina tehnyt niin.”

William Seymour (2.toukokuuta 1870 – 28. syyskuuta 1922)

Seymour on synonyymi Azusa Streetin Herätykselle Los Angelesissa, jossa Jumala käytti häntä voimallisesti Helluntailiikkeen aikaansaamiseksi. Hän oli kotoisin Louisianasta, kastettu katolilaiseksi ja varttunut baptistikirkossa. Hän sai vaatimatonta koulutusta Pyhyysperinteestä, mutta Los Angelesissa kirkon johto hylkäsi Seymourin kielilläpuhumisen korostamisen. Hän aloitti Raamatuntutkistelun,josta tulisi Azusa Street Revival. Oli huhtikuun 9. päivä 1906, ja Jumalan Henki laskeutui ryhmän päälle tulella, kielillä ja muilla merkeillä. Nykyään useimmat protestanttiset helluntailaiset, joita on satoja miljoonia, juontavat sukujuurensa Azusaan.

Martin Luther King Jr. (15. tammikuuta 1929 – 4.huhtikuuta 1968)

hänen unelmansa oli pastorin unelma. King on todennäköisesti juhlituin johtaja 1960-luvun myrskyisten aikojen vuoksi ja siksi, että hänet murhattiin ennen kaikkea Raamattuun perustuvan ja kirkon vihkiytyneen liikkeen johdossa. MLK seisoi tässä lueteltujen ja niin monien muiden harteilla, jotka olivat väriltään valkoisia ja mustia ja jotka tunsivat Raamattunsa kyllin hyvin rakastaakseen lähimmäisiään ihonväristä riippumatta.

Thomas Dorsey (1.heinäkuuta 1899 – 23. tammikuuta 1993)

jos haluaa tietää mustan gospelmusiikin isän, Thomas Dorseyn on se. Hän syntyi georgialaisen baptistipapin ja musiikinopettajan pojaksi ja tunsi sekä uskon että laulun jo varhain. Perhe muutti Georgian maaseudulta Chicagon kaupunkiin, mikä antoi Dorseylle mahdollisuuden opiskella musiikkia Chicago College of Composition and sovitus. Hän johti jazzyhtyeitä salakapakoissa ennen kuin hioutui Jumalan todelliseen suunnitelmaan elämänsä suhteen. Hän perusti ensimmäisen itsenäisen mustan Gospel-musiikin julkaisijan ja perusti gospel-kuorojen kansalliskokouksen. Hänen merkittäviin lauluihinsa kuuluu muun muassa” Precious Lord”, joka on kirjoitettu hänen ensimmäisen vaimonsa synnytyksen jälkeisessä surussa vuonna 1932 ja joka tunnetaan Martin Luther King Jr.: n lempilauluna.

meitä ympäröi totisesti suuri pilvi todistajia, joten: ”pankaamme mekin pois jokainen paino ja synti, joka niin tiukasti takertuu, ja juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu, luottaen Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydellistäjään, joka sen ilon tähden, joka oli asetettu hänen eteensä, kesti ristin häpeästä välittämättä ja istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella” (Hepr.12: 1-2).