PMC
hypertensiiviset hätätilanteet diagnosoidaan, jos systolinen verenpaine on yli 180 mmHg tai diastolinen verenpaine yli 120 mmHg, jolloin esiintyy akuutti kohde-elinvaurio (1-6). Hypertensiivinen kiireellisyys diagnosoidaan, jos systolinen verenpaine on yli 180 mmHg tai diastolinen verenpaine yli 120 mmHg muutoin vakaalla henkilöllä, jolla ei ole kliinisiä tai laboratoriokokeita akuutista kohde-elinvauriosta (1-6). Nämä henkilöt tarvitsevat verenpainelääkityksensä tehostamista.
hypertensiivisiä hätätilanteita sairastavia potilaita ovat sellaiset potilaat, joilla on leikkaava aortan aneurysma, akuutti keuhkopöhö, akuutti sydäninfarkti, epästabiili angina pectoris, akuutti munuaisten vajaatoiminta, akuutti kallonsisäinen verenvuoto, akuutti iskeeminen aivohalvaus, hypertensiivinen enkefalopatia, raskausmyrkytys tai pre-eklampsia, perioperatiivinen hypertensio, feokromosytoomakriisi ja sympatomimeettinen hypertensiivinen kriisi, jonka aiheuttaa kokaiinin, amfetamiinien, fensyklidiinin tai monoamiinioksidaasin estäjien käyttö tai klonidiinin tai muiden sympatolyyttisten lääkkeiden äkillinen lopettaminen (1-6). Nämä potilaat tarvitsevat tehokkaita ja nopeavaikutteisia lääkkeitä, jotka annetaan laskimoon alentamaan kohonnutta verenpainetta turvallisesti, suojaamaan kohde-elinten toimintaa, parantamaan oireita, vähentämään komplikaatioita ja parantamaan kliinisiä tuloksia (1-6). Hypertensiivisten hätätilanteiden yhden vuoden kuolleisuus on yli 79% ja mediaani elossaoloaika on 10, 4 kuukautta, jos näitä henkilöitä ei hoideta verenpainelääkityksellä (7).
ensisijainen lääke akuutin aortan leikkelyn hoidossa on suonensisäinen esmololi (1,5). Kyllästysannos on 500-1 000 mikrog/kg/min, ja sen jälkeen infuusionopeus on 50 mikrog/kg/min. Suurin infuusionopeus on 200 mikrog. Nopea ja välitön verenpaineen lasku 5-10 minuutin kuluessa on tarpeen potilailla, joilla on akuutti aortan leikkely. Verenpaineen tavoitetavoite näillä potilailla on alle 120 mmHg systolinen verenpaine. Jos verenpaine pysyy koholla beetasalpauksen jälkeen, voidaan antaa vasodilataattoria, kuten laskimonsisäistä nitroglyseriiniä tai nitroprussidia.
ensisijaiset lääkkeet akuutin keuhkopöhön hypertensiivisen hätätilanteen hoidossa ovat laskimoon annettava nitroglyseriini, klevidipiini tai nitroprussidi (1,2,5). Beetasalpaajat ovat vasta-aiheisia akuutin keuhkopöhön hoidossa. Akuuttia aortan dissektiota lukuun ottamatta hypertensiivisiä hätätilanteita sairastavien potilaiden verenpainetta on laskettava muutamassa minuutissa 1 tuntiin noin 20-25 prosenttiin ja sitten vähitellen 160/100 mmHg: hen seuraavan 2-6 tunnin aikana ja sitten varovaisesti normaaliksi seuraavan 24-48 tunnin aikana (1). Nitroglyseriinin infuusionopeus laskimoon on 5 mcg / min. Suurin infuusionopeus on 20 mikrog/min. Natriumnitroprussidin infuusionopeus laskimoon on 0, 3-0, 5 mikrog/kg/min. Suurin infuusionopeus on 10 mikrog/kg/min. Klevidipiinin infuusionopeus laskimoon on 1-2 mg/h. suurin infuusionopeus on 32 mg/h.
potilaita, joilla on akuutti sydäninfarkti tai epästabiili angina pectoris ja vaikea hypertensio, tulee hoitaa laskimoon annettavalla esmololilla (8). Nitroglyseriiniä voidaan tarvittaessa antaa myös laskimoon (8). Tavoiteverenpaine on alle 140/90 mmHg potilailla, joilla on akuutti sydäninfarkti tai epästabiili angina pectoris ja jotka ovat hemodynaamisesti stabiileja (8). Verenpaineen on oltava alle 130/80 mmHg sairaalalääkkeen yhteydessä (8). Näiden potilaiden verenpaineen alentamisessa on noudatettava varovaisuutta, jotta diastolista verenpainetta ei laskettaisi Alle 60 mmHg: hen, koska se voi vähentää sepelvaltimon perfuusiota ja pahentaa sydänlihasiskemiaa (8).
