psykoaktiivisia lääkkeitä tutkivat tiedemiehet todistivat vahingossa, että minuus on illuusio
filosofit ja mystikot ovat jo pitkään pohtineet hämmentävää käsitystä, että kiinteä minuus on illuusio. Neurotieteilijät uskovat nyt voivansa todistaa sen tai ainakin auttaa meitä näkemään tämän totuuden psilosybiinin, taikasienten psykoaktiivisen ominaisuuden avulla.
tutkijat ympäri maailmaa tutkivat lääkkeen muuntautumiskykyä, joka auttaa ihmisiä lopettamaan tupakoinnin; vähentää väkivaltarikollisuutta; hoitaa masennusta, ahdistusta ja traumaperäistä stressihäiriötä; ja laukaista pysyviä hengellisiä oivalluksia psykologisesti terveillä ihmisillä, varsinkin kun ne yhdistetään meditaatioon tai mietiskelevään harjoitteluun.
psilosybiinitutkimuksissa on joitakin rajoituksia—ne ovat yleensä pieniä ja perustuvat vapaaehtoisiin, jotka ovat halukkaita ottamaan lääkkeitä ja siten avoimia vaihtoehtoiselle kokemukselle. Mutta tutkimuksella voi olla suuria vaikutuksia aikakaudella, jolle on ominaista yleinen ahdistus. Psilosybiini näyttää tarjoavan joillekin ihmisille reitin vaihtoehtoiseen todellisuuskäsitykseen, jossa he luopuvat yksilöllisen tietoisuutensa rajoituksista ja omaksuvat yhteenkuuluvuuden ja universaalisuuden tunteen. Nämä matkat eivät ole väliaikaisia, vaan niillä on käänteentekeviä psykologisia vaikutuksia. Vaikka kaikki eivät päätyisikään sieniin, tutkimukset tarjoavat oivalluksia siitä, miten voisimme minimoida kärsimykset ja ihmissuhderiidat ja saada rauhan tunteen.
harkitse 75 koehenkilön tutkimusta, joka julkaistiin Journal of Psychopharmacology-lehdessä viime lokakuussa. Tutkimuksen mukaan psilosybiini johtaa mystisiin kokemuksiin, joilla voi olla pitkäkestoista psykologista hyötyä meditaatioharjoittelun yhteydessä. Mitä suurempi lääkeannos, sitä voimakkaampi positiivinen psykologinen vaikutus oli kuusi kuukautta myöhemmin. ”Osallistujat osoittivat merkittäviä positiivisia muutoksia pituussuuntaisissa mittauksissa, jotka koskivat ihmissuhteiden läheisyyttä, kiitollisuutta, elämän tarkoitusta/tarkoitusta, anteeksiantoa, kuoleman ylittämistä, päivittäisiä hengellisiä kokemuksia, uskonnollista uskoa ja jaksamista”, tutkimuksessa todettiin.
John Hopkinsin yliopiston psykologi Richard Williams paljasti heinäkuussa kokeen, jossa oli mukana papistoa ja psilosybiiniä. Williams värvää pappeja, rabbeja ja Zen-buddhalaisia munkkeja käyttämään huumeita, meditoimaan ja ”keräämään sisäisiä kokemuksia.”(Yksikään muslimi tai hindulainen pappi ei suostunut osallistumaan.) Tutkimus kestää vuoden, joten tuloksia ei ole vielä julkaistu. Williams kuitenkin kertoi Guardianille heinäkuussa 2017, että toistaiseksi papit kertovat tuntevansa samanaikaisesti enemmän kosketusta omaan uskoonsa ja suurempaa arvostusta vaihtoehtoisia polkuja kohtaan. ”Näissä tietoisuuden transsendentaalisissa tiloissa ihmiset – – pääsevät tietoisuuden tasoille, jotka näyttävät universaaleilta. Hyvä rabbi voi siis kohdata Buddhan sisällään”, Williams sanoi.
