Shabbat Rest and Renewal

Toorassa on kirjoitettu: ”seitsemäntenä päivänä Jumala lopetti työn… ja lakkasi kaikesta työstä … ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja julisti sen pyhäksi, koska Jumala lakkasi sinä päivänä kaikesta luomistyöstä…” (1.Moos. 2: 2-3). Useimmat ihmiset, jotka lukevat tuon kohdan, pitävät sitä hieman järkytyksenä. ”Seitsemäntenä päivänä Jumala päätti työn. . . ”Mutta mitä Jumala loi seitsemäntenä päivänä? Eikö Jumala ” lakannut. . . kaikesta luomistyöstä” seitsemäntenä päivänä? Muinaiset Rabbit kertovat, että Jumala loi seitsemäntenä päivänä levon.

tässä käytetty heprean sana on menukah, ja ”lepo” on puutteellinen käännös. Se, että sanotaan sapatin menuchan merkitsevän ”levon sapattia”, kertoo vain puolet tarinasta. Sapatin liturgiassa meille annetaan täydellisempi, monikerroksinen käsitys sanasta. Se on, minchah (iltapäiväpalvelus) kertoo meille, ”lepo rakkaudesta vapaasti annettuna, lepo totuudesta ja vilpittömyydestä, lepo rauhassa ja rauhallisuudessa, hiljaisuudessa ja turvassa.”Mutta samalla se on lepo, joka on kytketty samaan hengenvetoon ”pyhyyteen.”Ja erottamattomasti tähän käsitteeseen liittyy se tosiasia, että tämä lepo tulee Kaikkivaltiaalta ja on olemassa, jotta voisimme kirkastaa Jumalan nimeä, tuoda pyhyyttä Jumalalle.

Sapatti on ainoa kymmenessä käskyssä mainittu juhlapäivä. Kymmenen käskyn ensimmäisessä versiossa meitä kehotetaan ” muistamaan Sapattipäivä ja pitämään se pyhänä ”(2.Moos. 20:8); toisessa versiossa meitä käsketään” viettämään sapattia ” (5. Moos. 5:12). Mitä muuta pakottavaa todistetta voidaan löytää tämän päivän tärkeimmästä tärkeydestä?

mutta ei töihin? Pakkolepo? Rabbit, jotka alkoivat kodifioida juutalaista lakia (halakhaa) toisen temppelin aikana, määrittelivät 39 kielletyn toiminnan kategoriaa– niiden toimien perusteella, jotka liittyivät Tabernaakkelin rakentamiseen, kuten Tanakh, heprealainen Raamattu, kuvailee. Vasaraa tai rahaa ei pidä käsitellä. Kirjoja ei kannata järjestellä hyllyyn. Mikä juhlapäivä tämä on?

meitä käsketään Toorassa: ”Six days shall you work and do all your work.”Kieltäytyminen työstä seitsemäntenä päivänä on, niin kuin Abraham Joosua Heskel sanoo suurenmoisessa pienessä kirjassaan sapatti: Sen merkitys nykyihmiselle (1951), ”ei arvonalennus vaan työn vahvistus, sen arvon jumalallinen korotus.”Meidät nostetaan yhtäkkiä pois ajan prosessista, irrotetaan luonnollisen ja yhteiskunnallisen muutoksen maailmasta. Sen sijaan, että luomme maailman uudelleen, olemme yhtä luodun maailman kanssa.

Emme ole kuormajuhtia. Meidän ei pitäisi elää tehdäksemme työtä. Meitä ei pitäisi kahlita rutiineihin. Sapatti vie meidät.

sapatin on tarkoitus olla rauhan päivä. Se tarjoaa meille mahdollisuuden rauhaan luonnon, yhteiskunnan ja itsemme kanssa. Työnteon kieltojen tarkoituksena on saada meidät lopettamaan–vaikka vain yhdeksi viikonpäiväksi–hellittämättömät yrityksemme kesyttää, valloittaa, alistaa maa ja kaikki siinä oleva valtaansa. Rabbit sanovat tulentekokiellon merkitsevän myös sitä, ettei tule sytyttää riitojen tulta lähimmäisiään vastaan. Ja lopuksi sapatti tarjoaa meille hetken hiljaisuutta, tyyneyttä, itsensä ylittämistä, hetken, jonka avulla voimme etsiä ja ehkä saavuttaa jonkinlaisen sisäisen rauhan.