ensisijaisia lääkkeitä hypertensiivistä hätätilannetta ja akuuttia munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoidossa ovat klevidipiini, fenoldopaami ja nikardipiini (5). Fenoldopaamin infuusionopeus laskimoon on 0, 1-0, 3 mikrog/kg/min. Suurin infuusionopeus on 1, 6 mikrog/kg/min. Nikardipiinin laskimonsisäisen infuusion aloitusnopeus on 5 mg/h. suurin infuusionopeus on 30 mg / h. Systolinen tavoiteverenpaine saavutettiin 92%: lla laskimonsisäistä nikardipiinia tai labetalolia saaneista potilaista, joilla oli hypertensiivinen hätätilanne ja munuaisten toimintahäiriö 30 minuutin kuluessa annostelusta (9).
hypertensiivistä kriisiä ja raskausmyrkytystä tai pre-eklampsiaa sairastavien potilaiden hoidossa valitut lääkkeet ovat hydralatsiini, Labetaloli ja nikardipiini (5,6). Angiotensiinikonvertaasin estäjät, angiotensiinireseptorin salpaajat, suorat reniinin estäjät ja natriumnitroprussidi ovat vasta-aiheisia hoidettaessa näitä potilaita. Hitaana laskimonsisäisenä infuusiona annetun hydralatsiinin suurin aloitusannos on 20 mg. Tämä annos voidaan tarvittaessa toistaa 4-6 tunnin välein. Laskimonsisäisen labetalolin aloitusannos on 0, 3-1, 0 mg/kg, enimmäisannos 20 mg ja sen jälkeen laskimonsisäinen infuusio 0, 4-1, 0 mg/kg/h-3 mg/kg/h. kumulatiivinen kokonaisannos on 300 mg. Tämä annos voidaan tarvittaessa toistaa 4-6 tunnin välein.
postoperatiivisen kirurgisen hypertension hoitoon käytettäviä lääkkeitä ovat suonensisäisen klevidipiinin, esmololin, nitroglyseriinin ja nikardipiinin (10, 11) antaminen. Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi kertoivat, että klevidipiini oli valittu lääke akuutin postoperatiivisen verenpainetaudin hoitoon (10).
suonensisäisesti annettavia klevidipiiniä, nikardipiinia tai fentolyyttistä lääkettä (1) ovat valitut lääkkeet feokromosytooman tai kokaiinin, amfetamiinien, fensyklidiinin tai monoamiinioksidaasin estäjien aiheuttaman hypertensiivisen hätätilan hoitoon tai klonidiinin tai muiden sympatolyyttisten lääkkeiden käytön äkilliseen lopettamiseen. Fentolamiinin aloitusannos on 5 mg boluksena laskimoon. 5 mg: n bolusannos annetaan tarvittaessa laskimoon 10 minuutin välein verenpaineen alentamiseksi tavoitetasolle.
laskimoon annettavaa enalaprilaattia voidaan antaa potilaille, joilla on hypertensiivinen hätätilanne, johon liittyy korkea plasman reniinitila (5, 6, 12). Laskimoon annetun enaliprilaatin aloitusannos on 1, 25 mg 5 minuutin aikana. Laskimonsisäistä enaliprilaattia voidaan antaa tarvittaessa enintään 5 mg: n annoksina 6 tunnin välein verenpaineen tavoitetason saavuttamiseksi.
tutkimuksessa satunnaistettiin 104 akuuttia sydämen vajaatoimintaa sairastavaa ja hypertensiota sairastavaa potilasta saamaan laskimonsisäisesti klevidipiiniä verrattuna tavanomaiseen laskimonsisäiseen verenpainelääkkeeseen (87% nitroglyseriiniä tai nikardipiinia laskimoon) (13). Tämä tutkimus osoitti, että tavoiteverenpainetaso saavutettiin 71 prosentilla potilaista, joita hoidettiin klevidipiinilla, ja 37 prosentilla potilaista, jotka saivat tavanomaista hoitoa suonensisäisesti verenpainelääkkeitä. Klevidipiini oli myös tehokkaampi kuin tavalliset hoitolääkkeet hengenahdistuksen parantamisessa 45 min (13).