ymmärtääksemme, miten sienet voivat muuttaa maailmankuvaamme, meidän on ensin tutkittava, miten aivot muokkaavat itsetuntoamme.
jaettu Uni
tietoisuutemme olemassaolosta—kyky erottaa itsensä muista—on aivojen luoma, neurotieteilijä Anil Seth selittää TED-puheessaan: ”aivosi hallusinoi tietoisuutta.”Hän sanoo,” juuri nyt miljardit hermosolut aivoissasi työskentelevät yhdessä luodakseen tietoisen kokemuksen—eikä mitä tahansa tietoista kokemusta, kokemustasi ympäröivästä maailmasta ja itsestäsi sen sisällä.”
kuitenkin tajuttomana ihminen jatkaa olemassaoloaan havaitsematta omaa läsnäoloaan. Et enää osallistu todellisuuteen, vaan jatkat elämistä. Kun sinut herätetään takaisin tietoisuuteen, sinulla ei ole kerrontaa, joka selittäisi poissaolon. Elämältäsi näyttävän tarinan kerronta on vain aivojesi mekanismien toimintaa, ei sitä, kuka oikeasti olet.
silti tietoisuuden hallusinaatio on sellainen, jota me kaikki koemme yhdessä. Kun olemme samaa mieltä hallusinaatioistamme, kutsumme sitä ”todellisuudeksi” Sethin mukaan. Tässä sovitussa todellisuudessa olemme kukin erillisiä yksilöitä, joiden tarinat alkavat syntymistämme ja päättyvät kuolemiimme.
mutta on muitakin tapoja kokea todellisuus, jonka olet ehkä jo ehtinyt nähdä, vaikka vain ohikiitävästi. Joskus tajuntamme muuttuu. Minuuden rajat näyttävät tulevan vähemmän jäykiksi ja me kommunikoimme toisen ihmisen tai asian kanssa, kuten voi tapahtua huumeiden aiheuttamien epifanioiden aikana, toki-mutta voi tapahtua myös silloin, kun ihmiset rakastuvat, meditoivat, menevät ulos luontoon tai kokevat suuren mielen kohtaamisen.
filosofi Alan Watts kirjoittaa kirjassa (pdf), että emme ole yksinäisissä ruumiissa olevia yksilöitä. Olemme virtaava osa elämän jatkuvassa linjassa. Hän ja muut—mystikot, munkit, runoilijat (pdf), ja filosofit lukuisista perinteistä—väittävät, että ihmiset ovat surullisia ja vihamielisiä, koska elämme väärä tunne erillään toisistaan ja muusta maailmasta. ”Tämä yksinäisyyden ja hyvin tilapäisten vierailijoiden tunne maailmankaikkeudessa on tasaisessa ristiriidassa kaiken sen kanssa, mitä ihmisestä (ja kaikista muista elävistä organismeista) tieteissä tiedetään”, Watts kirjoitti kirjassa. ”Me emme ’tule’ tähän maailmaan; me tulemme siitä ulos kuin puun lehdet.”
olemassaolon keskinäisen ja ajattomuuden näkeminen tarjoaa suuren mittakaavan. Se auttaa asettamaan ongelmat oikeisiin mittasuhteisiin. Siksi tutkijat yrittävät löytää keinoja, joilla voisi laukaista Wattsin puhuman loppiaisen. Lääkkeet voivat auttaa, varsinkin kun luulemme nyt tietävämme, miten aivot luovat illuusion itsestään.
oletustilan sammuttaminen
normaali tietoisuus nojaa ainakin osittain aivojen Oletustilaverkostoon (dmn), sanoo neurotieteilijä Robin Carhart-Harris, joka johtaa psykedeelitutkimusta Lontoon Imperial College of London medical Schoolin aivotieteiden osastolla. Dmn on vuorovaikuttavien aivoalueiden verkosto, joka toimii kognitiivisena transitionaalisena keskuksena, joka integroi ja assimiloi informaatiota. Kuten nimikin kertoo, se on tavallinen mielen organisointijärjestelmä. Carhart-Harrisin mukaan dmn ” antaa johdonmukaisuutta kognitiolle ”yhdistämällä aivojen eri alueet, ja sitä pidetään” minän orkestraattorina.”