Sapatti on myös ilon, hyvän ruoan ja viinin aikaa (vaikka ruoanvalmistus on tehtävä etukäteen). Juutalaisuus ei selvästikään ole askeettinen uskonto. Ei ole sattumaa, että sapattina pidetään mitzvahina (käskynä) sukupuolisuhteita puolisonsa kanssa.

sapatti suunniteltiin ”iloksi”, kuten liturgiamme kertoo. Se on aikaa, jolloin perheet ja ystävät kokoontuvat yhteen syömään, laulamaan ja kertomaan tarinoita. Perjantai-illan rituaaleja kynttilän sytyttämisestä, kiddushin (viinin siunaaminen lomalle) ja ha-motzi (siunaaminen ennen leivän syömistä) seuraa seuraavana päivänä perinne seudah shlishit, kolmas ateria, Sapattipäivänä, toinen juhlava kokoontuminen, johon usein liittyy Tooran opiskelu ja vilkas keskustelu, ja viimeistellään lisää zemirotin laulua (lauluja). Vaikka sapatti päättyy, on olemassa perinne, joka sallii meidän laajentaa ilo, melaveh malkah (jäähyväiset kuningattarelle), kun juutalaiset kokoontuvat vastahakoisesti hyvästelemään sapatin jälkeen Havdalah, (seremonia erottaminen) enemmän lauluja, ruokaa ja viiniä.

mutta entä lepo, menuchah? Lepo merkitsee eri ihmisille monia asioita ja meitä puskevan nykymaailman ihastus on muuttanut määritelmäänsä monille. Siellä on merkittävä halakhah-elin, joka hallitsee sapattia. Näitä lakeja käsittelevät kaksi suurta traktaattia, Talmud, Shabbat ja Eruvin, ja ne sisältävät lähes 200 lukua Shulhan Arukhissa, juutalaisen lain tärkeässä lakikokoelmassa.

perinteisesti tarkkaavaiselle juutalaiselle nämä ovat lakeja, joita noudatetaan pidättäytyäkseen kiellettyjen tekojen 39 kategoriasta ja rabbiinien jälkeisistä päätöksistä, jotka soveltavat näitä kategorioita nykymaailmaan. Mutta entä ne, joiden elämää halakha ei ohjaa? Heidän sapatin viettonsa perustuu erilaisten tulkintojen mukaan sapatin ilon ja levon sääntöjen täyttämiseen. Tarkkaavainen Juutalainen, olipa hän perinteinen tai vapaamielinen, viettää suuren osan sapatista synagogassa tai Sapattipöydässä perheen ja ystävien kanssa.

ehkä meidän tulisi noudattaa suhteellisen yksinkertaista periaatetta, joka on johdettu Genesiksen lainauksesta, jolla avasimme. Lepäämme Sapattimielessä, kun emme enää sekaannu maailmaan. Tällä tavoin jäljittelemme Jumalan lepoa sapattina, jolloin luoja lakkasi työskentelemästä maailman hyväksi. Kuuden luomispäivän aikana Jumala vakuutti hallitsevansa kaikkeutta muuttamalla sitä aktiivisesti. Sitten tuli päivä, jolloin luoja luopui tuosta mestaruudesta levätäkseen. Jäljittelemme Jumalaa, kun luovumme maailman herruudesta sapattina, pidättymällä muuttamasta luontoa. Yhden päivän ajan julistamme aselevon itsemme ja muiden Jumalan luomusten välille.