ovatko monet kodittomat Los Angelesissa mielisairaita? Uudet havainnot tukevat yleisön käsitystä
Los Angelesin kodittomien palvelujen viranomainen, joka johtaa vuosittaista laskentaa, tulkitsi tietojen tuottavan niukasti paljon pienempiä lukuja. Esitellessään tuloksia valituille virkamiehille aiemmin tänä vuonna virasto sanoi, että vain 29 prosentilla asunnottomista oli joko mielisairaus tai päihdehäiriö, ja siksi 71 prosentilla ”ei ollut vakavaa mielisairautta ja/tai ilmoitti päihdehäiriöstä.”
The Times kuitenkin havaitsi, että noin 67 prosentilla oli joko mielisairaus tai päihdehäiriö. Yksittäin päihderiippuvuudesta kärsii 46 prosenttia kaduilla asuvista — yli kolme kertaa aiemmin ilmoitettuun verrattuna — ja mielenterveysongelmista, mukaan lukien posttraumaattinen stressihäiriö, kärsii analyysin mukaan 51 prosenttia kaduilla asuvista.
asunnottomien palveluviranomainen ei kiistänyt, mitä Times löysi. Sen sijaan viraston VT.toiminnanjohtaja Heidi Marston selitti, että sen raportti on liittovaltion ohjeiden edellyttämässä muodossa, mikä johtaa tilastojen erilaiseen tulkintaan.
”tunnustamme, että tarinassa on enemmän kerroksia”, Marston sanoi.
The Timesin analyysi sopii yhteen UCLA: n Kalifornian Policy Labin sunnuntaina julkaiseman kansallisen tutkimuksen kanssa, joka löysi vielä korkeampia lukemia useimmissa kategorioissa. Tutkimuksessa todettiin myös, että mielenterveysongelma koski 78%: a hoitamattomasta väestöstä ja päihdeongelma ”huolta”, 75%: a.
sen sijaan sekä analyysi että tutkimus valaisevat väestöä, joka kamppailee monimutkaisten mielenterveystilojen ja fyysisten vammojen kanssa, jotka vaikuttavat toisiinsa ja pahenevat ihmisten jäädessä ulkopuolelle. Molempien aineistojen mukaan henkiset ja fyysiset vammat ovat paljon yleisempiä kaduilla kuin turvakodeissa asuvilla.
Times — lehti havaitsi, että 50%: lla kahlitsemattomista oli kaksi vammaa samanaikaisesti ja 26%: lla oli kolme vammaa yhtä aikaa-tila, jota kutsutaan tri-sairaudeksi. UCLA: n tutkijat löysivät kolmisairauden puolesta tutkimastaan väestöstä.
UCLA: n tutkimuksessa havaittiin myös, että yli kolme vuotta kodittomana olleista 92 prosentilla oli fyysinen terveydentila — mitä tahansa syövästä paiseeseen.
Los Angelesin piirikunnassa 75 prosenttia kodittomista on vailla kotia ja vuonna 2018 osavaltion laajuinen kodittomien määrä oli suunnilleen sama.
köyhyydessä ja asunnottomuuden partaalla elävät kalifornialaiset ovat viime vuosina jääneet jyrän alle vuokrien huiman nousun ja taivaisiin nousseiden asuntojen hintojen vuoksi. Kiinteistöyhtiö Zillowin vuonna 2017 tekemässä tutkimuksessa todettiin, että viiden prosentin vuokrahyppy Los Angelesin piirikunnassa jättäisi 2 000 asukasta lisää kodittomiksi.
UCLA: n Janey Rountreen, Nathan Hessin ja Austin Lyken johtama tutkimus pyrki tarjoamaan empiiristä tietoa huonosti ymmärretystä yhteisöstä, Rountree sanoi. Havainnot osoittavat, että kadulla niukkoja asumismahdollisuuksia odottavien fyysiseen ja henkiseen ahdinkoon on kiinnitettävä enemmän huomiota.
hän lisäsi, että asuminen on ratkaisevan tärkeää, mutta se ei yksin ratkaise ”näitä hyvin syviä lääketieteellisiä, mielenterveys-ja päihdeongelmia.”
”on todella tutkittava eristämättömän väestön tulovirtaa, ja onko sairaanhoitoon, mielenterveyshuoltoon ja päihdehoitoon pääsyyn liittyviä kysymyksiä, jotka ovat aivan yhtä tärkeitä kuin miettiä, miten heidät asutetaan heti, kun he jäävät kodittomiksi”, Rountree sanoi.
