neljännen kämmenmurtuman

tavoitteet: määritetään a) eristettyihin neljänteen kämmenmurtumaan liittyvä lyhentymisaste ja toiminnallinen hoitotulos operatiivisen tai nonoperatiivisen hoidon jälkeen (valun ja tukijalan protokolla) (kliininen osuus) ja B) syvän kämmensiteen rooli lyhentymisen minimoinnissa eristetyn neljännen metakarpaalisen osteotomian jälkeen, joka simuloi kliinistä murtumaa (ruumiillinen osa).

tutkimuksen suunnittelu: Tähän kaksiosaiseen tutkimukseen sisältyi retrospektiivinen kliininen osuus ja ruumiillinen tutkimus.

menetelmät: ensinnäkin tiedot kahdestakymmenestäneljästä potilaasta, joilla oli yksittäisiä syrjäyttäneitä vino-tai spiraalimaisia neljännen kämmenluun murtumia ilman vierekkäisiä kämmenluun murtumia, tarkistettiin takautuvasti. Leikkauksen jälkeisiä lyhentymismääriä (seitsemäntoista potilasta) ja operatiivisia (seitsemän potilasta) verrattiin. Toiseksi, seitsemän kättä tutkittiin verrata pituus ehjä neljäs metakarpals jälkeen vino osteotomia ja jälkeen syvä metakarpal nivelside sectioning. Lyhentämismittausten erot analysoitiin tilastollisesti paritetulla t-testillä.

tulokset: leikkauspotilaiden ja ei-leikkauspotilaiden keskimääräisessä lyhentymisessä (+/- SD) ei ollut merkitsevää eroa (2.65 +/- 1.85 mm vs. 4.19 +/- 1.83 mm, vastaavasti; p < 0, 09; yleinen keskimääräinen lyheneminen, 3, 1 mm) tai toiminnallinen tulos. Ruumiillinen tutkimus dokumentoi syvän kämmenluun nivelsiteen tärkeän roolin neljännen kämmenluun lyhentymisen minimoinnissa. Neljännillä metakarpaaleilla, joilla oli ehjä syvä jalkapöydän nivelside, oli merkitsevästi pienempi keskimääräinen lyheneminen (+/-SD) kuin niillä, joilla oli poikkileikkautunut syvä metakarpaalinen nivelside: 2.1 vs. 5.8 mm (p < 0.001).

päätelmät: jos rotaatiomalalinjausta ei ole vähennetty, neljännet kämmenmurtumat voidaan hoitaa asianmukaisesti ei-operatiivisesti valun ja tukijalan protokollalla.