Carhart-Harris kollegoineen löysi epähuomiossa dmn: n tärkeän tehtävän. Aivoverkostoja tutkiessaan he kiinnostuivat siitä, mitä muutoksia voi tapahtua, kun ihminen on hallusinogeenien vaikutuksen alaisena. Tutkimuksissa, joissa analysoitiin psilosybiinin vaikutuksia aivoaaltojen heilahteluun ja verenkiertoon, he havaitsivat, että kun dmn oli inaktiivinen, alkoi syntyä vaihtoehtoinen tietoisuusverkosto.
kun jotkut koehenkilöt testasivat psilosybiiniä, he kertoivat voimakkaasta keskinäisen yhteyden tunteesta sekä hengellisistä, maagisista ja yliluonnollisista tunteista.
vaihtoehtoisessa tilassa aivot tuottivat erilaisen maailman, joka tarjosi muita tuntemuksia ja oivalluksia kuin arjessa. Tässä tilassa itse ei ollut kerronnan päähenkilö. Samaan aikaan veren virtausta ja aivoaaltojen heilahteluja kuvaavat skannaukset osoittivat uusia, epätavallisia—mutta järjestyneitä ja synkronisia—yhteyksiä, jotka muodostivat aivokuoren alueiden välille, ikään kuin aivot järjestäisivät verkostoaan uudelleen. Tämä johti Carhart-Harrisin olettamaan, että dmn luo tunteen, joka meillä jokaisella on, että olemme yksilöitä, tunne, joka ilmenee hyvin voimakkaasti todellisuutena. Se tarkoittaa, että voimme tilapäisesti sammuttaa tai mykistää tämän osan aivoista.
Egon vaihtuminen
psykoanalyyttisen teorian mukaan tunne siitä, että ihmisellä on oma identiteetti, tunnetaan nimellä ego. Se on rajantekijä ja portinvartija, joka piirtää viivat ja erottaa minut sinusta. Mutta kuten psykoanalyytikko Sigmund Freud toteaa vuoden 1930 esseessään ”sivilisaatio ja sen tyytymättömät” (pdf), ego on muuntuva. Meidän identiteetti voi siirtyä-lapsuudesta aikuisuuteen, ihmissuhteissa, ja tiettyjä käytäntöjä, kuten meditaatio.
yhteiskunnassa eläminen tarkoittaa tiettyjen rajojen sisällä elämistä oman ja muiden turvallisuuden vuoksi. Me tarvitsemme egoa piirtämään rajoja ja suojelemaan meitä ihmisiltä, jotka saattavat käyttää hyväkseen liikaa ystävällisyyttä tai liian avointa henkeä. Mutta Egon vaimentaminen voi olla hyvä asia. Oletustilan kytkeminen pois päältä muuttaa aivokuoren alueiden välisiä yhteyksiä ja aktivoi uusia tiloja, uusia tuntemuksia ja ajatuksia, jolloin voimme ”menettää estävän vaikutuksen omaan kerrontaan, mikä johtaa oivalluksiin, jotka pidetään pois tietoisuudesta”, Carhart-Harris sanoo.
tämän estottoman tajunnan tilan kokeminen voi johtaa pysyviin muutoksiin myös psilosybiinin vaikutuksen loputtua. Vakavasti masentuneelle aivotoiminnan muuttaminen psilosybiinillä voi saada heidät pois kognitiivisesta urasta, jolloin heidän oletustilansa toistaa negatiivisia ajatuksia ja tunteita vahingollisessa silmukassa, Carhart-Harris selittää. Psykologisesti terveellä taas vaihtoehtoisen tietoisuuden kurkistus voi myös parantaa yleistä hyvinvointia.
