Pään ylös-Kallistustestivasteiden analyysi potilailla, joilla on pyörtyminen ja korkea verenpaine | Revista Española de Cardiología

johdanto

monilla pyörtymispotilailla on myös muita sairauksia, kuten korkea verenpaine tai kohonnut verenpaine. Äskettäisessä synkope-populaatiotutkimuksessa 1,joka on toistaiseksi ainoa tällainen tutkimus, hypertensiota esiintyi 59, 8%: lla pyörtymispotilaista ja 53, 9%: lla potilaista, joiden pyörtymisen syy oli vasovagaali. Framinghamin sydäntutkimuksen tietokannasta tiedämme myös , että hypertension esiintyminen on riippumaton synkopeen ennustaja (odds ratio =1.46; 95%: n luottamusväli, 1.14-1.88).2

yleisin tunnistettu syy pyörtymiseen on itse asiassa vasovagaali, ja pään ylöspäin suuntautuva kallistustesti on provokaatiotesti, jota suositellaan pyörtymisen diagnosoinnissa.3,4 ryhmämme aiemmissa tutkimuksissa selvitimme eri parametrien, kuten iän ja sukupuolen, vaikutusta kallistustestin tuloksiin.5,6 yhdessäkään tutkimuksessa ei kuitenkaan ole vielä tarkasteltu muiden samanaikaisten sairauksien mahdollista vaikutusta näihin potilaisiin. Lisäksi olemme huomanneet, että joillakin potilailla, jotka eivät käyttäneet mitään lääkitystä kallistustestin aikana, vaste oli vakavampi, kun kallistustesti toistettiin, kun he käyttivät lääkitystä.7

vielä ei tiedetä, voivatko muut liitännäissairaudet, kuten kohonnut verenpaine, tai näiden sairauksien hoitoon käytettävä hoito vaikuttaa diagnostisten testien tuloksiin näillä potilailla. Lisäksi mikään tutkimus ei ole vielä analysoinut vastetta kallistustestaukseen hypertensiopotilailla, ja tämän testin suorituskyvyn nykyisissä indikaatioissa ei mainita rinnakkaisen verenpainetaudin eikä sen hoidon merkitystä, kun arvioidaan kallistustestin tulosta.3,4

selvittääksemme verenpainetaudin vaikutusta pään ylös ulottuvan kallistustestin vasteeseen teimme prospektiivisen tutkimuksen ryhmässä pyörtymispotilaita, joille tehtiin kallistustesti, koska heidän pyörtymisensä syyksi epäiltiin vasovagaalista syytä.

potilaat ja menetelmät

Potilaan valinta

otimme prospektiivisesti mukaan kaikki palveluumme lähetetyt potilaat, joilla oli kliininen diagnoosi pyörtymisestä, jolla oli mahdollinen vasovagaalinen syy ja joille tehtiin pään ylös-kallistustesti tammikuun 2003 ja lokakuun 2004 välisenä aikana. Potilaat tutkittiin palvelumme protokollien ja sairaalamme eettisten suositusten mukaisesti.5, 6 potilaat ryhmiteltiin siihen liittyvän hypertension puuttumisen (ryhmä A) tai esiintymisen (ryhmä B) mukaan.

Kallistustesti

kaikille potilaille tehtiin kallistustesti yön yli kestäneen paaston jälkeen hiljaisessa huoneessa kello 9.00-14.00. Käytimme niin sanottua” italialaista protokollaa ” kallistelutestissä kaikilla potilailla.8 kallistustestiä pidettiin positiivisena, kun potilaalla todettiin vasovagaalinen vaste suorituksen aikana ja indusoitu pyörtyminen todettiin samankaltaiseksi kuin kliininen pyörtyminen.

