Salemin Noitapaikan

Salemin satama
Salemin Kaupunki

Salemin kaupunki ja kylä

vuoden 1692 tapahtumista käytetään yleisesti nimitystä Saalemin noituus. Oli kuitenkin kaksi päällekkäistä mutta erillistä maantieteellistä kokonaisuutta, jotka käsittivät Salemin Massachusettsissa. Varhaisimmat epidemiaan liittyvät tapahtumat sijoittuivat Salemin kylään, jossa sijaitsi Samuel Parrisin palvelustalo. Kuulusteluissa kuultiin aluksi todistusaineistoa syytettyä vastaan.

Salemin kylä oli nopeasti kasvava maatalousalue Salemin kaupungin pohjoislaidalla. Kaupunki oli vauras satama, jossa harjoitettiin kaupankäyntiä, kalastusta, laivanrakennusta ja muuta kauppa-ja kaupunkialueeseen liittyvää toimintaa. Kylä, joka sijaitsi noin kahdeksan-seitsemän kilometrin päässä kaupungin kokoustalosta, muodosti itse asiassa kaupungin pitäjän tai osaston ja toimi sen maatalousmaana. Salemin kaupungin ja kylän asukaslukua noitavainojen aikaan ei voida tarkasti sanoa, mutta kohtuullisen arvion mukaan yhdistetyn alueen asukasluku oli noin 2 000, Salemin kylän asukasluku 500-600.

muille Uuden-Englannin yhteisöille yhteistä kaavaa noudattaen kylän kasvaessa sille alkoi kehittyä omaleimainen identiteetti ja erilliset intressit Kaupungista. Merkittävintä on, että 1670-luvulle tultaessa maanviljelijät pyysivät omaa kirkkoa johtuen heidän etäisyydestään Kaupungista. Joillekin kyläläisille, joskaan ei suinkaan kaikille, erillinen kirkko edusti laajempaa pyrkimystä suurempaan itsehallintoon tai jopa täydelliseen itsenäisyyteen Kaupungista, mitä ei tapahtuisi ennen vuotta 1752 (Salemin kylää kutsutaan nykyään Danversiksi). Salemin Kaupunki vastusti aluksi maanviljelijöiden pyyntöä, mutta maaliskuussa 1672 siirtomaahallinnon painostuksella kaupunki myönsi Salemin kylälle vapauden palkata itselleen ministeri. Kylä sai myös perustaa komitean, ”joka ei ylitä viiden lukumäärää”, arvioimaan ja keräämään veroja ministeriölle. Sen jäsenet valittiin yleensä vuosittain kyläkokouksessa. Kyläläiset osallistuivat edelleen kaupunkielämään, äänestivät kaupunkivaaleissa ja maksoivat suurimman osan kaupunkiveroista, mutta tietyissä tarkoituksissa, lähinnä oman kirkkonsa kanssa, heillä oli jonkinasteinen itsehallinto.

saadaksesi tietoa Salemin kylän kirkosta, klikkaa Seuraava.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.