kuten Shelby Hartman kirjoitti Quartz-lehdessä viime tammikuussa, tiedot (pdf) kolmesta psilosybiinikokeesta 36 terveellä vapaaehtoisella osoittivat, että lyhyet huumeiden aiheuttamat mystiset kokemukset muuttivat ihmisiä ajan myötä, mikä johti heidät raportoimaan paremmista mielialoista, lisääntyneestä altruismista ja anteeksiannosta, läheisemmästä läheisyydestä muiden kanssa ja yhteenkuuluvuuden tunteesta kuusi kuukautta myöhemmin. Kaksi kolmasosaa tutkittavista arvioi kokemuksen psilosybiinisession aikana niin merkitykselliseksi, että se sijoittui heidän viiden tärkeimmän elämäntapahtumansa joukkoon esimerkiksi ensimmäisen lapsen syntymän myötä. Tutkijat uskovat, että muisto huumekokemuksesta—vaikkapa reissusta—vaikuttaa ihmisiin vielä pitkään sen jälkeen, kun itse lääke on teknisesti kulunut pois.
muutokseen voi uskoa
psykologit erottavat radikaalit transformatiiviset kokemukset ”kvanttimuutoksiksi” erotuksena inkrementaalisista käyttäytymiseen perustuvista muutoksista. Ne eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois. Psilosybiinin aikaansaama ilmestys voi synnyttää uutta innostusta, uteliaisuutta tai ihmetyksen tunnetta, joka voi laukaista käyttäytymismuutoksia tai uusia kiinnostuksen kohteita, kannustaa matkustamiseen, tanssiin, mietiskelyyn, meditaatioon, kiinnostukseen luontoa, ihmisiä tai muita kulttuureja kohtaan. Mikään hetkellinen kokemus ei myöskään ole niin taianomainen ja syvällinen, että se tekisi jokaisen hetken sen jälkeen helpoksi hallita, minkä vuoksi meditaation harjoittajat saattavat kokea valaistumista istuessaan, mutta silti kamppailla jokapäiväisessä elämässä.
Egon hajottaminen ei tapahdu kertaheitolla. Oletustilaverkosto jatkaa tehtäviään, ja vaihtoehtoisiin tajunnantiloihin voi olla vaikea pysyä yhteydessä. Joidenkin ihmisten huumeista kokemat epifaniat tarjoavat siis koetinkiven, johon voimme palata, kun aivojen oletustila on päällä. Siksi neurotieteilijät ovat niin kiinnostuneita selvittämään, miten mystiset kokemukset voidaan yhdistää meditaatioharjoituksiin ja muihin henkisen ohjauksen muotoihin, sitä parempi on saada aikaan pysyvä muutos.
buddhalaisessa perinteessä harjoittajat meditoivat kehittääkseen mielen, joka on tietoinen samanaikaisista tiloista ja kykenee navigoimaan yhdistetyn tietoisuuden kahdella tasolla tunnistaen samalla minän läsnäolon. Tiibetinbuddhalainen munkki Chogyam Trungpa kutsui tätä samanaikaista havaintoa ” perusjärkisyydeksi.”
trungpalle laajennetut käsitykset vaihtoehtoisista tietoisuuden muodoista eivät olleet erityinen palkinto, vaan työkalu, jota voitiin soveltaa arkielämään. Oivallus voi olla aluksi jännittävä, mutta se ei ole pointti. Trungpa kannatti eksistentiaalista viileyttä. Sinun ei tarvitse huutaa katoilta, kuinka olemme kaikki yhtä toisiinsa kytkeytyvää organismia, tai tuntea olevasi yksinäinen, kun ego ulvoo vieraantumisen lauluaan.
Poikkeukselliset kokemukset muuttuvat normaaleiksi ja henkilökohtaiset Draamat tylsiksi, kun havaitset aivojen pilailijan työssä—ja sitten voit todella rentoutua. Kuten Trungpa kirjoittaa vuoden 1984 tekstissään ”Shambhala: The Sacred Path of The Warrior”, ” elämä on humoristinen tilanne, mutta se ei pilkkaa meitä.”