määritelmät

pyörtyminen määriteltiin äkilliseksi tajunnan menetykseksi, johon liittyi kyvyttömyys ylläpitää ryhtiä ja spontaani toipuminen. Vasovagaalinen vaste kallistustestin aikana määriteltiin pyörtymisen lisääntymisenä, johon liittyi hypotensiota, bradykardiaa tai molempia (systolisen verenpaineen lasku >50% ja sykkeen lasku >30% seisomisen aikana todetusta enimmäisarvosta). Kehityksen ajankohdaksi määriteltiin pyörtymisen ensimmäisen jakson ja kallistustestin suorituksen välinen kuukausien lukumäärä. Potilaalla katsottiin olevan hypertensio, jos SBP oli ≥140 mmHg tai diastolinen verenpaine (DBP) oli ≥90 mmHg tai potilas käytti verenpainelääkkeitä. Ryhmämme aiempien tietojen perusteella jaoimme aiemman pyörtymisjaksojen määrän 9

tilastoanalyysi

tulokset analysoitiin SPSS-tilasto-ohjelman versiolla 12.0 (SPSS, Chicago, IL). Kvalitatiiviset muuttujat kuvattiin suhteellisten tai absoluuttisten frekvenssien mukaan; jatkuvien muuttujien osalta kuvaus tehtiin keskiarvon ± keskihajonnan tai mediaanin (kvartiilivälin) mukaan sen mukaan, noudattiko muuttuja normaalijakaumaa vai ei (Kolmogorov-Smirnov-testissä). Ryhmien A ja B kvalitatiivisten muuttujien vertailu tehtiin χ2-testillä tai tarvittaessa Fisherin tarkalla testillä. Ryhmien A ja B jatkuvia muuttujia (kvantitatiivisia) verrattiin opiskelijan t-testiin, kun ne noudattivat normaalijakaumaa, ja Mann Whitneyn U-testiin, kun jakauma ei ollut normaali. Kontrolloidaksemme mahdollista sekaannusta vinoumaa kallistustestivasteissa, teimme logistisen regressioanalyysin, jossa riippuva muuttuja oli vaste kallistustestaukseen, ja riippumattomat muuttujat olivat hypertension esiintyminen tai puuttuminen, pyörtymisjaksojen määrä (vähemmän tai enemmän kuin 5 edellistä jaksoa,kuten äskettäin on osoitettu), 9 kehitysaika, potilaan sukupuoli ja diabetes mellituksen esiintyminen. Arvoja pidettiin tilastollisesti merkitsevinä, jos P oli

tulokset

tutkimukseen osallistui yhteensä 338 pyörtymispotilasta, joista 182 (53, 8%) oli naisia. 338 potilaasta 243: lla ei ollut hypertensiota (ryhmä A) ja 95: llä hypertensiota (ryhmä B). Taulukossa 1 esitetään 2 ryhmän Demografiset ominaispiirteet ja niiden erot. Yksikään A-ryhmän potilas ei käyttänyt vasoaktiivista lääkitystä, ja kaikki B-ryhmän potilaat, jotka käyttivät verenpainelääkitystä, ottivat sitä sinä päivänä, kun kallistelutesti tehtiin. B-ryhmässä potilaita oli 12 (12.6%) ei käyttänyt mitään verenpainelääkitystä, 27 (28,4%) käytti yhtä lääkettä hypertension hallitsemiseksi ja 56 (58,9%) käytti kahta tai useampaa lääkettä sen hallitsemiseksi. Näillä potilailla käytetyt verenpainelääkkeet olivat: angiotensiiniä konvertoivan entsyymin estäjät 56 potilaalla (58, 9%), angiotensiini II-reseptorin salpaajat 50 potilaalla (52, 6%), diureetit 50 potilaalla (52, 6%), beetasalpaajat 36 potilaalla (37, 8%), kalsiumantagonistit 38 potilaalla (40, 0%) ja muut vasodilataattorit 10 potilaalla (10, 5%).

