Navigaatiolaki

Navigaatiolaki oli yritys saattaa merkantilismin teoria todelliseen käytäntöön. Vuodesta 1650 alkaen parlamentti toimi torjuakseen nopeasti kasvavan hollantilaisten kantokaupan aiheuttaman uhan. Myöhemmät lait säädettiin vuosina 1651, 1660, 1662, 1663, 1670 ja 1673. Toverillinen ulosottolaki säädettiin vuonna 1696.Tämän lainsäädännön mukaan kauppaa siirtomaiden kanssa tuli käydä vain englantilaisilla tai siirtomaiden aluksilla. Eräitä ”luetteloituja” tuotteita (kuten sokeria, tupakkaa ja indigoa) piti kuljettaa vain valtakunnan sisällä. Valtakunnan ulkopuolisille maille tarkoitettu kauppa piti käydä ensin Englannissa.Osa lainsäädännöstä oli suunniteltu suojaamaan siirtomaiden etuja. Esimerkiksi tupakantuotanto kiellettiin Englannissa, ja siirtomaat jäivät tuon tuottoisan tuotteen ainoaksi lähteeksi.Amerikkalaiset siirtolaiset eivät koskaan olleet täysin tyytyväisiä näihin lakeihin, mutta tulivat kiivaasti vastustamaan vuoden 1733 Sokerilain läpimenoa. Tämän lain mukaan Ranskan Länsi-Intiasta peräisin olevasta sokerista kannettiin tulli, mikä pakotti amerikkalaiset rommintislaajat ostamaan kalliimpaa sokeria brittiläisestä Länsi-Intiasta. Merkittävin seuraus Yhdysvaltain historiaan kohdistuneista Merenkulkulaista oli siirtomaateollisuuden tukahduttaminen ja lisääntynyt kauna emämaata kohtaan.