Rasta Revealed
Rastafariliikkeen tunnistettavin kasvo on edesmennyt muusikko Bob Marley, joka on ikuistettu T-paitoihin ja julisteisiin yllään virkattu punainen, kulta ja vihreä lippalakki nattyjen rastaiden yllä marihuanasavupilvessä. Silti liikkeessä, jolla on yli miljoona kannattajaa, ”ei ole kyse reggaen laulamisesta”, sanoo Jake Homiak, Smithsonianin luonnonhistoriallisen museon kulttuuriantropologi. ”Se tarttuu suunnattoman syvään juureen-afrikkalaista syntyperää olevien kansojen kaipuuseen saada paikka maailmassa.”
Homiak, joka on uppoutunut kulttuuriin 30 vuotta, on äskettäin avatun näyttelyn ” löytämässä Rastafari!”Lähes 20 Rastafaria konsultoi kaikkia näyttelyn yksityiskohtia, ensimmäinen laatuaan missään suuressa museossa.
näyttely kertoo monimutkaisesta historiasta ja antaa vivahdetta liikkeelle, joka juhlii Afrikan vapautumista, maailmanrauhaa ja ”yhtä rakkautta.”Sen alkuperä voidaan jäljittää raamatunkohtaan:” ruhtinaita tulee Egyptistä, Etiopia ojentaa pian kätensä Jumalan puoleen”, sanotaan Psalmissa 68:31. Amerikan siirtomaissa orjuutetut afrikkalaiset uskoivat tämän ennustavan heidän vapautumisensa. 1900-luvulla Jamaikan musta nationalistijohtaja Marcus Garvey siteerasi usein kohtaa ja ennusti, että Afrikassa kruunattaisiin pelastaja.
marraskuun 2.päivänä 1930 tämä ennustus näytti täyttyvän, kun Ras (Etiopialainen aatelisarvo) Tafari Makonnen—jonka uskotaan olevan Saban kuningattaren ja kuningas Salomon jälkeläinen—kruunattiin Etiopian keisariksi Haile Selassie I. Jamaikalaiset Mustat saarnaajat näkivät tapahtuman Kristuksen toisena tulemuksena. Selassie oli karismaattinen hahmo, joka kiehtoi yleisöä ympäri maailmaa, kuten julistaessaan YK: n edessä vuonna 1963, ”kunnes ihmisen ihon värillä ei ole sen enempää merkitystä kuin hänen silmiensä värillä…unelma pysyvästä rauhasta…se jää vain ohikiitäväksi illuusioksi.”Hän hallitsi Etiopiaa vuoteen 1974, jolloin marxilaiset vallankumoukselliset syrjäyttivät hänet. Selassie kuoli vuotta myöhemmin, vaikka monet rastafarit ovat edelleen lujina siinä uskossa, että hän on yhä elossa.
”Tämä on usko poikkeukselliseen sitoutumiseen”, sanoo Homiak, joka kuvailee, kuinka Jamaikan varhaisia rastafareja hakattiin ja nöyryytettiin julkisesti. ”Ihmiset ovat uhranneet ja ponnistelleet pitääkseen tämän uskon elossa.”Smithsonian-näyttelyn lasikotelossa on esillä sellaisia käsikirjoituksia kuin Holy Piby, proto-rastafarien teksti, jota levitettiin laajalti Afrikan diasporassa ennen kuin se kiellettiin Jamaikalla 1920—luvulla.
yksi näyttelyn neuvonantajista, Ras Maurice Clarke-alun perin Jamaikan Kingstonista kotoisin oleva Rastafari, joka asuu nykyään Washington D. C.: ssä.—sanoo, että hän halusi ” hälventää tietämättömyyttä ja fiktiivistä puhetta siitä, että me vain poltamme ganjaa.”Koska neuvonantajat olivat varuillaan stereotypioista, he keskustelivat siitä, pitäisikö Marleyn esiintyä näyttelyssä. Lopulta ne sisälsivät pienen kunnianosoituksen reggaen kuninkaalle. ”Ei ollut mitään järkeä tehdä näyttelyä Rastafarista ja sulkea pois sitä henkilöä, joka oli Rastafari-filosofian tunnetuin toimittaja”, Homiak sanoo.
Selassien vapautumisen ja yhtenäisyyden viestit ovat ensiarvoisen tärkeitä Marleyn musiikissa, kuten myös rastafarien elämässä nykyään. Empress (arvonimi, joka annettiin äidille) Melanie Wright, joka tuli Hartfordista, Connecticutista, perheensä kanssa olemaan avajaisissa, sanoo, että hän löysi kutsumuksensa New Yorkin kaduilta nähtyään lukemattomia Selassien julisteita: ”hän taisteli Afrikan vapauden puolesta, joten osa siitä, että sanot olevasi Rastafari, tarkoittaa, että elät saadaksesi takaisin tuon historian.”