pitkän aikavälin suunnitelma
joskus yhtiö tulee siihen tulokseen, että sen tytäryhtiöiden tai jonkin sen hallussa olevan divisioonan toiminta ei ole yhdenmukaista holdingyhtiön toiminnan kanssa. Nuori tytäryhtiö voi esimerkiksi tarvita suuria rahasummia tutkimus-ja kehitystyöhön, markkinointiin tai käyttöomaisuuden sijoittamiseen, ja emoyhtiö rahoittaa nämä tarpeet ja kirjaa niistä suuret kulut, jotka eivät suoraan liity sen ydintoimintaan. Myös kolikon toinen puoli on totta-emoyhtiö rajoittaa tytäryhtiöön tehtävien sijoitusten määrää ja estää siten sen kehittymisen. Historia on osoittanut, että monesti kun tytäryhtiö on itsenäinen, se pystyy oikeasti hoitamaan omat sijoituksensa ja etenemään nopeammin kohti menestystä.
muissa tapauksissa tytäryhtiön toiminta poikkeaa huomattavasti emoyhtiön toiminnasta, minkä vuoksi sijoittajien on vaikea hinnoitella emoyhtiön osakkeita oikein. Otetaan esimerkiksi Iso vaate-ja jalkineyritys, jolla on pieni yksikkö, joka kehittää sovelluksia mobiiliin. Tytäryhtiö ei ehkä vielä tuota tuloja, ja mikä pahempaa – vaatii emoyhtiöltä ylimääräisiä kuluja, mikä vähentää konsernin nettotulosta, mikä johtaa sijoittajiin alihintaan yhtiöstä. Mitä enemmän holdingyhtiöllä on toimintaa monilta eri aloilta, sitä vaikeampaa sijoittajien on määrittää sen käypä arvo asianmukaisesti.
yksi vaihtoehto keskittää emoyhtiön liiketoiminta, vähentää turhia kuluja ja korjata sijoittajien näkemä yhtiön osakkeen arvo on erottaa tytäryhtiö siitä. Suora erottelutapa on myydä toiminta toiselle yritykselle, julkiselle tai yksityiselle. Viime vuosina on nähty monia tapauksia, joissa tällaisia hankintoja tehdään. Suuri etu ei ole ainoastaan tytäryhtiön toimintojen erottamisessa emoyhtiöstä, vaan myös siinä, että emoyhtiö saa kaupan jälkeen rahat käteisenä. Ongelma syntyy, kun yhtiö ei löydä tytäryhtiölle ostajaa tai kun ostajat ovat valmiita maksamaan ostosta liian vähän ja siksi myynti ei ole kovin kannattavaa.
tällaisissa tapauksissa yhtiön käytettävissä oleva lisävaihtoehto on irtautua tytäryhtiön toiminnasta käyrän kautta tai spin-offin kautta. Kummassakin mielessä ajatus on samanlainen: tytäryhtiön joidenkin tai kaikkien osakkeiden omistuksen siirtäminen osakemarkkinoilla toimiville sijoittajille. Jos kyseessä on käyrä-out (joskus kutsutaan oman pääoman käyrä-out), yhtiö tarjoaa kaikille sijoittajille ostaa osan tytäryhtiön osakkeista listautumisannin kautta, kun taas spin-off se jakaa enemmistön tytäryhtiön osakkeista vain yhtiön osakkeenomistajille (itse asiassa on olemassa toinen vaihtoehto – split-off, jossa emoyhtiö on jaettu kahteen uuteen julkiseen yhtiöön, ja alkuperäisen yhtiön haltijoiden on päätettävä, mistä osakkeista valita. Tämä skenaario on harvinaisempi, ja tapahtuu yleensä sen jälkeen, kun tytäryhtiö on suorittanut käyrän ulos).
Spin Off-varastot vs. Käteisosingot
toisin sanoen spin-off on periaatteessa samanlainen kuin normaali käteisosingonjako, vain se on osakkeiden eikä käteisen jako. Spin-off-osakkeiden saajien ei tarvitse maksaa niistä veroa, mikä on etu verrattuna tavalliseen osinkoon, jossa vero peritään heti osingon saamisen jälkeen. Molemmissa tapauksissa-käyrä-out-tai spin-off-tytäryhtiöstä tulee tavallinen julkinen yhtiö ja sen osakkeilla aletaan käydä kauppaa pörssissä kuten millä tahansa muulla osakkeella.
nyt emoyhtiön velkakirjoista vapautunut spin-off-yhtiö voi paremmin hallita resurssejaan, kerätä varoja, kasvaa ja laajentua uusille markkinoille. Positiivinen kasvu näkyy myös markkinaindeksien spin-off-osakkeiden enemmistön ylituottona. Hyvä esimerkki tällaisesta onnistuneesta spin-offista on Phillips 66: n (PSX) suurimman öljynjalostajan erottaminen öljy-ja kaasuyhtiö Conocophillipsistä (COP). Noin vuosi spinoffin jälkeen PSX: n osakkeilla käytiin kauppaa tuplahinnalla, jolla ne aloittivat.