eräässä tutkimuksessa satunnaistettiin 226 päivystyspotilasta, joilla oli hypertensiivinen hätätilanne saamaan laskimonsisäistä nikardipiinia laskimonsisäiseen labetalolihoitoon verrattuna (14). Tavoiteverenpainetaso saavutettiin 30 minuutissa 91, 7%: lla laskimoon annetulla nikardipiinilla hoidetuista potilaista verrattuna 82: een.5% potilaista, joita hoidettiin laskimonsisäisellä labetalolilla (14). Tutkimuksen alaryhmään kuului 141 potilasta, joilla oli kohde-elinvaurion merkkejä ja/tai oireita (15). Laskimonsisäiseen nikardipiiniin satunnaistetuista potilaista 91, 4% saavutti tavoiteverenpainetason 30 minuutin kuluessa, kun taas laskimonsisäiseen labetaloliin satunnaistetuista potilaista 76, 1% saavutti tavoiteverenpainetason (15).
Cochrane systemaattinen katsaus farmakologisiin interventioihin hypertensiivisissä hätätilanteissa sisälsi 15 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joissa 869 potilasta sai hoitoa seitsemällä lääkeryhmällä (4). Ei ollut riittävästi tietoa sen määrittämiseksi, mikä verenpainelääke vähentää kuolleisuutta ja sairastuvuutta tehokkaimmin (4). Eri verenpainelääkkeillä hoidettujen verenpainepotilaiden alkukuolleisuuden ja pitkäaikaisen kuolleisuuden selvittämiseksi tarvitaan satunnaistettuja kliinisiä tutkimuksia. Satunnaistettuja kliinisiä tutkimustuloksia tarvitaan myös sen määrittämiseksi, kuinka nopeasti tai kuinka paljon verenpainetta tulisi laskea hypertensiivisessä hätätilanteessa.
tutkimuksessa satunnaistettiin 2794 potilasta, joilla oli hypertensiivinen hätätilanne ja akuutti aivoverenvuoto, tavoiteverenpainetasoksi alle 140 mmHg 1 tunnin kuluessa tai alle 180 mmHg 1 tunnin kuluessa käyttäen eri lääkäreiden valitsemia laskimonsisäisiä verenpainelääkkeitä (16). Systolisen verenpaineen alenemiseen alle 140 mmHg liittyi 13%: n raja-arvon aleneminen ensisijaisessa kuolemassa tai merkittävässä vammautumisessa, mutta toiminnalliset tulokset paranivat verrattuna systolisen verenpaineen alenemiseen alle 180 mmHg: iin 1 tunnin kuluessa (16). Neljän satunnaistetun kliinisen tutkimuksen meta-analyysi, johon osallistui 3 315 potilasta, joilla oli hypertensiivinen hätätilanne ja akuutti aivoverenvuoto, osoitti, että voimakas verenpaineen lasku alle 140 mmHg: hen liittyi 13%: n vähenemiseen 3 kuukauden kuolemassa tai riippuvuudessa (17). Voimakas verenpaineen lasku akuutissa aivoverenvuodossa näyttää myös vähentävän hematooman kasvua (18).
akuutin aivoverenvuodon hoitoon valittu verenpainelääke on tutkittava satunnaistetuilla kliinisillä tutkimuksilla. Nopeavaikutteiset, helposti titrattavat suonensisäisesti annettavat lääkkeet, kuten klevidipiini, nikardipiini, Labetaloli ja urapidiili, ovat kohtuullisia ensilinjan lääkkeitä näiden potilaiden hoitoon (3).
vuoden 2013 American Heart Association / American Stroke Association acute ischemic stroke guidelines-ohjeissa todetaan, että ei tiedetä, mikä verenpaineen tavoitetaso tulisi olla akuuttia iskeemistä aivohalvausta sairastavilla potilailla tai mitä verenpainelääkettä tulisi suositella (19). Näissä ohjeissa suositellaan tällä hetkellä, että verenpainetta ei lasketa akuutin iskeemisen aivohalvauksen 24 tunnin ensimmäisen jakson aikana, ellei verenpaine ole yli 220/120 mmHg tai jos on olemassa erityinen lääketieteellinen häiriö, joka hyötyisi verenpaineen alenemisesta. Näissä ohjeissa suositellaan verenpaineen alentamista alle 180 / 110 mmHg: hen potilailla, joilla on akuutti iskeeminen aivohalvaus ja joille voidaan antaa akuuttia reperfuusiohoitoa, ennen kuin potilaalle annetaan fibrinolyyttistä hoitoa laskimoon annettavalla labetalolilla tai nikardipiinilla ja tarvittaessa myös muita laskimoon annettavia verenpainelääkkeitä (19).