Roomalaisen numerointijärjestelmän perusteet Soinnuille

roomalaisen numerointijärjestelmän perusteet Soinnuille

Tämä musiikin teorian erityispiirre on hyvin yksinkertainen, mutta jostain syystä monet ihmiset pelästyvät sitä. Näin roomalainen numerointijärjestelmä toimii …

otat yksinkertaisesti duuriasteikon, se voi olla mikä tahansa 1 12 mahdollisesta duuriasteikosta, ja kirjoitat sen’ muistiinpanot. Kokeillaan esimerkiksi D-duuri-asteikkoa.

d-duuriasteikko sisältää sävelet:

d E F# G A B C#

nyt jokaiseen asteikkoon yksinkertaisesti liitetään numero…

d – 1
E – 2
F# – 3
g – 4
a – 5
b – 6
C# – 7

yksi sointu ”on jonkinlainen D-sointu

minkälainen sointu kukin olisi?

no, jotta D – duurin sävel pysyisi täysin diatonisena, eli mitä tahansa seitsemän soinnun sisällä olevia säveliä sisältäisikin myös D – duuriasteikkoon, olisi seuraava…

1 – D – duuri – D F# A
2 – E – molli – E G b
3 – F# molli – F# A C#
4 – G – duuri – G B D
5 – A-duuri-A C# E
6-b-molli-B D#
7-c# molli (B5) – C# E G

Don ’ t worry about the weird 7 chord…we only typically use the first 6 chords in a duuriavain.

Näettekö, miten kukin noista soinnuista sisältää vain säveliä, jotka sisältyvät d-duuriasteikkoon?

katso uudelleen…

d-duuriasteikko: D E F# G A b c#

milloin tahansa näistä soinnuista käytetään jotain muuta muunnelmaa, se ei olisi enää täysin diatoninen sävel.

esimerkiksi, jos haluaisimme käyttää G – mollisointua ”nelisointunamme”, meillä olisi:

GM-G Bb d

”Bb” – sävel ei ole D-duurin sävelessä, ja siksi g-mollisointu ei ole diatoninen D-duurin sävelelle.

eteenpäin…mennään tähän roomalaislukujärjestelmän juttuun.

nyt duurisointuja esittää ISO roomalainen numero ja mollisointuja pieni roomalainen numero.

nyt siis:

i – D
ii – Em
iii – f#m
IV – G
V – a
vi – Bm

nuo 6 sointua ovat täysin diatonisia D-duurin sävelelle.

esimerkki:

yhtye kertoo, että seuraava kappale on vain ”I-IV-V progressio D-duurissa”… joten nyt osaat soittaa seuraavan sointukulun:

D G A

toinen esimerkki:

yhtye kertoo, että seuraava kappale on ”I – V – vi – IV progression in D-duuri”…siksi soitat:

d A BM g

melko yksinkertaista huh?

Told ya!

nyt sama voidaan tehdä mille tahansa avaimelle. Askeleet pysyvät aina samoina:

• Vaihe yksi: valitse, millä sävelellä työskentelet
• Vaihe kaksi: Kirjoita kyseisen duuriasteikon sävelet
• vaihe kolme: tunnista, että 1, 4 ja 5 soinnut ovat DUURISOINTUJA
• Vaihe neljä: tunnista, että 2, 3 ja 6 soinnut ovat MOLLISOINTUJA
• vaihe viisi: Käytä isoja roomalaisia numeroita duurisointuihin ja pieniä roomalaisia numeroita mollisointuihin

muutokset Diatonisiin sointukulkuihin

Aion pitäytyä d-duurin avaimessa Tässä tätä selitystä varten. Kuitenkin vain ymmärtää, että näitä sääntöjä voidaan soveltaa mihin tahansa avaimeen.

sanotaan, että yhtye kertoo kappaleen päättyvän käyttämällä ”BVI – bVII – I-progressiota d-duurin sävelessä”.

joten mitä se kertoo?

no, ensin täytyy tunnustaa, että on D-duurin avain, ja siksi se on sinun perustuksesi, johon kaikki muutokset on tehtävä.

tässäkin on D-duuriasteikko:

d-duuriasteikko: D E F# G A b c#

joten tämä eteneminen tulee tekemään sointuja seuraavista sävelistä:

B, c# ja D

So..

• ”flatting the B and making it duuri” johtaa BB-duurisointuun.
• ”C#: n litistäminen ja sen tekeminen duuriksi” johtaa C-duurisointuun.
• silloin on vain yksinkertaisesti ”yksi sointu”, jonka jo tietää olevan D-duurisointu.

joten sointukulkusi on:

Bb – C – D

ei liian huono eh?

huomaa vain, että BB-ja C-sointu ovat ei-diatonisia d-duurin (aka. ne sisältävät säveliä, jotka eivät ole D-duuriasteikossa). Käytimme kuitenkin edelleen d-duuriasteikkoa viitekehyksenämme eli lähtökohtanamme, jota varten sointukulku on luotu.

musiikissa on ei-diatonista ainesta koko ajan…sointuja, yksittäisiä nuotteja jne…

kuitenkin, kuten olen monesti aiemminkin sanonut, perusduuriasteikko on kaiken perusta musiikissa. Joten vaikka sinulla on joitakin ei-diatonisia sointuja löytyy sointukulku, ne soinnut silti tulevat jostain, ja että jossain on duuriasteikko.

tapa transponoida sointukulku toiseen avaimeen

Tämä on todella se iso sovellus, johon halusin päästä tällä oppitunnilla.

Jos jollakin avaimella on tietty sointukulku, samaa sointukulkua voi soveltaa mihin tahansa muuhun avaimeen, ja sillä on sama sound…it se on vain eri avaimessa.

otetaan esimerkiksi I – V – vi – IV d – duurin avaimessa, joka olisi:

d – A – Bm-g

nyt sanotaan, että olet laulaja ei pysty laulamaan tätä kappaletta D-duurin avaimella; hän kysyy, voitko soittaa kappaleen sen sijaan C-duurissa.

pystytkö siihen? Totta kai. can…so kunhan tietää, mitä C-duuriasteikon sävelet ovat …

C-duuriasteikko: C D E F G A b

näin soveltamalla roomalaisia numeroita jokaiseen sointuun saadaan seuraava tulos:

i – C
v – G
vi – Am
IV – f

Uusi ”I – V – vi – IV – sointukulku” C – duurin sävelessä on nyt:

c – G-Am-F

melko yksinkertainen.

roomalainen numerointijärjestelmä Molliavaimille

molliavaimille prosessi on täsmälleen sama:

• otat sopivan molliasteikon sävelet
• käytät pieniä roomalaisia numeroita duurisointuihin
• käytät isoja roomalaisia numeroita duurisointuihin

joten jos haluat soittaa ”i – VI – III progression” e – molliasteikon sävelissä…

e – Molliasteikon sävelet: E F# G A B C D

sinun etenemisesi olisi siis…

em-c-g

kuten kaikessa musiikissa, tämä aihe menee paljon syvemmälle kuin tämä. Halusin vain varmistaa, että sinulla on perusymmärrys roomalaisesta numerojärjestelmästä sointukulkuja varten. Kun ymmärrät tämän, olet hyvässä vauhdissa!

kuten aina, pitäkää hauskaa!