Los Angelesin piirikunnan kodittomien aloitteet — kuten useimmat aloitteet ympäri osavaltiota ja koko kansakuntaa — korostavat niin sanottua ”asunto ensin” – strategiaa. Pääpaino on saada kroonisesti kodittomat ihmiset pois kaduilta ja pysyvään asuntoon, jossa he voivat käyttää palveluja psyykkisten ja fyysisten ongelmien ratkaisemiseksi.
mutta kroonisesti kodittomien määrä L. A: n piirikunnassa — tammikuuhun mennessä lähes 17 000 ja kasvaa — ylittää selvästi nykyiset asunnot ja Turvakodit. Jopa tuhansia uusia yksiköitä rakennetaan apua $1.2-miljardin Proposition HHH kodittomien asunto bond ei riitä kuromaan kuilua umpeen.
”Jos kaduilla oleminen on terveydelle haitallista, niin” asuminen ensin ”olisi hyvä, jos kaikki aiottaisiin majoittaa yön yli”, sanoi UCLA: n apulaisprofessori Randall Kuhn, joka ei ollut mukana tutkimuksessa, mutta sanoi aikovansa julkaista täydentävän tutkimuksen. ”Sillä välin tuhannet jäävät ilman suojaa vuosiksi ja tuhannet tulevat kodittomina suoraan kaduille. Miten autamme heitä?”
aikana, jolloin kaupungit ja piirikunnat kamppailevat vastatakseen kasvavaan katuleirien määrään, UCLA: n tutkimus ja Times-analyysi herättävät kysymyksiä siitä, ottavatko viranomaiset oikean lähestymistavan ja tekevätkö tarpeeksi kadulla asuville ihmisille, joilla ei ole juurikaan toivoa päästä asuntoihin lähiaikoina.
Gov: n johtajat Gavin Newsomin Uusi kodittomuustyöryhmä on ehdottanut laillisen oikeuden luomista suojaan Kaliforniassa, mikä pakottaisi kaupungit ja piirikunnat rakentamaan tarpeeksi suojapaikkoja, jotta jokainen koditon, joka etsii sellaista. Valtion suunnitelma kohtaa mahdollista vastustusta sekä kodittomien kannattajien että paikallisten viranomaisten taholta, eikä siinä ole yksityiskohtia siitä, miten turvakodit vastaisivat väestön akuutteihin tarpeisiin.
Pennsylvanian yliopiston professori Dennis Culhane, pitkäaikainen asunnottomuuden tutkija, sanoi, että aiemmin vammaisia amerikkalaisia tukenut heikko sosiaalinen turvaverkko on huonontunut vuosikymmenten ajan, mikä on jättänyt enemmän ihmisiä kaduille.
”useimmilla mielenterveysongelmaisilla on asuntomarkkinoilla toehold, josta he pitävät kiinni rakkaan elämänsä vuoksi. Mutta kun sitä ravistelee tämä ihmisen aiheuttama markkinakatastrofi, he ovat niitä, jotka häviävät”, Culhane sanoi. ”On helpompi keskittyä mielisairauteen, ja sitä luulee keskittyvänsä siihen, kun oikeasti se on jotain, mitä ei näe.”
asunnottomien puolestapuhujat eivät yleensä keskity viestittelyssään mielenterveysongelmiin, vammoihin tai päihteisiin, koska he ovat huolissaan siitä, että näin toimiminen epäreilusti stereotypisoi ja leimaa kodittomia.
tiedotuslehti The Timesille tämän vuoden asunnottomien point-in-time-luvusta ennen sen julkaisua the homeless Authorityn toiminnanjohtaja Peter Lynn puolusti viraston tilastoja asunnottomista vammaisista ja päihdeongelmista. Hän liitti ajatuksen siitä, että lukujen pitäisi olla suurempia, havaintoharhaan.
muiden paikallisten ja osavaltioiden virkamiesten tavoin hän on kuvannut kodittoman väestön muistuttavan paljolti asuttujen Angelenojen laajempaa väestöä.
