Samuel de Champlain

vuonna 1604 ranskalainen merenkulkija Samuel de Champlain johti Pierre du Guan johdolla joukon uudisasukkaita Acadiaan. Hän valitsi paikaksi Dochet Islandin (Île Sainte-Croix) St. Croix-joessa, nykyisellä Yhdysvaltain ja Kanadan rajalla. Saari osoittautui kuitenkin sopimattomaksi, ja vuonna 1605 siirtokunta siirrettiin Fundynlahden yli Port Royaliin (nykyinen Annapolis Royal, Nova Scotia). Siirtokunnasta piti tulla kauppa-asema ja asutuksen keskus, mutta Nova Scotian niemimaan jylhät, metsäiset lahdet, St. John-joen raskaat metsät sekä Cape Bretonin ja Prinssi Edwardin saarten monet lahdet ja rannat tekivät mahdottomaksi valvoa turkiskaupan monopolia yritteliäitä tunkeilijoita vastaan.

vuonna 1608 de Monts ja Champlain lähtivät Acadiasta ja etenivät St. Lawrenceen. ”Paikkaan, jossa joki kapeni” (Quebec), he rakensivat ”asutuksen” (eli turkiskauppalinnakkeen eli tehtaan) valvomaan suurta jokea ja toimimaan sen turkiskaupan entrepôtina. Champlain oli jo vuonna 1603 pannut merkille, että irokeesit, jotka Jacques Cartier oli löytänyt sieltä, olivat vetäytyneet St. Lawrence joutui pohjoisen Algonquin-intiaanien painostamaksi. Tämän jälkeen ranskalaisista tuli algonkinien liittolaisia sisämaan turkiskaupan hallinnasta alkaneessa kilpailussa. Vuonna 1609 tämän liiton mukaisesti Champlain ja Kolme toveria liittyivät algonkinien sotajoukkoon, joka hyökkäsi irokeesien Konfederaation itäisintä ryhmää mohawkeja vastaan. Seurue nousi Richelieujokea pitkin kohti Champlainjärveä. Yhteenotossa Mohawk-yhtyeen kanssa Champlain miehineen surmasi osan Irokeeseista, ja eurooppalaisten tuliaseet panikoivat loput. Tämä kahakka oli merkki Uuden Ranskan alun perin sitoutumisesta algonkinien ja huronien puolelle (jälkimmäinen oli irokquoilainen mutta vihamielinen konfederaatiota kohtaan) taistelussa, josta tuli vuosisadan mittainen kamppailu turkisten tuotannon valvomiseksi niinkin kaukaa kuin läntisiltä Suurilta järviltä. Tämä sitoumus syveni seuraavina vuosina. Irokeesien ja huronien välinen konflikti perustui ennen eurooppalaista asutusta vallinneeseen kauppakilpailuun. Vaikka ranskalaiset tukivat Huroneja, hollantilaiset ja myöhemmin englantilaiset asettuivat irokeesien puolelle.

de Montsin ja hänen usein seuraajiensa komppanialla, jolle Champlain pysyi luutnanttina uudessa-Ranskassa, oli velvollisuus tuoda uudisasukkaita sekä yksinoikeus (harvoin toimeenpantu) turkiskauppaan. Heidän asuttamispyrkimyksensä olivat vielä heikompia, osittain siksi, että asuttaminen ei ollut helppoa maassa, jossa oli raskaita metsiä ja ankaria talvia, ja osittain siksi, että turkiskauppa ei juuri tarvinnut uudisasukkaita omien työntekijöidensä lisäksi. Lisäksi yhtiöllä oli niukasti varoja tuoda maahan ja perustaa siirtolaisia. Eniten tutkimusmatkailu kiinnosti champlainia, joka rohkaisi lähetyssaarnaajia—ensin muistelijoita (Fransiskaaneja), sitten jesuiittoja—tulemaan Quebeciin käännyttämään intiaaneja. Jo Acadiassa hän oli kartoittanut vuosina 1606 ja 1607 rannikkoa etelään ja länteen Stage Harboriin asti, mutta joutui vihamielisten intiaanien torjumaksi.

vuonna 1613 Champlain lähti Quebecistä tutkimaan Saint Lawrencen yläjuoksua. Hän ohitti Montrealin saaren, joka ei ole asettunut Cartierin ajan jälkeen, vaan jota käyttivät Quebecin ohittaneet kauppiaat. St. Lawrence nousi sen suurta sivujokea, Ottawajokea, mutta Algonkinilaiset välittäjät, jotka kävivät kauppaa huronien ja muiden ihmisten turkiksista kauempana sisämaassa, käänsivät hänet takaisin Allumetten saarelle ja halusivat säilyttää tuon kaupan. Allumette Champlain sai tietää ”sisämerestä” (Hudsoninlahti), jonka olemassaolon hän oli ennustanut ennen kuin olisi voinut kuulla Henry Hudsonin löytäneen sen vuonna 1610. Lannistumatta hän nousi jälleen Ottawaa pitkin vuonna 1615, kulki mattawajoen, Nipissing-järven ja ranskanjoen läpi georgianlahdelle ja kääntyi etelään ”Huroniaan” (huronien maa). Champlain talvehti intiaanien kanssa ja lähti huronien sotajoukon kanssa ryöstämään Onondagan kylää Saint Lawrencen eteläpuolella. Hän haavoittui lievästi ja seurue torjuttiin, mutta Champlain oli jälleen kerran vahvistanut ranskalaisten liittoutumisen pohjoisten heimojen ja huronien kanssa irokeeseja vastaan ja Ottawien reitin avaamisen myötä varmistanut Keskisen mantereen ranskalaisten turkiskaupalle.

tämän sisämaan, Keskisen alueen löytyminen oli ehkä Champlainin tärkein saavutus. Vuosina 1616-1627 hänellä ei kuitenkaan ollut juurikaan menestystä turkiskaupan ylläpitämisessä. Syy ei ollut täysin hänen, sillä itse yritys oli hyvin vaikea. Kaupan ja asutuksen kytkeminen toisiinsa oli jokseenkin ristiriitaista, ja molempia oli mahdotonta rahoittaa vuosivoitoilla, varsinkin kun Ranskan hallitus ei onnistunut ylläpitämään monopolia.