kun teimme pään Ylös suuntautuvan kallistustestin, keskimääräinen selinmakuinen SBP oli testin alussa 128±12 mm Hg ryhmässä A ja 162±14 mm Hg ryhmässä B (P=.0001). DBP oli 76±7 mmHg ryhmässä A ja 97±6 mmHg ryhmässä B (P=.0001). Yhdelläkään B-ryhmän potilaalla ei ollut SBP

yhteensä 231 potilaalle (68, 3%) kehittyi vasovagaalinen pyörtyminen kallistustestin aikana. Taulukossa 2 esitetään logistisen regressioanalyysin tulokset. Positiiviseen kallistustestiin ei liittynyt merkittävästi mitään itsenäistä muuttujaa. Kallistustesti oli positiivinen A-ryhmän 168 potilaalla (69, 1%) ja B-ryhmän 63 potilaalla (66, 3%) (p=.6; NS). Tilt-testi oli positiivinen tutkimussuunnitelman lähtötilanteessa 23 potilaalla A-ryhmästä (13, 7%) ja 10 potilaasta B-ryhmästä (15, 9%) sekä nitroglyseriinivaiheen aikana 145 potilaalla A-ryhmästä (86, 3%) ja 53 potilaalla B-ryhmästä (84, 5%). Vasteen esiintymisvaiheessa ei ollut eroja eikä prosenttiosuuksissa 2 ryhmän välillä (P=.673; NS). Vasovagaalivasteen Ilmestymisajankohta analysoitiin myös; lähtötilanteessa A-ryhmässä vaste ilmeni minuutin 14 kohdalla (vaihteluväli 6-20) ja B-ryhmässä minuutin 11 kohdalla (vaihteluväli 8-18) (p=.69; NS). Nitroglyseriinivaiheessa vasovagaalinen vaste ilmeni ryhmässä A minuutin 3 kohdalla (vaihteluväli 3-5) ja ryhmässä B minuutin 4 kohdalla (vaihteluväli 3-5) (p=.28; NS).

kallistustestin positiivisten vastetyyppien analyysi osoitti vähemmän tyypin II vasteita ja enemmän tyypin III vasteita ryhmässä B (χ2=11.1; P=.01) (Taulukko 3).

keskustelu

vaikka meillä oli syytä epäillä yhteyttä verenpainetaudin esiintymisen tai verenpainelääkityksen tarpeen ja pään Ylös suuntautuvan kallistustestin tulosten välillä, tämän sarjan tiedot eivät vahvista tätä yhteyttä. A-ja B-ryhmissä näyttää olevan 2 erilaista populaatiota, mikä käy ilmi niiden kliinisistä ominaisuuksista. Tutkimusryhmässämme oli havaittavissa hypertension ja iän sekä verenpainetaudin ja diabeteksen välisiä yhteyksiä. Havaitsimme kuitenkin myös muita eroja, joita ei ole vielä ilmoitettu, verenpaineesta kärsivien ja ilman verenpaineesta kärsivien välillä. Sukupuolen osalta pyörtymisiä ja hypertensiota esiintyi pienemmällä prosentilla naisista (A-ryhmä 57, 4% verrattuna B-ryhmään 41, 9%; P=.01). Tätä tutkimusryhmämme havaintoa ei voida pitää lopullisena, ja sitä olisi arvioitava tulevissa varmistavissa tutkimuksissa. Ryhmämme aiemmissa tutkimuksissa ei ole havaittu sukupuolen tai iän vaikutusta kallistustestauksen tuloksiin.5,6 ainoassa aiemmassa tutkimuksessa sairaalaan viedyillä pyörtymispotilailla havaittiin eroja iän suhteen pyörtymisen esityksessä; sukupuolen (miehet ja naiset) välillä ei kuitenkaan havaittu eroja verenpainetaudin suhteen.10 tutkimuspopulaatio oli kuitenkin erilainen kuin meidän ryhmämme, joten tulokset eivät ole vertailukelpoisia.