”ihmiset muistavat ne tapaukset, jotka erottuivat joukosta, eli käyttäytymispoikkeamat, minkä takia ihmisillä on mielestäni tunne, että on enemmän ihmisiä, joilla on vakavia mielenterveysongelmia”, Lynn sanoi. ”Useimmat mielisairaat ovat majoittuneet. Valtaosa vakavista päihdeongelmista kärsivistä majoittuu. He käyttävät aineitaan makuuhuoneissaan ja olohuoneissaan, etkä sinä katso sitä.”
puhuessaan Lynnin puolesta, joka on sairauslomalla, Marston sanoi viraston raportoivan väestötilastot samassa muodossa kuin muut kaupungit ympäri maata. Ne kaikki noudattavat Yhdysvaltain asunto-ja Kaupunkikehitysministeriön antamia ohjeita.
mutta hän myönsi, että raporteista jää pois tietoja, jotka antaisivat kattavamman kuvan siitä, mitä L. A. Countyn kaduilla tapahtuu, mukaan lukien trauman rooli mielisairauksissa ja päihteissä.
”se on paljon syvempää, ja meillä on mahdollisuus kaivautua siihen”, hän sanoi.
äskettäin viraston hallituksen jäsenille lähettämässään sähköpostissa puheenjohtaja Sarah Dusseault ehdotti, että virasto työskentelisi Kalifornian Policy Labin kanssa ymmärtääkseen paremmin ”kiireellistä tarvetta mielenterveys-tai terveyspalveluihin ja missä määrin meidän on lisättävä merkittävästi näiden henkilöiden pääsyä näihin palveluihin, jotta voimme majoittaa ihmisiä.”Tiedot, hän lisäsi, auttaisi kodittomien palvelujen viranomainen” miettiä, miten rahoittaa ja toteuttaa shelter to home aloitteita.”
The Times havaitsi, että viraston väestötutkimuksen analyysi ylsi pienempiin lukuihin jättämällä pois useita terveys-ja mielenterveyskysymyksiin sekä päihdeongelmiin liittyviä vastauksia.
esimerkiksi vastaajien ilmoitukset vakavasta mielenterveysongelmasta, masennuksesta tai traumaperäisestä stressihäiriöstä laskettiin mukaan vain, jos vastaajat vastasivat myös toissijaiseen kysymykseen, jonka mukaan se oli ”pysyvä tai pitkäaikainen.”Tämä laiminlyönti vähensi mielenterveysongelmien määrää 11,4 prosenttiyksikköä.
Patricia St. Clair, vanhempi jäsen USC data team, joka analysoi havainnot asunnottomien viranomainen, sanoi kysymys käytettiin tekemään vastauksia Yhdenmukainen liittovaltion määritelmä krooninen asunnottomuus. Tämä määritelmä edellyttää pitkäkestoista toimintakykyä heikentävää tilaa ja pitkää kadulla asumista.
hän sanoi myös, että vastausten jättämisellä pois kysymykseen oli tarkoitus seuloa pois ne, joilla esimerkiksi ”oli nuoruusvuosien masennusjakso.”
myös haastateltavia pyydettiin ilmoittamaan, jos he havaitsivat mielenterveyshäiriön tai päihteiden väärinkäytön, josta vastaaja ei kertonut. Näitä huomautuksia ei sisällytetty julkiseen raporttiin. Jos ne olisi laskettu, ne olisivat lisänneet psyykkisten sairauksien määrää 4,5 prosenttiyksikköä ja päihteiden käyttöä 9 prosenttiyksikköä.
St. Clairin mukaan vastauksia tähän kysymykseen ei ollut tarkoituksenmukaista käyttää, koska haastattelijoilla ei ollut pätevyyttä arvioida mielisairauden tai päihteiden oireita. Hänen mukaansa heidän huomautuksensa on tehty vain vastausten painottamista varten.
kysymyksiä siitä, vaikuttiko henkilön vammaisuus osaltaan asunnottomaksi jäämiseen, ei myöskään laskettu, ja se olisi lisännyt mielenterveysongelmiin 3 prosenttiyksikköä ja päihdeluokkiin 4,5.
erot The Timesin ja UCLA: n havaintojen välillä voivat heijastaa mahdollisia harhoja tietolähteissä, Rountree sanoi.
UCLA: n tutkimuksessa analysoitiin lähes 65 000 kyselylomakkeen kansallinen otos, jolla kodittomat priorisoitiin asumiseen. Koska pätevyyden saamiseksi vaaditaan invalidisoivia olosuhteita, etsivillä työntekijöillä on kannustin löytää ne.