pyörtymisjaksojen kehitysaika oli myös merkitsevästi erilainen ja lyhyempi hypertensiopotilailla (ryhmä A, 36 kuukautta verrattuna ryhmään B, 12 kuukautta ; P=.0001). Ei tiedetä, liittyikö verenpainelääkkeiden käyttö tähän eroon. Koska emme myöskään löytäneet mitään viitteitä tästä erosta, sitä olisi tutkittava tulevissa tutkimuksissa. Logistinen regressioanalyysi vahvisti, että mikään näistä muuttujista ei liittynyt itsenäisesti kallistustestin vasteeseen. Näin ollen päätämme, että tutkittavien kontrollimuuttujien ja nykyisen otoskoon perusteella ei havaittu eroja niiden pyörtymispotilaiden välillä, joilla oli korkea verenpaine ja joilla ei ollut sitä. Tutkimukset, joissa on enemmän potilaita, on suunniteltava tämän löydöksen vahvistamiseksi.

analyysi kallistustestin tuloksista molemmissa ryhmissä osoitti mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä. Näiden kahden ryhmän lisäksi positiivisten vasteiden osuus oli yhtä suuri (69, 1% vs. 66, 3%; P=.6; NS), mutta nämä positiiviset vasteet jakautuivat samalla tavalla tutkimussuunnitelman molemmissa vaiheissa (13, 7% ja 15, 9% perusvaiheessa ja 86, 3% ja 84, 5% nitroglyseriinivaiheen aikana ryhmissä A ja B; P=.673; NS). Tätä samankaltaisuutta myönteisten vastausten prosenttiosuudessa ja molempien vaiheiden prosenttiosuuksissa ei ole aiemmin kuvattu. Vain 1 tutkimuksessa tutkittiin vastetta tähän testiin verenpainepotilailla hoidon keskeyttämisen jälkeen, mutta vertailuja ei tehty potilaisiin, joilla ei ollut hypertensiota.11 Näin ollen vertailuja meidän sarjoihimme ei voida tehdä.

ainoa ero, jonka löysimme kahden ryhmän välillä, oli suurempi prosenttiosuus potilaista, joilla oli puhdas vasopressorivaste (tyyppi III), ja pienempi prosenttiosuus potilaista, joilla oli puhdas kardioinhibitorinen vaste ryhmässä B, erot olivat tilastollisesti merkitseviä. Tämä voi viitata siihen, että vaikka positiivisuuden prosenttiosuus ei vaihtellut sen mukaan, oliko potilailla kohonnut verenpaine tai käyttivätkö he verenpainelääkkeitä vai eivät, nämä tekijät voivat vaikuttaa aikaansaatuun positiiviseen vasteeseen. Kaikilla B-ryhmän potilailla oli kohonnut verenpaine kallistustestin alussa, vaikka he olivat ottaneet lääkkeensä. Näin ollen jää epäselväksi, olisivatko vastausten erot edelleen olemassa, jos verenpainepotilailla olisi ollut normaalit verenpaineluvut kallistustestin alussa.

Tutkimusrajoitukset

vaikka asentohypotensiota ei havaittu kallistustestin aikana yhdelläkään potilaista, tätä etiologiaa ei voida sulkea pois kaikilla potilailla. Emme tiedä B-ryhmän potilaiden verenpainearvojen vaikutusta testin aikana. Koska vain 28,4% B-ryhmän potilaista käytti vain yhtä verenpainelääkettä, eri lääkkeiden mahdollisia eroja ei ollut mahdollista analysoida. Raportoituja tietoja ei voida verrata aiempiin sarjoihin, ja meidän on odotettava tulevia tutkimuksia, joihin sisältyy suurempi määrä potilaita, jotta tiedot voidaan tunnistaa lopullisiksi. Tässä tutkimuksessa ei arvioitu vasemman kammion hypertrofian rinnakkaiselon merkitystä hypertensiopotilailla, joten tämä tekijä on tarpeen sisällyttää tuleviin tutkimuksiin.

päätelmät

pään ylöspäin suuntautuva kallistustesti tuotti samanlaisia tuloksia pyörtymispotilailla riippumatta siitä, oliko heillä myös kohonnut verenpaine, lukuun ottamatta havaittua vastetyyppiä. Kun tutkimusmuuttujat otettiin mukaan, vasteessa ei havaittu eroja potilailla, joilla ei ollut hypertensiota tai joilla oli hypertensio.